Viikonlopun viritykset

Sampan kanssa jälleen yksi ongelma ratkaistu, nimittäin se esteiden eteen stoppailu. Perjantaina treenailimme hyppyhommia ja apunani olivat 2 tallimme muuta hevosenomistajaa. Alku sujui jälleen mallikkaasti, kunnes mielenosoitus stoppi tuli matalalle ristikolle. Avustajien voimin Samulle näytettiin että esteestä joutuu ylitse jokatapauksessa ja taas matka jatkui. Toinen mielenosoitus stoppi tehtiin samalle esteelle muutaman hetken kuluttua ja jälleen pienellä avustuksella herra pääsi esteen yli. Tämän jälkeen stoppailua ei enää tapahtunut. JES!

Vauhti ja hallinta olivatkin sitten asia erikseen. Kun Samu löysi sisäisen estehevosensa uudelleen ei siitä riemusta meinannut tulla loppua. Täytyykin ehkä pohtia kuolainasioita vielä kerran, ja ehkä kerran senkin jälkeen.  Oli kuitenkin mukava ratsastaa hevosta kun se oli jälleen oma iloinen ja energinen itsensä, eikä vain keskisormi pystyssä koko maailmaa vastaan. 

Lauantaina Samppa sai nauttia auringonpaisteesta vapaapäivän merkeissä ja vuorossa oli paljon puhuttu ponin ratsastus. Valitettavasti tästä rupeamasta ei saatu todistusaineistoa, sillä samanaikaisesti ponin omistaja ratsasteli Pakilla. Poni oli aivan ihana! Vaikkakin nauroin koko ajan selässä istuessani sain palleroa jotenkuten liikkumaan oikein päin ja kokemus oli vallan mahtava.

 Samaa ei voi sanoa Pakista, joka taisteli kaikkea mahdollista vastaan peitsaten pää pystyssä. Hevonen oli kireä kuin viulun kieli ja mikään ei ollut hyvin. Pahoittelin Jennalle tätä ratsastuskokemusta ja kiipesin itse selkään. Paki oli kamala, repi ohjia, oli todella hermostunut, peitsasi, hyppi ja pomppi. Kesti aikansa kunnes sain sen kuulolle ja normaaliin mielentilaan. En tiedä mitä oli tapahtunut edeltävinä päivinä vai oliko joku vain virtsannut herran aamukauroihin, mutta outoa tuo Pakin käytös oli.

Päästyään yli tuosta "viulunkieli" olotilastaan Paki oli oma ihana itsensä. Kantoi itsensä hyvin, ravi ja laukka olivat tahdikkaat ja taivutukset ja taipumiset sitä taattua laatua. Koska aluksi olimme joutuneet ottamaan hieman yhteen herran käytöksen johdosta hyvittelin Pakille asiaa hyppäämällä muutaman pienen esteen. Kyllä pappaheppa oli innoissaan ja korvat hörössä leiskautteli sellaisia sammakon loikkia että heikompaa olisi saattanut hirvittää. Loppu hyvin kaikki hyvin.

kuva on aikaisemmin tänä keväänä otettu, mutta innostuksen aste oli sama

Sunnuntain eli tämän päivn pyhitin molempien hevosten vapaapäiväksi omien kiireitteni (400 sivuinen tenttikirja) johdosta. Loppuviikon riemuksi Samu päättii kuitenkin kirkastaa elämääni keksimällä uuden villityksen. Herra nimittäin on aloittanut jonkinlaisen superdietin eikä ole nyt suostunut 2 päivään syömään kunnolla väkirehujaan, paitsi napsimaan porkkanat sen joukosta. Heinää menee kyllä reilusti ja kaikki muu tuntui kelpaavan paitsi oma rehu. Että näin. Samppa syö Criollo Full:ia ja aikaisemmin on maittanut oikein hyvin. Tiedäppä sitten mikä villitys tämä nyt sitten on. Eläinlääkäri on onneksi tulossa keskiviikkona rokottamaan Sampan ja samalla tehdään purukaluston puolivuosittaistarkastus, jospa sieltä löytyisi jokin selitys.

Kevät koittaa sittenkin

Arki alkaa olemaan takanapäin ja viikonloppu häämöttää. Hevosrintamalla ei tämän ihmeellisempää ole ollut, arjen pyörittämistä, tallihommia ja liikuttelua. Ilmat suosivat tällähetkellä ja hevoset kiittävät 10cm mutakuorrutuksella lähes joka ilta. Jos jotain huonoa pitää näistä keleistä sanoa, niin tuo pölyisyys, onneksi Paki ei ole sen takia alkanut oirella (koputan puuta) vaikka useilla tuntemillani pölyherkkyyteen taipuvilla hevosilla oireet ovat olleet hankaliakin.

Keskiviikkona kävimme kahden muun tallilaisemme kanssa maastossa käyntilenkillä nauttimassa kevään lämmöstä. Tällaisille maastoille, joissa tarkoitus olisi rentoutua hevosvalinta ei kauaa aikaa vienyt, Pakille suitset päähän ja menoksi. Reilun tunnin mittainen reissu hyvässä seurassa sai kummasti unohtamaan arkihuolet (lue virkamiesruotsin tentti) ja ehdin siinä pohdiskelemaan että Pakin kanssa voitaisi kokeilla tätä "uutta villitystä" kaulanarua, ihan vain huvin ja urheilun vuoksi. Luvassa siis luultavasti postaus kaulanarutreeneistä jossain vaiheessa.

Sampan kanssa tyydyimme keskiviikkona juoksutushommiin ja sepäs nuoremman ruunan sai innostumaan. Alun sekoilun jälkeen Samu kuitenkin vaivautui esittämään sitä elastista, rauhallista ja ilmavaa raviaan, joka saa minut aina yhtä hyvälle tuulelle. Lopuksi hieman maastakäsittelyhommia seuraamisen, luoksetulemisen ja pysähdyksien ja peruutusten kautta.

Torstaina Paki oli jälleen hoitajan kanssa liikkeellä, joten minulla oli hyvää aikaa lähteä Samun kanssa hieman pidemmälle maastolenkille. Aamutallikuvioiden jälkeen lueskelin tovin ruotsinkirjaa heinäpaalin päällä istuskellen, mutta innostus tähän loppui yllättvän nopeasti. Joten Samulle varusteet niskaan ja metsään. Samppa oli tänään todella hyvä. Pitkiä käyntipätkiä pitkin ohjin, ravia ylälinjaa venyttäen löysin ohjin, ja rauhallista laukkaa, jossa herra innostui tekemään vaihtoja mutkien mukaan, eihän siinä voinut kuin hymyillä. Otettiinhan siinä muutamat reippaammatkin laukkapätkät ja hieman myös mäkitreenejä. Kotiinpäin mentäessä käsiteltiin myös tätä pysähtymiskiukuttelua ja muutaman neuvottelukerran jälkeen homma sujui mallikkaasti.

Tallivahti 1

Viikonloppuna olen luvannut aloittaa poniratsastajan uran ja läpiratsastaa tallikaverin ponin. Hieman itseäkin jännittää mitä siitä tulee, kun on noitten lämminveristen kanssa pelannut niin kauan. Odotan kuitenkin tätä mahdollisuutta innolla ja aina on mukavaa päästä ratsastamaan erilaisia hevosia ja tässä tapauksessa poneja.

Arkista aherrusta

Alkuviikon ilmat ovat olleet mitä mahtavimmat! Vihdoinkin aurinkoa ja lämpöä, jos vaikka tarhat ja kenttäkin pääsisivät kuivumaan. Hevoset ovat nautiskelleet tästä kevään alusta mutakylvyin ja tietysti kevättä tuntuu olevan rinnassa myös liikutuksen saralla. Ainakin Sampalla...

Kuvat eivät valitettavasti ole blogissa mainituilta ratsastuksilta

Maanantaina hoitaja liikutteli Pakin, joten tältä saralta ei ole sen suurempia kertomuksia. Samulta mittailin  kuumeen ennen liikutusta, jos olisi sitä kautta löytynyt selitystä lauantaiselle stoppailulle, mutta ei. Sampan kanssa tarkoituksena oli aloitella tämän viikon urheiluja rennosti eilisen vapaapäivän jäljiltä, mutta herran mielipide oli toinen. Alkukäynnit sujuivat suht mukavasti ja saatiin taivuteltua hyvin molempiin suuntiin. Kuitenkin ravailuja aloitellessa homma ratkesi kaahottamiseksi. Samun mielestä kun vauhti korjaa virheet ja jarrut ovat vauhdin surma. Pienen neuvonpidon jälkeen työt saatiin kuitenkin sujumaan ja taivuttelut myös ravissa saatiin pakettiin.
Päätin lähteä maastoon kävelemään loppukäyntejä, mutta tästä kehkeytyikin seuraava ongelma. Kotiin päin käännyttäessä herra olisi taas halunnut vain juosta, ja kun vaadin seisomaan paikoillaan meni kuumailmapallo nenään ja alkoivat taas aiemmilta ajoilta tutut kuviot, eli piffit,paffit, keulimiset ja maan kuoputtamiset. Tätä tahtojen taistoa kesti taas jonkin aikaa, kunnes Samu totesi selässä kiikkujan olevan tosissaan ja käveli nätisti kotiin ja pysäytyksetkin onnistuivat. Olen aina tiennyt että Samppa tietää mitä haluaa ja pää on kova kuin kallio, mutta joskus nämä tempaukset pistävät kyllä verenpaineen nousemaan.

Tiistai olikin sitten molempien hevosten liikutuspäivä. Päätin tehdä muutamia puomiharjoituksia molempien kanssa. Kolmen ravipuomin sarja ja yksittäinen laukkapuomi, jolta harjoittelimme laukanvaihtoa.
Samu oli jälleen oma energinen itsensä, mutta kulki paljon rennommin ja asiallisemmin eiliseen verrattuna. Lauantaisesta stoppailusta ei ollut merkkiäkään, vaan jälleen ongelmaksi muodostui vauhti, jota puomille päin käännettäessä alkoi kertymään liiankin kanssa. Alkuinnostuksen jälkeen tehtävät sujuivat hienosti ja laukkakin vaihtui. Loppukäynnit päätin jälleen harjoitusmielessä ottaa maastossa ja takaisinpäin käännyttäessä sama tuttu ongelma palasi kuvioihin. Tahtojen taisto kesti jälleen aikansa, voitto selässä kiikkujalle 1-0.

Pakin kanssa teimme samoja tehtäviä, jotka nyt tietysti onnistuivat. Pappaheppa nyt suorittaa aina. Alkuun asetuksien kanssa oli hieman hakemista, ja kulmissa Paki pyrki valumaan hirveästi ulospäin. Lähdin tekemään mahdollisimman paljon erilaisia taivutuksia ja ympyröitä ja eipä mennyt kauaa kun kulmatkin alkoivat sujua totuttuun tapaan. Puhkuri tuntui tänään olevan kovin oireeton, pientä puuskutusta pidempien laukkatehtävien jälkeen, mutta ei muuta.
Laukanvaihdot sujuivat tänään todella hyvin ja laukka pyöri paremmin kuin viimeksi. Laukkatehtävien lisäksi treenailtiin pysähdyksiä niin käynnistä kuin ravistakin, sekä ravi-käynti siirtymisiä. Pysähdykset hieman takkuilivat, mutta ravi- käynti siirtymät sujuivat mallikkaasti. Lopuksi puomeja keräillessäni teimme Pakin kanssa samalla hieman maastakäsin harjoituksia, ja aina on yhtä mukavaa huomata kuinka tarkkaan se minua seurailee kun keräilen puomeja ympäri kenttää.

Homma hanskassa, mutta missä ne hanskat.

65cm luokka, Se kuuluisa ensimmäinen este

lähdössä maailmalle

Kisapäivä sujui odotetulla tavalla, "mua ei oikeestaan huvita" stoppailut palasivat kuvioihin. Ensimmäinen este ylitettiin nätisti, mutta toinen, hieman oudommilla tolpilla varusettu este oli Sampan mielelle liikaa. Siihen jäi, pehmeästi pysähtyen esteen eteen seisomaan thats it. Tässä vaiheessa tajusin myös sen etten ollut sitten paniikissani viitsinyt odottaa pilliä, vaan tyytynyt tuomarin nyökkäykseen joten hylsyhän rata oli jo ennen tätä kieltoa. Tästä suivaantuneena pois radalta ja pitkällisen itsepainiskelun jälkeen ilmoittamaan Samu vielä 65cm luokkaan.

Sama touhu alkoi jo muutaman hyvän lämmittelyhypyn jälkeen. "en mä viitti," ja pehmeä pysähdys esteen eteen. Yritettiinhän siinä viimehetken varustemuutoksiakin mutta ei niin ei. Radalle päästäessä ensimmäinen este sujui hienosti, mutta toinen oli jälleen liikaa. Samaiset oudot tolpat ja hieman hankala tie esteiden välillä ja stoppi tuli. Tälläkertaa kokeiltiin aloittaa rata alusta, ensimmäinen este ylitettiin jälleen nätisti, toiselle stoppi. Myöskin komannelle esteelle Samppa teki saman tempun.  Sain onnekseni apukäsiä, jotka laskivat pelottavan 2. esteen maahan puomeiksi,mutta eihän Samppa tästäkään halunnut kävellä ylitse. Taluttajan voimin päästiin sitten puomeista ylitse ja kisat olivat paketissa.

Tämä on nyt jotain aivan uutta tämä stoppailu. Mitään järkevää syytä asialle ei tunnu löytyvän. Varusteet ovat ok, hevonen ei ole kipeä, muuten oma pirteä (ylipirteä) itsensä ja kotona puomi sekä estetehtävät luonnistuvat hyvin. Samppa ei osoita minkäänlaista pelkoa tai muutakaan estettä kohtaan, vain pysähtyy erittäin sulavasti aivan esteen juureen ja jää paikoilleen seisomaan, vaikka mitä tekisi. Valmentajia kehiin ja katsotaan mitä keksitään.

Muuten täytyy antaa hepalle kehut tämänpäiväisestä käytöksestä. Kuorma- autoon noustaan kerralla ja pois tullaan todella nätisti. Matkaaminen tuntuukin olevan yksi Samun vahvuuksista,  vaikka muuten onkin kova stressaamaan. Myös kisapaikalla oleskelu sujui rauhallisesti, ei moitittavaa. Täytyy etsiä näistäkin reissuista  jotain positiivista.

Kohti julkista nöyryytystä

Huomenna olisi tarkoitus startata nuoremman ruunan kanssa ratsastuskoulu Zilpan harjoitusestekisoissa 50cm luokassa. Estekorkeus ei päätä huimaa, mutta tavoitteet ovat vielä matalemmalla.

Viime viikon hyppyjä

 Maanantaina kävimme maneesilla hyppäilemässä ja hakemassa tuntumaa maneesissa ratsasteluun. Alku lähti lupaavasti ja Samppa oli oma energinen ja hieman hallitsematon itsensä. Saatiin aikaiseksi muutamat hyvät hypyt pienelle sarjalle ja puomitehtävätkin onnistuivat hienosti. Kuitenkin pieni pystyeste valkoisilla puomeilla koitui treenien tuhoksi. Samppa päätti että ei huvita ja jäi vain seisoskelemaan esteen eteen. Minkäänlaista hätää ei hevosella ollut ja pysähdyskin oli rauhallinen. Mutta siinä seisottiin, eikä liikuttu,ei vaikka este laskettiin maahan. Kun ei huvita niin ei huvita.  Loppuun saimme muutamat hyvät puomin ylitykset, ja siitä sitten koppiin ja kotia kohti. Tämä stoppien tekeminen oli Sampalta täysin uusi peliliike ja syytä siihen ollaan pohdittu ystävien ja valkkujen kanssa. Kipeä ei ole polle mistään, eikä ainakaan antanut päällepäin näkyä jos puomit jotenkin pelottivat. Hmm...

riemu rajaton

Tänään kentällä Samppa oli todella rento ja puomitehtävät sujuivat ilman sen suurempaa härdelliä. Laukka nousi kivasti ja oli hallittava ja Sampan asteikolla rauhallinen. En tiedä pitäisikö olla tyytyväinen vai pelätä jo valmiiksi sitä mitä huomenna on luvassa. Tavoitteena on vain päästä yli ensimmäisestä esteestä, mutta sekin jo jännittää. Radan muistamisesta ja muista mahdollisista muuttujista puhumattakaan. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Pakitsu on saanut lähinnä höntsäillä tämän viikon. Puhkuripollea hieman rassaavat nyt nämä alati muuttuvat ilmat ja pölyisyys. Ei mitään kamalaa oireilua, mutta yskähtelyä silloin tälllöin. Tänään käväistiin maastossa hölkkäilemässä ja kuinka hyvältä voi aina tuntua tiputtaa ohjat hevosen kaulalle ja nostaa kädet sivulle. Pieniä arkipäivän iloja ja stressin poistoa ennen huomista nöyryytystä.

Tästä se lähtee

Koirien blogin kanssa hääriessä ja sitä lukiessa tuli mieleeni että olisihan se mukavaa lukea vuoden kuluttua myös siitä, mitä hevosten kanssa on tullut häärittyä. Tästä se sitten lähtee!

Blogissa seurataan siis lv ruunieni Pakin Golden Buck sekä Sampan Tita's Champion edesottamuksia ja treenailuja. Luvassa on luultavasti tuhoton määrä erilaisia ajatuksia ja hajatuksia niin hevosen koulutuksesta kuin hevosenomistamisen iloista kuin suruistakin.

 Otan ilolla vastaan risut kuin ruusutkin ja toivomuksia postauksista ym saa mielellään esittää. Päivitysväli on varmasti säännöllisen epäsäännöllinen, mutta älkää vaipuko epätoivoon.