Ken kuuseen kurkottaa...

Eipä tullut valmennuksesta kuvamateriaalia, mutta eipä tuo kovinkaan paljon jäänyt harmittamaan. Hevonen oli edestä vahva ja virtaa olisi riittänyt vaikka koko suomen maalle. Huumorintaju loppui kesken ensin hevoselta ja lopulta ratsastajaltakin, ja valmentajakin totesi, että nyt ylitettiin Pakin sietokyky ja reilusti. Hetkellisiä hyviä pätkiä, Pakin ryhdikkyyttä ja istuntaani laukassa sentään saatiin muutamalla lauseella kehaistua, mutta kyllä taas tiesi paikkansa tämän lajin tiimoilta. No heikosti mennyt valmennus ei ole tällähetkellä murheista päällimmäinen, vaan viikko ennen kisareissua pullahtanut kinner...

Tosiaan ajatus oli lähteä Pakin kanssa toisen tallimme hevosen seurana Porin ratsastuskeskuksen jäjestämiin kouluratsastuksen harjoituskilpailuihin tuuppaamaan He C harrasteluokan kouluohjelmaa. Kotitreenit sujuivat mallikkaasti, mitä nyt laukasta raviin siirtymisen jälkeen siirtyminen askeleen pidennykseen ravissa meinasi mennä herralta yli hilseen. No, sunnuntaina viikkoa ennen kisoja ei tarvinnut enää miettiä ehtisikö Pakitsu kasaamaan aivosolunsa askeleenpidennykseen, vaan edessä olisi viikon kylmäys rupeama ja ehkä jo jonkin näköiset rukoukset jokaiselle mahdolliselle uskontokunnan johtohahmolle, Löytyipä sieltä kintereestä pieni naarmukin, joten toivotaan ettei rahapussin tyhjentäminen apteekkiin oriprimin saamiseksi ollut turha reissu. Ontumista ei ole ollut, mutta omaan hysteeriseen silmääni kinner ei vieläkään ole ns. normaali, vaikka nyt viikon levon ja kylmäilyn jälkeen laskenut onkin. Oriprim kuuria olisi vielä muutama päivä jäljellä ja sitten ihmetellään vielä viikon levon verran mitä tapahtuu. Vasen kinner se tuntuu vainoavan meitin hevosia tänä epäonnen vuonna 2014.

Naxos nyt toistaiseksi (koputan kaikkia puisia pintoja mitä löydän) on pitänyt itsensä terveiden kirjoissa. Tämä on tällähetkellä mainittava saavutus, sillä talliltamme 3/5 hummaa viettää sairaslomaa erinäisten jalkaepisodien johdosta. Saisivat nämä kurakelit ja vesisateet loppua.
Palatakseni Naxosiin niin kakaran kohdalla hommat etenevät tasaiseen tahtiin. Vallinneen ilmaston johdosta treenimahdollisuudet ovat täysin onnettomat. Milloin upottaa ja milloin maailma on jäässä... Maastossa ollaan päästy menemään jonkun verran ja kakara heppa on kasannut rohkeuttaan eikä kaikkia mahdollisia pikkulintuja ja pilven liikahduksia tarvitse säikkyä. Nyt maastoilukavereiden sairastaessa myös yksinään maastoon lähtemistä on jouduttu harjoittelemaan ja täytyy kehaista, että tämän päivän reissu sujui mahdottoman mallikkaasti. Mamman urheiluhenkeä ei kokeiltu kuin muutamien pystyyn hyppelyiden verran. Ovathan ne solisevat ojat pelottavia kenen tahansa mielestä.

Tässä sitä nyt sitten odotellaan pappahepan jalan ulkonäön muutoksia ja pyritään keksimään Naxosin kanssa monipuolista tekemistä haastavista sääoloista huolimatta. Valkoista jouluakaan tuskin kovasti kannattaa haikailla ja ottaa melkein päähän laitattaa hummille hokkikenkää, kun joka toinen päivä sää muistuttaa enemmän juhannusta kuin joulua. No jospa valo paistelisi tähänkin risukasaan edes ohimennen niin eiköhän mielikin tästä kirkastu. Joulutunnelmaa haettiin tänään kuvailujen muodossa,Kiitos Jenna kuvista!

 Kaikesta kitinästäni huolimatta Hyvää Joulun odotusta lukijoille!