sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Show must go on

Hevosmäärän putoaminen parittomaan on tuonut mukanaan niin positiivisia kui negatiivisiakin yllätyksiä. Selväähän on että aikaa ja rahaa säästyy nyt puolet aikaisemmasta enemmän, mutta jotenkin arjessa on iso tyhjä aukko.

Onhan tässä myytäviä hevosia selailtu enemmän ja vähemmän tosissaan, mutta pohdinta 2 kaviokkaan järkevyydestä raastaa mieltä. Toisaalta Pakin kanssa arki on helppoa ja sujuvaa, mutta kaipaus omaa nuorehkoa kisapeliä kohtaan on kova. Sain kuitenkin aikaa päätökse että mitään en etsimällä etsi. Jos se unelmien polle eteen jotain kautta tupsahtaa voidaan tilannetta katsella tarkemmin. Pahimpaan hevoskuumeeseen ovat onneksi auttaneet ratsutettavat hummat, joita tällähetkellä on työnalla 2. Myös ystävän suomenhevosen ratsastelu silloin tällöin pitää mielen virkeänä ja allekirjoittaneen kiireisenä.


Paki on saanut nauttia laidunkauden autuudesta. Ratsasteltu on 3-6 kertaa viikossa ja käyty nauttimassa kesäisistä illoista myös kärryttelyn merkeissä. Kunnonkohotusta on aloitettu tosissaan, sillä Sampan poismenon myötä jäi Pakin tehtäväksi kuskata allekirjoittanutta Lämminveristen ystävät Ry:n viikonloppuleirillä Porin Yyterissä.
Haaveissa on myös Pakin kanssa starttailla mahdollisesti muutamat koulukisat. Treenailut sujuvat mallikkaasti, vaikka ongelmakohtia löytyy tietysti aina. Meillä suunnanvaihdos laukassa tekee tiukkaa, sillä vaihdoista innostunut ruuani tarjoaa hyvin mielellään laukanvaihtoa ennen pisteeseen pääsyä. Vastalaukkatreeneillä näistäkin ehkä päästään.


Hieman on siitepöly kiusanut pappaheppaa ja tukkoisuutta on havaittavissa. Yrttisekoitusta on nyt kovasti hintavertailtu ja etsitty, mutta toimittajiin tuntuu olevan kovin haastavaa saada yhteyttä. Jahka joku vastaa kyselyihini saadaan Pakitsulle jotain limaa irroittavaa, toivottavasti.
Leirille olisi tarkoitus lähteä heinäkuun toisena viikonloppuna, joten ennen sitä on edessä kunnonkohotusta ja treeniä, jotta pappa pääsee täydessä iskussa häikäisemään ainakin oman mammansa, ehkä jopa muitakin kanssaleireilijöitä.




perjantai 13. kesäkuuta 2014

RIP Samu

5.6.2014 tapahtui jotakin täysin odottamatonta. Laitumelle laskun yhteydessä tilanteen jo rauhoituttua Sampan takapää petti yllättäen alta. Eläinlääkärin saavuttua paikalle myös etupää alkoi osoittaa koordinaation katoamisen merkkejä, joten muita mahdollisuuksia ei ollut kuin päästää Samppa ikivihreille. Eläinlääkäri epäili synnynnäistä kaularangan vikaa. Lopetus sujui rauhallisesti ja Samppa nukahti mamman syliin Pakin ollessa läsnä lähes loppuun saakka. Suru ja ikävä on suuri, mutta nyt Samun on hyvä olla.

Herran viimeisistä päivistä jäi onnekseni paljon kuvia, joissa Samu on oma onnellinen itsensä. Juuri tuollaisena haluan rakkaan ruunani aina muistaa. En voi koskaan tarpeeksi kiittää niitä ihmisiä, jotka olivat tukenani yötä myöden ja auttoivat Samun viimeisen matkan onnistumisessa. Kaikki sujui niin hyvin kuin vain tuollaisessa tilanteessa on mahdollista. Kiitos vielä kaikille teille!


Loppuun saakka yhdessä





Kiitos kaikesta Samu<3