Ken kuuseen kurkottaa...

Eipä tullut valmennuksesta kuvamateriaalia, mutta eipä tuo kovinkaan paljon jäänyt harmittamaan. Hevonen oli edestä vahva ja virtaa olisi riittänyt vaikka koko suomen maalle. Huumorintaju loppui kesken ensin hevoselta ja lopulta ratsastajaltakin, ja valmentajakin totesi, että nyt ylitettiin Pakin sietokyky ja reilusti. Hetkellisiä hyviä pätkiä, Pakin ryhdikkyyttä ja istuntaani laukassa sentään saatiin muutamalla lauseella kehaistua, mutta kyllä taas tiesi paikkansa tämän lajin tiimoilta. No heikosti mennyt valmennus ei ole tällähetkellä murheista päällimmäinen, vaan viikko ennen kisareissua pullahtanut kinner...

Tosiaan ajatus oli lähteä Pakin kanssa toisen tallimme hevosen seurana Porin ratsastuskeskuksen jäjestämiin kouluratsastuksen harjoituskilpailuihin tuuppaamaan He C harrasteluokan kouluohjelmaa. Kotitreenit sujuivat mallikkaasti, mitä nyt laukasta raviin siirtymisen jälkeen siirtyminen askeleen pidennykseen ravissa meinasi mennä herralta yli hilseen. No, sunnuntaina viikkoa ennen kisoja ei tarvinnut enää miettiä ehtisikö Pakitsu kasaamaan aivosolunsa askeleenpidennykseen, vaan edessä olisi viikon kylmäys rupeama ja ehkä jo jonkin näköiset rukoukset jokaiselle mahdolliselle uskontokunnan johtohahmolle, Löytyipä sieltä kintereestä pieni naarmukin, joten toivotaan ettei rahapussin tyhjentäminen apteekkiin oriprimin saamiseksi ollut turha reissu. Ontumista ei ole ollut, mutta omaan hysteeriseen silmääni kinner ei vieläkään ole ns. normaali, vaikka nyt viikon levon ja kylmäilyn jälkeen laskenut onkin. Oriprim kuuria olisi vielä muutama päivä jäljellä ja sitten ihmetellään vielä viikon levon verran mitä tapahtuu. Vasen kinner se tuntuu vainoavan meitin hevosia tänä epäonnen vuonna 2014.

Naxos nyt toistaiseksi (koputan kaikkia puisia pintoja mitä löydän) on pitänyt itsensä terveiden kirjoissa. Tämä on tällähetkellä mainittava saavutus, sillä talliltamme 3/5 hummaa viettää sairaslomaa erinäisten jalkaepisodien johdosta. Saisivat nämä kurakelit ja vesisateet loppua.
Palatakseni Naxosiin niin kakaran kohdalla hommat etenevät tasaiseen tahtiin. Vallinneen ilmaston johdosta treenimahdollisuudet ovat täysin onnettomat. Milloin upottaa ja milloin maailma on jäässä... Maastossa ollaan päästy menemään jonkun verran ja kakara heppa on kasannut rohkeuttaan eikä kaikkia mahdollisia pikkulintuja ja pilven liikahduksia tarvitse säikkyä. Nyt maastoilukavereiden sairastaessa myös yksinään maastoon lähtemistä on jouduttu harjoittelemaan ja täytyy kehaista, että tämän päivän reissu sujui mahdottoman mallikkaasti. Mamman urheiluhenkeä ei kokeiltu kuin muutamien pystyyn hyppelyiden verran. Ovathan ne solisevat ojat pelottavia kenen tahansa mielestä.

Tässä sitä nyt sitten odotellaan pappahepan jalan ulkonäön muutoksia ja pyritään keksimään Naxosin kanssa monipuolista tekemistä haastavista sääoloista huolimatta. Valkoista jouluakaan tuskin kovasti kannattaa haikailla ja ottaa melkein päähän laitattaa hummille hokkikenkää, kun joka toinen päivä sää muistuttaa enemmän juhannusta kuin joulua. No jospa valo paistelisi tähänkin risukasaan edes ohimennen niin eiköhän mielikin tästä kirkastu. Joulutunnelmaa haettiin tänään kuvailujen muodossa,Kiitos Jenna kuvista!

 Kaikesta kitinästäni huolimatta Hyvää Joulun odotusta lukijoille!

Rokotereaktioita ja vauhdin hurmaa

Kakaran ensimmäinen este

Päivät kuluvat hurjaa vauhtia ja joulu lähenee ehkä turhankin nopeasti.  Lumi ja pakkaset ne puolestaan antavat odottaa itseään ja säät tuovat mieleen pikemminkin kylmät kesäkelit kuin joulukuun. Molemmat hevoset olen varustanut talven tuloon kantahokeilla, mutta melkolailla turhaan nuo tuolla mukana kiikkuvat. No, eipä tarvitse ponien kompuroida jos vaikka joku yöpakkanen onkin sattunut länsi rannikolle eksymään.

Naxosin ratsun rokoteohjelma onkin sitten taas puoleksi vuodeksi mallillaan. Yllättäen kakara ruuna kehitti rokotteesta voimakkaan paikallisreaktion joka teki herran kaulasn pistopuolelta todella kosketusaraksi. Yllättävää tässä oli se, ettei edelliskerran rokote aiheuttanut minkäänlaista reaktiota vaikka samaa merkkiä olikin. Ensi kerralla rokotellaan herraa jollain muulla merkillä ja katsotaan auttaako vaihto asiaa.

Kaulakipuilunsa johdosta Naxos jäi sivuun varaamaltani tunnilta ja tuttu ja turvallinen Paki sai tuurata kakaraa. Tosiaan, varasimme Jennan kanssa kaksoistunnin johon tarkoitukseni oli osallistua Naxosilla. Heti alkuun sain sanomista siitä kuinka askartelen pohkeillani aivan liikaa ja yritän lypsämällä ja ylimyötäämällä Pakin liikettä saada sitä käynnissä aktiivisemmaksi. Siispä tunnin teemaksi muodotui pohkeet irti hevosesta ja liikut täysin hevosen liikkeen mukaan, ei edistystä eikä liioittelua. Huomattiin myös että sorrun helposti keventämään varpaillani, eli liioittelen tämänkin asian suhteen. JES! tätä olin kaivannut että joku oikeasti korjaa sähellystäni!

Maneesiretki talli Pikkuhelmeen 17.11.

Pakin osalta tunti oli kamala...Herra painoi ohjille, kaahaili ja kiukutteli. Hoitaja ja edellisen päivän iltatallilainenkin tiesivät kertoa että virtaa oli Paki pappassa ollut nyt muutaman päivän. Lienee silläkin vuodenajat sekaisin ja kevättä rinnassa kun pajunkissatkin tarhan vieressä kukkivat... Laukassa paketti vasta räjähtikin käsiin kun herra nosti häntänsä sekä päänsä pystyyn ja sitten sitä mentiin, loikka sinne toinen tänne. Hoh hoh, no mutta hetkittäisiä pätkiä meni hienosti ja Paki sai valmentajalta kehuja voimakkaasta liikkeestään ja kokoamiskyvystään. Ensi viikolla uudestaan!

Naxosin reenailuja ennen rokotusta

Naxoskin väläytteli rokoteen jälkeisen huilailun jälkeen vallan uusia puolia. Lähdimme maastoon toisen tallilaisemme Anskun ja hänen 6-v lv ruunansa Mossen seurana. Kun pääsimme syvemmälle metsäteille ja otimme ravia löytyikin mamman 5v hölköttelijä Naxosista uusi vaihde; päätä rullalla, takamus korkealle ilmaan, keula pystyyn ja menoks! Onneksi sen verran oli nöyryyttä unohtunut korvien väliin, että herra antoi kyllä aina muutaman metrin jälkeen kiinni muutaman tasajalkaloikan saattelemana. Onneksi Mosse 6v otti tilanteet tasaisen rauhallisesti eikä mitään joukkopaniikkeja päässyt syntymään.

Talliin on saapunut joulu ja joulukuun tallivuorotkin on jaettu. Muutaman kuvan voisin yrittää jouluisesta tallistamme napata. Kisoja ei ainakaan toistaiseksi ole suunnitteilla, mutta mieli kyllä tekisi, ei niin väliä koulu vai estepuolelle.  Valmentaja toivottavasti saadaan käymään kerran viikkoon pitämään minut ja Jenna kurissa. Ensi valmennukseen toivottavasti saadaan joku kuvaamaan, jotta olisi jotain todistusmateriaalia niin itselle kuin teillekin.

Täällä taas

Päivittäminen se on venynyt tässäkin blogissa tietokoneen hajoamisen myötä. Muutto ja remontointi se vei entisestään vähäisestä aikatauluttamattomasta ajasta niin suuren osan, että eipä koneen ehjänä säilyminenkään sen aktiivisempaa päivittelyä olisi taannut. Nyt on kuitenkin muutto ja remontointi hoidettu ja paluu normaaleihin arkirytmityksiin alkanut.

kaksi päiväinen talvi

Hevosten sijaintiin muutto ei vaikuttanut mitään ja kaksikko pitää edelleen majaa Noormarkun rauhassa. Pakin ja Naxosin yhteiselo se vain toimii eikä sen ihmeellisempiä välienselvittelyjä ole ollut. Ja nyt kun tämän julkisesti ilmaisin niin tänään illalla todennäköisesti paikkaan hokin reikiä ja korjaan tarhoja.

18.10 pappaheppa käväisi hypähtelemässä Kullaalla ratsutalli Cruisen harjoituskisoissa. Tuloksiksi saatiin puhdas 60 cm rata ja vähemmän puhdas 70cm rata. Korkeammassa luokassa kun tuotiin pappahepan suuret kauhut muuri ja portti ja sehän nyt vasta oli jännittävää. Muurista ja portista etujalat pystyttiin nostamaan yli, mutta takapää unohtui matkasta ja esteet kerättiin mukaan. Ratsastajan taidottomuus ja jännitys mukaan luettuna voidaan kaiketi olla tyytyväisiä että selvittiin rata enemmän ja vähemmän kunnialla loppuun.

Naxos lapsi edistyy tasaiseen tahtiin. Tämänhetkiset sääolosuhteet vaikeuttavat treenailuja kummasti,;kun kenttä on tekojärvi ja pelto on suo ja maastossa totaalinen pimeys iskee viiden jälkeen alkavat vaihtoehdot kummasti loppua kesken. Kakara polle onkin joutunut nyt kovasti treenaamaan maastoilua niin yksin kuin kaverin kanssa. Kaverin kanssa lähdettäessä ongelmat ovatkin kadonneet jo täysin ja lyhyen talven vieraillessa länsirannikolla kävimmekin yli kahden tunnin metsäreissun Jennan&Nellan kanssa.

Herrat pääsivät marraskuun alun kunniaksi myös hevoshieroja Jessica Jokisen käsittelyyn. Molemmat pollet käytiin läpi ja meitin onneksi mitään ihmeempää ei löytynyt. Paki pappan selkä oli kuulemma parempi kuin aikaisemmilla kerroilla ja Naxos oli pysynyt uudesta uravalinnasta huolimatta vetreänä, mitä nyt takajalkoihin saatiin venyttelyohjeita. Syksyn alussa sattuneesta potkusta kintereeseen ei ole jäljellä mitään huomattavaa ja hyvin venyivät ja vanuivat kintut. Tällä erää siis kaikki lihashuollon saralla hyvällä mallilla.

Kisareissua oli suunnitteilla 29.11 koulukisojen merkeissä, mutta olin buukannut itseni jo koirien kanssa kisailemaan, joten tällä erää koulutuupparoinnit jäävät väliin. Maneesimatkailua ollaan pohdittu tämän viikon lopulle ja toivottavasti myös jatkossa tähdet ovat suotuisissa asemissa maneesille pääsyn suhteen. Kelit näyttävät jatkuvan epätoivoisina, vettä ja kuraa on kaikkialla ja ratsastuksen kannalta pohjat ovat surkeita.Paljoon sitä pystyy hevoshommissa vaikuttamaan, mutta nämä ilmat vetävät kyllä mielen maahan. No ei auta kuin leuka rintaan ja kohti uusia vesisateita.

Harjoitusestekilpailut

28.9.  startattiin Paki pappan kanssa yhteisen uramme ensimmäisissä harjoitusestekilpailuissa. Hieman hymähtelin itsekseni, sillä yhteistä taivalta Pakitsun kanssa on takana jo kymmenettä vuotta ja ihka ensimmäiset yhteiset radat vasta tässä vaiheessa edessä.

Talliltamme mukaan kisailemaan lähti myös Jenna lv.tammansa Nellan kanssa. Korkeudet pidettiin maahankaivettuina ja molemmat starttasimme 40cm ja 60 cm radoilla.
Pappaheppa oli jo lämmittelyssä hieman turhan "lämmin" ja 40cm esteitä se ei noteerannut juuri minään. Roiskaisuja sinne ja toisia tänne, ponnistuspaikat sieltä sun täältä jos nyt sitten viitsi ponnistaa lainkaan. Puhtaalla radalla kuitenkin sijalle 3. ja katse kohti seuraavaa rataa.

60cm lämmittelyssä pappaheppa sentään hieman yritti vaikka korvienvälin lämpötila nousi entisestään. Hypyt olivat edes hieman parempia, mutta pohkeelle reagointi tapahtui noin kuusi viikkoa myöhässä, mikä kostautui ennenkaikkea laukanvaihdoissa. Rata saatiin kuitenkin rämmittyä läpi jälleen puhtaasi ja aika oikeutti sijalle 3.

Seuraavat kisailut olisivat suunnitteilla 18.10 Kullaalla ratsutalli Cruisen harjoitusestekisojen merkeissä. Luokiksi ajattelin 60cm sekä 70cm jos tuo pappaheppakin raaskisi keskittyä.

Naxos jatkaa ratsureenejään menestyksekkäästi ja laukat alkavat pikkuhiljaa löytyä molempiin suuntiin. Maastoilu on aloitettu myös hienosti ottaen huomioon kakaran iän. Autotkaan eivät pelottaneet, mutta se valkoinen aita tien syrjässä oli paha. Pikkuhiljaa pää on löytänyt tiensä yläilmoista hieman alas eteen ja hetkellisesti meno on ihan mukavaa. Lihaksia lihaksia ja kuntoa niin eiköhän siitä hyvä tule.

Kuvista kiitos Eerika Kuoppala!

Voi hoitaja missä lienet...

Hehkutan vielä kerran, että Naxosin takajalat on nyt taivutettu meidän hevoshierojan toimesta ja liikkeet olivat puhtaat! Taisivat olla elämäni pisimpiä sekunteja kun jalkaa taivutettiin ja odotin vain käskyä lähteä juoksemaan. Nyt kuitenkin kaikki näyttää hyvältä, Loputkin turvotuksen rippeet ovat lähestulkoon poissa. Hysteerinen omistaja osti kuitenkin varmuuden vuoksi vielä back on trackin kinnersuojan tuohon vasempaan kintereeseen, eipä siitä haittaakaan ole.

Arki alkaa rytmittyä kovasti tuohon kahden hevosen liikuttamisen ympärille. Tähän kun lisätään vielä muutama ratsutettava ja muutamat alkeistunnit joita pidän, niin kovin ovat päivät hevosia täynnä. Haitanneeko tuo on sitten kysymys erikseen.

Muutamana kiireisenä päivänä olen kyllä enemmän kuin kaivannut pätevää hevosenhoitajaa. Nykyään tuntuu kuitenkin siltä, että luotettavat, hevosen hoidosta kiinnostuneet ihmiset ovat kadonneet. Ymmärrän kyllä että lv-hoitohevosena on monesta täysin naurettava ajatus, varsinkin jos siitä ei makseta mitään. Olen myös kuullut sen että olen kriteereissäni liian vaativa, sillä minulla on kuitenkin vain lämppäreitä. En ole koskaan voinut ymmärtää että hevosen rotu voisi vaikuttaa siihen miten hyvin ja tunnollisesti sitä kuuluu hoitaa tai liikuttaa. Tai ainakaan minulle ei ole asiasta koskaan muistettu mainita.

Myös ratsastustaidosta olen kohtuullisen tarkka. En pidä siitä että ominpäin lähdetään sooloilemaan hevosen kanssa, jos ei itsekään tiedetä mitä ollaan tekemässä. Tällaisia tapauksia on tullut vastaan ja seuraavan kerran kun itse nousee selkään saakin aloittaa sillä että rauhoitellaan hevosta ja nopeasti tulee ilmi missä kohtaa edellinen ratsastuskerta on mennyt vikaan. En toki odota että kilpailevia taidokkaita ja korkealle tähtääviä ratsastajia kiinnostaisi minun puskaratsuni, ei tietenkään ja se on täysin normaalia.  Haluaisin vain, että minulle kerrottaisiin rehellisesti omista taidoista, vahvuuksista ja heikkouksista, sillä itse pyrin aina kertomaan hevosistani kaiken ja hieman enemmänkin. Neuvon ja autan mielelläni, jotta hoitajan ja hevoseni yhteistyö sujuisi mahdollisimman kitkattomasti.

Millainen sitten olisi hyvä hevosenhoitaja? Ennekaikkea luotettavuus ja rehellisyys ovat ne kaksi tärkeintä seikkaa. Se mikä sovitaan pidetään! Ja jos sovitusta joudutaan poikkeamaan asiasta ilmoitetaan. Omista taidoista kerrotaan rehellisesti ja tarvittaessa kysytään ja pyydetään apua. En ainakaan koe itse olevani henkilö, jolta ei uskaltaisi kysyä, päin vastoin. Vastaan kaikenlaisiin kysymyksiin enemmän kuin mielelläni.
Ihanaa olisi myös se, että ratsastuksen lisäksi myös muut hevoseen liittyvät työt kiinnostaisivat. Hevoseni majailevat itsehoitotallilla, joten karsinan siivous ja ruokien valmiiksilaitto sekä vesien täytöstä huolehtiminen kuuluvat asiaan. Olisi myös mahtavaa jos varusteet putsattaisiin, vähintään edes käytön jälkeen alkuperäistä siisteystasoa vastaaviksi. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen törmännyt tapaukseen, jossa on käyty ratsastamassa sillä seurauksella, että varusteet ovat kuraiset ja siellä täällä ympäri tallia. Hevonen hikisenä ulkona ilman loimea, ja karsinansiivous tekemättä. Tästäkin huomautin, ja yritin asiallisesti ohjeistaa vielä kerran ja kertoa mitä hoitajalta odotin.

Tiedän, että osaan olla asioissa kovin vaativa, mutta se kuvastaa vain sitä, kuinka tärkeitä nuo nelijalkaiset kaviokkaat minulle ovat. Pyrin aina hoitamaan hevoseni omasta mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla, joka jonkun toisen alan harrastajan mielestä saattaa olla väärä tai outo tapa. Olen kuitenkin yrittänyt  aina ilmaista asian ystävällisesti niin, että niin kauan kuin omistajapapereissa on minun nimeni ja hevosten elatukseen menevä raha tulee omasta pussistani, koen että saan myös hoitaa niitä itse hyväksi kokemallani tavalla. Muiden hevosia käsitellessäni, hoitaessani tai ratsastaessani omistajan sana on aina se painavin.

Huh mikä avautuminen aiheesta. Kuulen mielelläni myös muiden näkemyksiä hyvistä hoitajista ja ennenkaikkea ilmiantakaa omat hyvät hevosenhoitajanne! Hyvä hevosenhoitaja tuntuu tällähetkellä olevan suuri harvinaisuus ja he ansaitsevat kaiken mahdollisen suitsutuksen ja arvostuksen meiltä omistajilta, joiden apuna he ovat. Muistakaa aina välillä kehaista kun hommat on hoidettu hyvin, eikä aina vain huomautella niistä mitkä ovat joskus menneet pieleen tai epähuomiossa unohtuneet!

Naxos Min

Tässä hän nyt sitten olis. Se minkä kanssa ei pitänyt olla mikään kiire, ja se mitä katsellaan sitten myöhemmin vaikka opintojen jälkeen. Saanen esitellä, Naxos Min, 5v lv-ruuna, joka saapui Noormarkkuun 30.8.2014.

Kakarasta kirjoittaminen viivästyi, sillä tuurilleni uskollisesti laitumelle kaverien kanssa yhdistettäessä sai Naxos lähes saman tien potkun kintereeseen kaverin tammalta...Sydän pomppasi kurkkuun, mutta muutaman askeleen ontumisen jälkeen askeleet palasivat normaaleiksi. Mutta koska tämä olisi ollut liian helppoa niin tietysti kinner turposi järkyttävästi ja viikko ollaan nyt vietetty kylmäämisen merkeissä. En tiedä uskallanko tätä tässä ääneeni sanoa, mutta turvotus on laskenut hyvin kylmäilyn ja oriprim kuurin myötä ja ontumista ei ole nähnyt kukaan tallilaisista...

Kolmen kopla muotoutui tamman potkun jälkeen sitten duoksi. Paki pappa sai uuden nuoren pitkätukkaisen toverin jolle opettaa tapoja. Mutta mitä vielä, Naxos on jollain konstilla noussut hierarkiassa Pakin yläpuolelle, ja tätä ei ole tapahtunut sitten BWT:n jälkeen tietääkseni kertaakaan. No mutta herrat tulevat toimeen keskenään jopa liiankin hyvin, ja useinmiten tarhasta haettaessa löytyvät pienestä katoksesta johon jotenkin saavat yhdessä yhtäaikaa sullouduttua.

Naxos on kaikin puolin kovin lempeä ja herttanen jätkä ja kaikki erikoisemmatkin hoitotoimenpiteet ovat aina ihan "ok".  Selässä oli edellisessä kodissa käyty muutaman kerran ja liinassa juoksemista ei oltu treenattu lainkaan.  Itse olen selässä käynyt nyt pari kertaa lyhyesti kävelemässä ja myös liinan päässä kävelyä on treenattu. Kummastakaan aihepiiristä Naxosilla ei ollut poikkipuolista sanottavaa. Tuntuu hieman liian hyvältä, mutta jos Sampan jälkeen minullekin olisi siunaantunut tällainen hieman helpompi tapaus.


Loppukuusta suunnitelmana olisi startata Pakin kanssa harjoitusestekisoissa lähitallilla. Maahankaivetut luokat 40cm ja 60cm ovat ne meidän juttu, ja toivotaan ettei pappaheppa kiikuta allekirjoittanutta aivan mennen tullen. No toivoa sopii monenmoista.

Harjoituskilpailut

Sunnuntaina 17.8. rohkaisin mieleni toisen kerran elämässäni ja lähdimme Pakin kanssa aamutuimaan kävelemään kohti Ahlströmin tallin harjoituskoulukilpailuja. Pakin kanssa tätä ennen oli alla vain yhdet harjoituskoulukilpailut noin vuoden takaa Yyteristä, silloin painittiin läpi raviohjelma prosentein 58 ja risat.

Tämän päivän ohjelmanumero olisi tutustumisluokan koulurata 2009 rata B. Edellisen päivän treeneissä Paki oli ollut hyvä joten jonkinlaisia odotuksia tälle päivälle oli. Tavoitteet säilytin kuitenkin maltillisina, kunhan ei olla viimeisiä niin olen tyytyväinen.

Parin tunnin odottelun jälkeen päästiin verkkaamaan ja hevonen oli järkyttävä. Pienestäkin pohkeen kosketuksesta lyötiin pää etujalkojen väliin ja loikattiin eteenpäin, laukkaa ei löytynyt ja jos löytyi niin sekin oli väärä. Taipumisesta ei ollu tietoakaan ja hevonen painoi ohjille niin paljon kuin jaksoi... Huusinkin jo kentältä että peruutan osallistumiseni, mutta onneksi tallinpitäjämme hoksasi viedä Nellan (ystäväni hevonen / Pakin tarhakaveri) pois kentänlaidalta. Tämän jälkeen saatiin pappaheppa jonkinlaiseen ratsastettavuuteen.

Suorituksen alkaessa hevonen tuntui hyvältä. Itse järjestin vähennyksiä heti toisella tehtävällä ratsastaessani aivan liian pieniä puoliympyröitä. Todellinen ongelma valkenikin keskiraviin siirtyessä; pohkeella ei ollut mitään tehoa, ja niinpä jäi keskiravitkin esittämättä. Myös siirtymät valuivat ja valuivat... Laukat olivat ihan kohtalaisia, mutta käynti olikin sitten sellaista laahustamista että kyllä hetkellisesti nauratti ja pahasti.

Tuloksena prosenttien uudelleenlaskennan jälkeen 59,61% sija 10/14. Sopii kaiketi olla tyytyväinen, toisaalta olisi ollut mukavaa nähdä miltä prosentit olisivat näyttäneet jos kaikki olisi sujunut kuin kotireeneissä. Tavoite tuli kuitenkin saavutettua ja ainoana lv-osallistujana tässä luokassa se kaiketi on ihan kohtalainen tulos.

Loppukuusta saattaa tapahtua jotain yllättävää, tai no ei ehkä niinkään yllättävää mutta siitä lisää mikäli kaikki sujuu kuten on suunniteltu.

Kohti koitoksia

Laidunlomailut on lusittu ja paluu arkeen on koittanut niin ratsastajalle kuin hevosellekin.  Treenailut on aloitettu hyvin koulupainotteisesti lähitallin harjoituskilpailuja silmälläpitäen. Tavoitteena olisi sunnuntaina edes jotenkuten rämpiä läpi tutustumisluokan kouluohjelmasta.

Pakin paluu reenien pariin on sujunut hyvin ja tuntuu siltä, että nyt kelien viilettyä herrasmiesruuna on saanut uutta virtaa jalkoihinsa. Keuhkot ovat olleet kohtalaisen hyvät, säilöheinän saaminen toivottavasti parantaa tilannetta vielä entisestään. Toistaiseksi tallimme hevosviisikko on vielä viettänyt öitä ulkona, mutta kai se tämäkin asia siirtyy pian "talviaikaan".

Perjantaina pääsimme viimeistelemään koulukisoja varten Marian tunnille. Avotaivutukset käynnissä eivät meinanneet mennä sitten herralle läpi millään... Siirtymiset olivat hieman hitaita, mutta kun ratsastaja terästäytyi yllättäen myös hevonen alkoi reagoida paremmin.
Vastalaukka harjoitukset ovat olleet meille aina haastavia, ja varsinkin pehmeä kenttämme luo tehtävälle lisähaastetta. Vasempaan kierrokseen vastalaukkoja saatiin sujumaan suht kivasti, mutta oikea kierros tuotti päänvaivaa. Siispä ratsastaja pois mukavuusalueeltaan ja harjoittelemaan lisää näitä meille vaikeita asioita. Kuinka helppoa sitä onkaan päästää itsensä vähällä kun ratsastelee ilman valvovaa silmää.

Sunnuntaina tosiaan kisaillaan harjoituskoulukilpailuissa ja toivottavasti muutama kuvakin saadaan todistusaineistoksi. Suurta menestystä ei ole odotettavissa, ei ainakaan enää lähtölistat läpi selattuani. Tavoitteet ovat 58% paremmalla puolella, mutta jää nähtäväksi.

Laidunlomalle

20.7. koitti Paki pappan onnenpäivä. Aamu kymmenen jälkeen pakattiin hevoset traileriin ja otettiin suunta kohti Yyteriä. Pappan seuralaisena matkaa taittoi suomenhevosystävä Tuukka.

 

Ensimmäinen etappi oli Yyterin koiraranta, jossa hellepäivän kunniaksi pollet pääsivät uimaan. Rannalla oli ilmaan nähden yllättävän vähän ihmisiä ja tilaa ponien uittamiselle oli mielinmäärin.  Molemmat hevoset olivat kovin innoissaan rannalle päästessään ja esiteltiinpä sitä rannalla olijoille muutamia "korkean koulun liikkeitä". Alkukankeuden ja kiemurtelun jälkeen molemmat hummat lähtivät reippain askelin kahlaamaan yhä syvemmälle ja syvemmälle veteen ja lopulta päästiin vetämän muutamat uintilenkit.

 

 

 

Uintireissun jälkeen olikin aika laskea pollet laitumeen. Uintiretkellä suuremmat virtapiikkinsä purkaneet kaverukset eivät jaksaneet sen kummempia juoksulenkkejä tehdä vaan keskittyivät heti olennaiseen eli syömiseen. Edessä on parin viikon lomailu helteisessä kelissä. Laidunloman ohella käydään pyörähtämässä muutamat maastolenkit preiviikin suunnilla, mutta kyllä nyt on ansaitun loman paikka, niin omistajalla kuin hevosellakin.

 



 

Yyterin leiri 2014

Lämminveristen ystävät ry leireili tänä kesänä Porin Yyterissä viikonlopun verran. Sää suosi, ehkä jopa liikaakin, sillä lämpöä oli reilusti yli 20 astetta. Leireilemään saapui yhteensä 5 hevostelijaa itseni mukaan lukien. Oman hevosen mukanaan toivat minun lisäkseni Jenna ja Milla.

Perjantai iltana päästiin jo tositoimiin sileällä työskentelyn merkeissä. Kenttä pölisi armottomasti ja mietein jo ennen tuntia miten Pakin keuhkot mahtaisivat kestää. Pappa kuitenkin esitteli vallan mallikasta menoa ja siirtymis- ja taipumisharjoitukset sujuivat hyvin. Loppukäynnit nautiskeltiin Ratsastuskeskuksen lähimaastoissa hiekkapolkuja tallustellen.

Lauantai aamuna vuorossa oli puomitunti. Harjoitteita tehtiin temmonvaihtelussa sekä lyhyen ja pitkän välin ravipuomeilla. Puomien välissä harjoiteltiin myös siirtymisiä. Pappa selvitti puomit kunnialla, vaikka siirtymät jäivät hitaiksi herran innostuessa puomitouhuista "hieman" liikaa. 

Tunnin loppupuolella siirryimme laukannostoharjoituksiin pienen "esteen" ja ponnistuspuomin avustuksella. Esteen jälkeen jatkettiin laukassa  pääty-ympyrällä pienen kavaletin yli. Jälleen kerran pappaheppa suoriutui tasaisen varmasti.

Lauantai iltana oli vuorossa myös leirin kohokohta, elikkä rantamaasto Yyterin kauniille hiekkarannalle. Matka taittui nopeasti ja rannalla hevoset pääsivät kahlailemaan matalassa rantavedessä. Seuraavaksi vuorossa oli reipasta laukkaa rantaviivalla ja pappaheppa taisikin muistaa ratsastuskouluajoiltaan mitä varten rannalla laukataan. Takaisinpäin käännettäessä herra kiihdytti sellaiseen laukkaan, että takanatulijat saivat maistaa rantahiekkaa kun pappaheppa kiidätti selässäkiikkujan rannan toiseen päähän. Huh mitä kyytiä, mutta kyllä siitä hevosen lisäksi nautti myös tämä kyyditettävä.

Sunnuntai tuli nopeammin kuin osasi odottaakkaan ja oli viimeisen tunnin aika. Rataestetunnilla kentälle oli kasattu myös erikoisesteitä, jotka osoittautuivat Pakin mielestä hyvinkin jänniksi. Kolmas päivä pölyssä ja kuumuudessa oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja herra yskähteli jonkin verran alkutunnin aikana. Lopputunnista hengitys kuitenkin taisi aueta, sillä ratsastaja löysi itsensä jälleen selässäpysyjän roolista.

 Pienen radan ja maastossa köröteltyjen loppukäyntien myötä oli aika toivottaa hyvää kotimatkaa muille leiriläisille ja kiittää Yyterin Ratsastuskeskusta mukavasta viikonlopusta!

Kotimata sujui rauhallisesti ja kyllä sitä jotenkin huokaisi syvään kun Paki tallusteli omaan tarhaansa heinähäkille rouskuttelemaan. Oma koti kullankallis!