Haaveita toteuttaen

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin mitä mukavimmissa merkeissä. Molemmat hevoset ovat olleet kunnossa (koputtaa puuta) ja nyt kevättä kohti mentäessä myös treenimahdollisuudet monipuolistuvat ja aivan uudenlainen into ratsastukseen on alkanut vallata myös allekirjoittaneen.

Joutsenet aiheuttavat kauhun hetkiä

Pieni pala unelmaa on myös toteutunut jo kahdesti, kun olemme Naxosin kanssa päässeet maneesille. Niin pieni ja yksinkertaiselta kuulostava asia, mutta ilman kuljetuskalustoa ja pienillä rahoilla hommaa pyörittäessä on tämä kuitenkin muodostunut lähes mahdottomuudeksi. Nyt kahden kerran jälkeen voin olla vain ylpeä Naxosin käytöksestä : jännitystä toki oli ilmassa, mutta kaikenkaikkiaan herra toimi hyvin asiallisesti ja suoritti annettuja tehtäviä hyvin. Esteet tuntuvatkin olevan Naxosille se suuri intohimo, vaikka satunnaisesti jännitys saattaa viedä voiton keskittyneisyydestä.

Valitettavasti maneesireissuilta ei ole tarttunut kuvia tai videoita kotiintuomisiksi, mutta lyhyesti tiivistettynä valmennusta tällä(kin) saralla kaivataan niin hevoselle kuin eritoten ratsastajalle. Kotikentän sulamista odotetaan entistä suuremmalla innolla ja esteharjoituksia täytynee sisällyttää herran treeniohjelmaan enenevissä määrin.

Maneesireissulta tarttui mukaan muutakin kuin iloinen mieli ja roppa kaupalla innostusta. Varustemuutoksia on tehty nyt koko allekirjoittaneen pörssin voimin. Satula lähti vaihtoon ensimmäisen maneesiretken jälkeen (oma osuutensa tässä on myös Heli Hyytiäisen luennolla hevosen selkäongelmista) ja myös suuhun lähdettiin etsimään uudenlaista apuvälinettä. Toisella maneesireissulla mukana olikin uusi satula, jonka myötä pukittelu jäi pois ja myler kuolaimen avulla Naxosin ratsastettavuus oli aivan toisenlainen kuin oliivikolmipalalla edellisellä kerralla. Jälleen ollaan siis otettu askel kohti parempaa ja sujuvampaa yhteistyötä.

Tänään Naxos sai nautiskella Terhin käsissä kraniosakraali ja akupunktiohoidosta. Rento, vastaanottavainen ja selvästi tyytyväinen hevonen saa myös omistajan hyvälle tuulelle ja kun lopputulema oli vielä se, ettei mitään isompaa hämminkiäkään löytynyt on fiilis kaikin puolin hyvä kevään treenejä ja kesän tavoitteita ajatellen.

Naxosilla onkin nyt luvassa muutama vapaapäivä hoidon jälkimainingeissa ja allekirjoittaneella on aikaa keskittyä Pakin kanssa työstämiseen kunnolla. Pappaheppa, joka muuten täytti pyöreät 20 vuotta 14.3. on jälleen pohjien parantuessa väläytellyt ihan kivoja liikkeitä ja on kaikin puolin ollut kivan herkkä ja kevyt ratsastaa. Maastossa virtaa löytyy ja kärryttely sytyttää vielä 20 vuotiaana samalla tavalla kuin silloin 9 vuotiaanakin.  Myös maastakäsin työskentely on lisätty viikko-ohjelmaan ja pappaheppa onkin nokkela oma itsensä myös uusien temppujen opiskelussa, ja niistä luistamisessa.

Valmistelut tulevia hevosmessuja silmälläpitäen on myös aloitettu! Kaappi on siivottu ja ylimääräiset roinat pistetty myyntiin, jotta uudelle ja aina niin tarpeelliselle ja perustellulle materialle on tilaa.

Tekohengitystä blogille

Elossa ollaan! Opiskelut on saatettu loppuun ja jälleen olisi aikaa yrittää pitää blogia ajantasalla. Molemmat hevoset ovat kohtuullisessa kunnossa (koputtaa puuta) ja kaikinpuolin tilanne on tallielämän osalta melko seesteinen. Suurempia ei ole tapahtunut blogin hiljaisuuden aikana, vaan arki on ollut melkoisen tasaista puurtamista.

Rannikon talvi oli juuri niin huono kuin se osaa olla. Treenaaminen on ollut kuljetuskaluston puuttuessa mielikuvitusta vaativaa ja ajoittain vain täysin mahdotonta. Jotain on kuitenkin yritetty, mutta kummastakin hevosesta huomaa, että ns. tosissaan ei olla päästy asioita työstämään.

Jotta saadaan blogi ajantasalle päivitetäänpä molempien hummien kuulumiset;

Naxos

Naxosin syksy oli yhtä vaihteleva kuin herran mielialakin. Paljon oli hyvää ja paljon sitä vähemmän loistokasta. Kaartisen Eevan valmennuksiin pääsimme osallistumaan kahdesti ja nyt toivottavasti kelien parantuessa ja kentän kunnon salliessa pääsemme jatkamaan valmentautumista nyt keväällä Eevan valvovan silmän alla. Naxos on kehittynyt hyvin ja jaksan alati yllättyä herran askellajien puhtaudesta ja laadusta. Laukkaan on alkanut löytyä voimaa ja oikeaan kierrokseen ollaan saatu aikaiseksi hienoja pätkiä. Laukassa pukittaminen on vähentynyt ja siihen on alettu löytää myös uusia apuja.  Naxos on myös herkistynyt avuille, ehkä liiaksikin ottaen huomioon oman taitoni, mutta toivottavasti valmennuksista löytyy apua yhteisen sävelen löytämiseen. Koulupuolella tavoitteena olisi saada avattua "kilpaura" edes harjoituskilpailuiden muodossa ja nähdä kuinka ratsastajan ulottumattomiin kakarapolleni jännittyy kisatilanteessa.

Estepuolella kuten arvata saattaa on myös talven aikana ollu hiljaisempaa. Ilokseni minulle aukesi kuitenkin mahdollisuus päästä yhteiskyydillä silloin tällöin maneesille. Ensimmäinen reissu on takanapäin ja täytyy sanoa, että olin hyvin yllättynyt siitä, miten rauhallisesti Naxos suhtautui ensimmäiseen kertaansa maneesin seinien sisällä. Siihen se rauhallisuus sitten loppuikin ja herran sielunmaisema koki jonkinlaisen syttymisen esteiden näkemisestä. Kaikkiin ratsastajan vaatimuksiin vastattiin pukilla ja ratsuni olisi pitänyt saada tehdä juuri niinkuin itse haluaa. Pienellä neuvonpidolla saimme aikaiseksi kuitenkin muutaman hyvänkin radan ilman pukittelua, ja kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen herran tekemiseen. Estepuolelle Naxosilla voisi ollakin kapasitettiia, kunhan saadaan ratsastaja myös sille tasolle.

Maneesiretki sai minut myös miettimään kuolainasioita. Naxos kun ei tunnu tällähetkellä sietävän minkäänlaista painetta edestä vaan pakenee kuolainta alas. Tutun suosituksesta kokeilinkin myler kuolainta ja jo ensimmäisellä kerralla hämmennyin sen vaikutuksesta. Kuolaimen narskutus, leikkiminen ja veulaaminen loppui samantien. Ratsastettaessa hevonen oli kuulolla, omaan tapaansa pellolla kovin eteenpäinpyrkivä, mutta pidätteeseen ei vastattukaan hyppimisellä, pään alas vetämisellä tai muulla jo tutuksi käyneellä tavalla vaan herra uskalsi jopa hieman painaa kädelle ja pidätettä vastaan. Kääntäminen ja suoristaminenkin tuntui paremmalta ja kaikenkaikkiaan olen niin vakuuttunut, että tällähetkellä etsinnässä onkin meille oma Myler.

Ruokintapuolella ollaan myös tehty muutoksia. Viimevuotisen mahahaavan ja hiekkakertymän myötä olen etsinyt herralle sitä sopivaa ruokintaa. Väkirehun määrä ollaan pyritty pitämään miniminä ja heinää on nyt tarjolla vapaasti slowfeeding menetelmällä. Väkirehu puolelle olemme löytäneet hampun, chian ja alfa alfa hakkeen. Öljy, magnesium ja ruusunmarja löytyvät myös herran ruokinnasta ja kokeiluun ollaan nyt ajateltu myös kamomillaa sekä tallitukun Fortinut digestion Carea. Koputan puuta jo valmiiksi, mutta tällähetkellä tämä on tuntunut Naxosille sopivan. 

Ruokinnan muutosten ohella ollaan herran arkeen lisätty myös kraniosakraali ja akupunktiohoidot, joihin Naxos on vastannut hyvin ja tuntuu kerta kerralta nauttivan enemmän. 

Suunnitelmissa on ensi kesänä kuskata Naxos ainakin lämppäri- ihmisten kesäleirille Ruovedelle ja katsotaan jahka meitä joissakin kilpailuissakin näkisi. Tai sitten klinikalla mene ja tiedä =D

Paki

Paki pappa kääntyykin huomenna jo 20- vuotiaaksi. Päästinpä pienen kyyneleenkin kun herran hampaita tutkiessani huomasin ensimmäisen poskihampaankin tippuneen. Mihin vuodet, tarkalleen 11 vuotta on mennyt näin nopeasti. 

Pappaheppa on syksyn aikana toiminut allekirjoittaneen terapiaratsuna Naxosin tuottaessa päänvaivaa. Pappa on myös totuttanut nuoria ja pieniä uusia ratsastajia lajin pariin niin talutusratsuna kuin pomminvarmana opetusmestarina, Kärrylenkeillä pappa on päässyt verestelemään nuoruuden muistoja ja vauhtia ja virtaa löytyy näillä reissuilla yhä entiseen malliin. Kentällä pappa puksuttaa yhä mallikkaasti ja toivottavasti kevään edetessä päästään treenailemaan paremmilla pohjilla tehokkaammin. Talvi on mennyt niin pitkälle maastoillen.     

Pappan kohdalla ei sen suurempia tavoitteita ole kuin pysyä terveenä ja hyvässä kunnossa. Hieman olen leikitellyt ajatuksella, että jos treeni tuntuu kevään myötä kulkevan, voisi koulustartti HeC tai HeB luokassa olla hauska kokeilla. Mutta suunnitelmat etenevät Pakin innostuksen ja kunnon mukaan, mitään stressiä tai paineita me ei oteta, kun ei olla tähänkään asti otettu.

Pappahepankin ruokinta on kokenut hieman muutoksia. Naxosin vatsaoireilun myötä myös pappaheppa saa nauttia ulkoillessaan vapaasta heinästä ja sekös näkyy vatsan seudulla.Tämän lisäksi Paki on saanut eväisiinsä mukaan myös hampunsiemenen ja vastannut siihen hyvin. Karva kiiltää, jouhet kasvavat ja virtaa on aivan uudella tavalla, Tallitukun Fortinut respitory care oli myös meillä kokeilussa ja tarkoitus olisi tilata sitä isompi satsi siitepölyajan alkaessa. 

Kaikenkaikkiaan nyt eletään molempien hummien osalta kevään odotusta ja allekirjoittaneen sormet syyhyävät päästä ratsastamaan jo keväisillä ja kesäisillä pohjilla tämän jään,floskan ja kivikovien pohjien sijaan. Estepuolelle on Naxosin myötä herännyt uudenlainen palo ja valmentautuminen on nyt kovasti tavoitteena. Tavoitteeksi voidaan myös asettaa blogin pitäminen ajantasalla.