Reenipäivää

Aurinko paistoi taas täydeltä taivaalta eikä rannikolla tutuksi käynyt "myrsky" tuulikaan voinut pilata iloani keväisestä kelistä. Myös hevosilla tuntui olevan kevättä rinnassa ja auringossa seisoskelun lomassa otettiinkin spurtteja ja vähän mittaa tarhakaverista. Naxos on aivan haltioissaan lumen alta paljastuvista oksista ja risuista, niitä se siellä tarhassa kanniskelee ja viskoo. Paki katsoo touhua selvästi oudoksuen...

 

 

Pakin kanssa pääsimme tänään työstämään kentällä jo puoliksi tosissaan. Tahdinmuutoksia, taivutuksia, väistöjä ja siirtymisiä. Pappaheppa oli hyvinkin pirteällä tuulella, mutta itse pidän enemmän herran energisestä kuin eteenpäin potkittavasta olemuksesta. Siirtymät käynti- seis- ravi ja ravi-seis- ravi sujuivat hyvinkin mallikkaasti, mitä nyt paikallaan pysyminen tuntui olevan tässä energian määrässä kovinkin vaivalloista. Peruutukset menivätkin sitten totaalisti penkin alle. Hätäistä ja vinoa, ja voi sitä alahuulen vatkausta kun tällainen pilkun viilaus ei tässä(kään) asiassa olisi herraa yhtään miellyttänyt.
Laukat työstettiin suorilla ja lävistäjällä, sillä en täysin luottanut kentän pohjaan. Nostot sujuivat hienosti ja takapääkin tuntui olevan touhussa jotenkuten mukana. Hieman pyrki Pakitsu pituuslävistäjällä taipumaan jompaan kumpaan kierrokseen, mutta muuten en pysty herraa moittimaan. Kaiken kaikkiaan paketti pysyi tänään kasassa melkos mukavasti ja ratsastajaa hymyilytti vielä hevosta riisuessaankin.

Naxosin viikkosuunnitelmassa oli vuorossa vapaa/rento puuhastelu päivä. Alkuun herra pyörähti liinan päässä sivuohjien avustamana ja hetken työskenneltiin niin käynnissä kuin ravissakin. Täytyy todeta että ahneempaan hevoseen en ole hetkeen törmännyt, sillä kakaraponin palikat menivät aivan sekaisin, kun viereisestä tarhasta tuulen mukana kulkeutui heinätuppo kentälle. Voi sitä kiukuttelun ja syöksymisyritysten määrää...

Kun liinan päässä työskentelyt oltiin saatu sujumaan, riisuin herralta varusteet ja keskityimme maastakäsin työskentelyyn vapaana. Sama show heinänkorsien jahtaamien kanssa jatkui, mutta aika- ajoin saatiin aikaiseksi mukaviakin pätkiä. Käynti ja ravi siirtymät sujuivat hienosti ja peruutus käy oikein vähin avuin. Treeniin otetaan nyt mukaan etujalkojen nosto raippaa apuna käyttäen. Naxos tajusi idean oikein hyvin ja jalka alkoikin nousta jo raipan siirtämisellä etujalan eteen. Nagge tuntuukin pitävän kaikesta tällaisesta puuhastelusta oikeinkin paljon, ja ymmärtää nopeasti mitä siltä pyydetään.

Perjantaina Pakipappa pääsee hierojan käsittelyyn ja viikonloppuna herran päänmenoksi on suunniteltu lasten syntymäpäivillä talutusratsuna toimiminen. Eiköhän siitä muutama porkkana liikene palkkioksi.

Naxosin viikko- ohjelmaan tarvittaisi vielä muutama reipas ja hieman pidempi maasto, ja kentällä täytyisi päästä huolehtimaan hieman jumppapuolestakin. Psyllium kuuri alkaa olla lopuillaan ja vuorossa olisi parin viikon tauko ennen kolmatta kuuria. Tämän jälkeen katsotaan miten herran tila etenee. Toivotaan parasta.

kohti kesää

Talvikelit ovat hellineet länsirannikkoakin ja nyt ollaan päästy kivasti treenaamaan niin maastossa kuin hieman kentälläkin. Hankitreenin ilot taisivat jäädä noin viikon mittaisiksi kun lämpötilan nousu jo sulattikin suurimman lumikerroksen, mutta ollaan iloisia siitäkin vähästä. Molemmat pollet ehtivät toimittaa muutamat syvän hangen treenit ja kyllä intoa tekemiseen riitti.

Naxos alkaa olla hieman parempi, mutta vieläkin on havaittavissa pientä kiukuttelua pohkeesta. Psyllium kuuri jatkuu nyt vielä viikon loppuun ja sitten olisi vuorossa parin viikon tauko, ja jälleen uusi kuuri... Onneksi ruuna on kovin perso ruuan perään, joten pienellä maustamisella tuokin reilu määrä psylliumia uppoaa hyvin. Toivotaan että kiukuttelut tällä loppuvat tai joudutaan pohtimaan seuraavaa lääkitystä. Herra on myös erityisen kunnostautunut jalkojensa rei'ittämisessä ja betadine, pyyhkeet ja kelmu ovat enemmän kuin kulutustavaraa meikäläisen kirjoissa.  Olen jo päässyt kukkahattutäteilyssäni niin pitkälle, että herra ulkoilee tarhasuojat takajaloissaan... Kyllä sitä aamuisin kun niitä ruunalle pukee tulee mietittyä että mitä meikäläiselle on tapahtunut. Mitä vielä, verhot karsinaan...

Treenailut Naggen kanssa kesän matkaratsastus uran alkua ajatellen ovat alkaneet hienosti, jos nyt ei huomioida hiekkaa mahassa ja hokinpolkemia jaloissa. Sport tracker on melko oivallinen kaveri tässä puuhassa, kun matka, keskinopeus ja matkaan kulunut aika ovat kaikki helposti nähtävillä. Eilisen lenkki oli noin 6km pitkä ja aikaa reissuun meni muutama minuutti vajaat 40 min. Tänään ystävän kanssa maastoillessa jäi trackeri laittamatta päälle, mutta kartoilta katsottuna matkaa tuli reilut 8km ja aikaa meni reilu tunti. Sykemittari ja stetoskooppi kun vielä löytyisi niin pääsisi palautumista seuraamaan hieman tarkemmin kuin silmämääräisesti.

Pakitsu treenailee kohti kesälomaa, vai miten asian fiksusti ilmaisisi. Kesällä kutsuu jälleen laidunloma suomenhevostoveri Tuukan kanssa. Lomasta pääsevät nauttimaan myös omistajat, sillä ratsastaen merenrantaan on vajaa tunnin matka jos rauhallisesti menee ja metsät ovat täynnä hiekkapohjaisia reittejä niin paljon kuin kulkea jaksaa.

Hoitaja ratsastelee Pakilla pari kertaa viikkoon ja itse yritän nousta selkään vähintään neljänä päivänä. Laukanvaihdot suoralla ollaan otettu treenin alle ja avotaivutus kaikissa askellajeissa tulee olemaan kevään treenien kestosuosikki. Kevään/kesän aikana olisi haaveena päästä pappahepan kanssa starttaamaan muutamat koulukarkelot ja jos jotain maahankaivettuja esteluokkiakin uskaltaisi haaveilla.  Nyt vaan reipasta maastoilua niin kauan kuin latua riittää ja kelit sallivat niin ollaan kovassa iskussa loman alkaessa.

Naxos Min, haaveita ja hiekkakertymiä

Naxosin vuosi ei ole lähtenyt liikkeelle toivottuun tapaan.  Tammikuun puolen välin paikkeilla herra alko käyttäytyä oudosti; satulavyön kiristäminen alkoi kiukuttamaan, luimistelua ja mulkoilua, ei mitään sen suurempaa, mutta päätin kuitenkin hierottaa kakaraponin ja katsastuttaa satulat.

 

Hieroja kävi Naggen läpi ja ristiselän alueelta löytyi jumia, mutta ei mitään sellaista minkä pitäisi selittää muuttunut käytös. Myös satula sai siunauksen sopivuudestaan, uutta yleispenkkiä lähdetään kuitenkin etsimään koulusatulan kaveriksi.  Käytös ei kuitenkaan ole helpottanut ja muutama päivä takaperin herra alkoi protestoida myös pohjetta ja vatsaa reilusti painelemalla löytyy muutamia kohtia joista Nagge selvästi reagoi. Muuten hevonen on täysin oma itsensä, pirteä, syö ja juo hyvin ja uloste on normaalia.

Tampereen hevosklinikka

Soitin eläinlääkärille, joka oli vahvasti sitä mieltä että suolistossa on hiekkaa. Psyllium kuuri viikoksi ja tämän jälkeen katsotaan helpottaako hevosen tila. Koska en kuitenkaan saa mielenrauhaa ellei tilannetta selvitetä varasin Naxosille ajan Tampereen hevosklinikalle hiekkakuviin.

Klinikalla käytiin maanantaina 2.2 ja kiitokset vain kaikille osallisille etenkin kuskille! Matka sujui hyvin, mitä nyt herra heti kotipihassa näytti mammalle, että ihan kaikkeen tässä ei aleta. Lastaaminen meni leikkimiseksi kunnes tajusin hakea liinan, ja kas kummaa ei herran tarvinnut kuin nähdä että jaahas liina tulossa niin koppiin käveltiin ilman mitään mutinoita.  Mukana reissussa oli talliltamme Jenna tammansa Nellan kanssa.
Klinikalle saavuimme ajallaan ja hevoset saatiinkin heti sisälle karsinoihin odottamaan. Naxos tuttuun tapaansa ei uudesta ympäristöstä hätkähtänyt vaan kaikessa rauhassa katseli ympärilleen. Toinen jo tutuksi käynyt ilmiö nähtiin kun herra kuuli sanan rauhoitus. Hyvä jos neula ehti koskea kaulaan kun herra jo oli hyvin rennossa ja raukeassa olotilassa.
Röntgenin ja raspauksen herra suoritti mallikkaasti, mitä nyt hieman täytyi peruutella kun eläinlääkäri taaimmaisia hampaita rapsutteli. Piikkejä oli kertynyt jo jonkin verran vaikka edellisestä raspauksesta oli aikaa vajaat puoli vuotta, joten pitääpä muistaa raapustaa kalenteriin seuraava raspausaika vajaan puolen vuoden päähän.
Mahdottoman pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen eläinlääkäri näytti kuvat ja selitti tilanteen. Hiekkaa siellä näkyi, mutta hyvin vähän ja sellaisessa muodostelmassa että eläinlääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että hiekka on jo lähtenyt ensimmäisellä psyllium kuurilla liikkeelle. Ei pakollista kontrollikäyntiä, 2 psylliumkuuria, ja jos ei helpota niin puhelinkonsultaatio jossa pohdimme sitten vatsahaavalääkityksen aloittamista.

Miten voi ihminen olla samalla kertaa huojentunut ja pettynyt yhtä aikaa. No mutta toivotaan että hiekka tulee ulos ja herran olo helpottuu. Saimme luvan jatkaa normaalia liikuntaa ja eilisellä lenkillä Nagge olikin hyvin pirteä kaveri (Omalla huojentuneella mielentilallani lienee tähän suurin vaikutus)
Talviaika meneekin nyt todennäköisesti hyvin, mutta kevät ja kurakelit pistävät miettimään, onko sillon taas sama rumba edessä... Toisaalta ennaltaehkäisevänä voisi psylliumkuurit syöttää niin keväällä kuin syksylläkin, jos tältä vältyttäisi.  Aika näyttää.

Koska treenimme saavat jokatapauksessa jatkua,ovat tietysti myös ensi kesän tavoitteet yhä voimassa. Matkaratsastuksen starttikurssi on käyty, ja yhä suurempi palo startata ensimmäisessä kilpailussa heinäkuussa Yyterissä syttynyt. Suunnitemana on 15km matka ja treenit täytyisi nyt saada suunniteltua tätä silmällä pitäen. Onneksi saatiin nyt reilusti lunta, mikä mahdollistaa pitkät maastolenkkeilyt kaikissa askellajeissa. Myös ensimmäiset koulupuolen startit siintävät haaveissa ja estepuolella tavoitteena olisi nyt päästä edes treenaamaan. Lämminveristen ystävät ry:n leirille olen jo ilmoittautunut ja sitä tietysti odotan myös innolla. Paljon on suunnitteilla Naxosin varalle, mutta päästään nyt ensin tästäkin vaivasta niin eiköhän kesään mennessä niitä ole jo monta lisää. Pessimisti ei pety.