Samu Sirkka lomailee, voi Paki parkaa

Täällä taas!  Uusi viikko polkaistiin käyntiin molempien hevosten liikutuksella tallihommia unohtamatta. Talli toimii siis itsehoitoperiaatteella elikkäs karsinahommat ym päivittäiset rutiinit kuuluvat omistajalle. Aamu ja iltatallivuorot on jaettu kaikkien omistajien kesken. Alkuun tällainen info pläjäys, sitten asiaan:

Koska Samppa oli saanut nauttia kahdesta vapaapäivästä ajattelin suurempien erimielisyyksien välttämiseksi laitaa herran liinan päähän työskentelemään. Alkuhölkät olivatkin taattua Samu laatua, ja melko nopeasti laitoinkin sivuohjat paikoilleen. Tämän jälkeen herra toimi kuin ihmisen mieli ja työskenteli asiallisesti niin ravissa kuin käynnissäkin. Hieman Samppa oli kuitenkin tukkoisen oloinen, saattaapi tuo ilman pölyisyys ottaa sitäkin nekkuun.

Pakin kanssa työskentelimme selästä käsin. Väistöjä, taivuttelua, taivuttelua ja vielä kerran taivuttelua. Paki oli pohkeelle jälleen luvattoman hidas ja taipumiset olivat alkuun vähän sinneppäin. Laukassa keskityttiin myös asetuksiin ja katseltiin myös hieman vaihtoja kahdeksikon avulla. Laukan jälkeen harjoitusravissa myös taipuminen alkoi luonnistua ja myös asetuksia saatiin normaalille mallille.

Tiistaina hommat hoituivatkin toisin päin. Paki sai tehdä töitä narunjatkeena ja hölkötteli liinanpäässä nätisti. Muutamat ilopukit innostui Pappaheppakin heittämään, ja mikäs siinä. sallittakoon se hänelle. Hieman on tämä pölyisyys ja siitepölyt alkaneet ottaa Pakin keuhkoon. Hieman räkäisyyttä ja yskähtelyä sekä tietysti hengästyminen käy nopeammin kuin terveille lajitovereilla. Ennen kuin kukaan pääsee kysymään että miksi sitten liikutan niin todettakoon että eläinlääkäriltä olen saanut ohjeen että pidetään hevonen liikkeessä niin että limat saadaan pihalle ja kunto pysyy yllä. Sellainen liikunta mikä saa aikaan pahaa jatkuvaa yskimistä on pois listalta. Tällaista ei ole kuitenkaan meidän kohdalla vielä onneksi löytynyt.

Samppa oli puolestaan ratsastelu vuorossa. Herra herkkäsielu oli jälleen jo valmiiksi vetänyt keilapallon nenään ja kaikki oli ärsyttävää. Keskityimmekin pitkään ja hartaasti käyntityöskentelyyn erilaisten kiemuroiden ja koukeroiden muodossa. Myös rauhallisen tahdin ja muodon ylläpitoa pohdittiin urakalla.
Kun nämä saatiin onnistumaan siirryttiin työskentelyyn ravissa. Hieman olisi ylimääräistä vauhtia tarjolla, mutta siitäkin päästiin yhteisymmärrykseen ja saatiin aikaan ihan mukavaa työskentelyä asetusten parissa. Myös pysähdykset olivat tämän päivän treeniohjelmassa.

Herrat aamuheinäaikaan

Tänään Samun ohjelmaan kuului rokotus ja raspaus. Onnekseni raspattavaa oli niin vähän, että ilman rauhoitusta ja käsiraspilla saatiin toimenpiteitä vaativat kohdat hoidetuksi. Rokotuksen yhteydessä suoritetussa keuhkojen kuuntelussa paljastui se minkä jo osaltaan tiesinkin, eli hieman krohinaa ja limaisuutta oli havaittavissa. Eläinlääkäri myös vahvisti epäilykseni siitä että tämä pölyinen kevätkeli yhdistettynä ehkä johonkin lievään kevätlenssuun saattaisi olla syynä. Rokotuksen jälkeen Samulla on jokatapauksessa vuorossa muutama lepopäivä, joten katsellaan niiden jälkeen miltä herran vointi näyttää.

Paki parka joutuukin sitten kärsimään Sampan vapaista ja toimimaan mamman koulutykkinä ja maastomopona. Koulutykin roolia treenailtiin jälleen tänään kentällä erilaisten taivutusten ja pysähdysten muodossa. Hieman ovat myös nuo pysäytykset hakusessa ja ennen pelkällä vatsalihasten jännityksellä toiminut pysäytys valui nyt ikävästi eteenpäin ja vaati mielestäni aivan turhan kovaa pidätettä. Siispä myös nämä suurennuslasin alle.

Huomenna Samu jatkaa lomailuaan ja Paki saa lähteä kyyditsemään allekirjoittanutta metsien kätköihin. Aamutallin jälkeen on aina yhtä mukavaa lähteä hiljaisille ja lähes autioille metsäreiteille, sieluhan siellä lepää (Pakin kanssa ainakin, Sampasta ei voi aina sanoa samaa)

Sampasta puheen ollen suoritan nyt sillä pieniä eläinkokeita, nimittäin ruuan suhteen. Criollon full vaihtuu nyt pikkuhiljaa racingin selectediin. Herra kun tunntetusti kerää kovasti virtaa ja on erittäin kuuma ja herkkä ratsastaa. Myös lihasten kanssa Samulla on hieman ongelmia ja jäykkyyksiä saadaan aikaan niin kylmästä kelistä kuin tuosta päättömästä riehumisestakin. Onneksi on olemassa Jessica, elikkä meidän hieroja.

Katsotaan jahka selectedin vähäinen tärkkelyspitoisuus saisi aikaan joitakin toivottuja muutoksia. Herrat kun syövät niin kovin laadukasta heinää, että criollo saattoi olla tuon kanssa hieman turhan vahva yhdistelmä. Kuulen mielelläni kokemuksia lihasvaivaisten hevosten ruokinnasta sekä tuosta racingin selectedistä!

Voitasko mennä sisälle jo?