Voi hoitaja missä lienet...

Hehkutan vielä kerran, että Naxosin takajalat on nyt taivutettu meidän hevoshierojan toimesta ja liikkeet olivat puhtaat! Taisivat olla elämäni pisimpiä sekunteja kun jalkaa taivutettiin ja odotin vain käskyä lähteä juoksemaan. Nyt kuitenkin kaikki näyttää hyvältä, Loputkin turvotuksen rippeet ovat lähestulkoon poissa. Hysteerinen omistaja osti kuitenkin varmuuden vuoksi vielä back on trackin kinnersuojan tuohon vasempaan kintereeseen, eipä siitä haittaakaan ole.

Arki alkaa rytmittyä kovasti tuohon kahden hevosen liikuttamisen ympärille. Tähän kun lisätään vielä muutama ratsutettava ja muutamat alkeistunnit joita pidän, niin kovin ovat päivät hevosia täynnä. Haitanneeko tuo on sitten kysymys erikseen.

Muutamana kiireisenä päivänä olen kyllä enemmän kuin kaivannut pätevää hevosenhoitajaa. Nykyään tuntuu kuitenkin siltä, että luotettavat, hevosen hoidosta kiinnostuneet ihmiset ovat kadonneet. Ymmärrän kyllä että lv-hoitohevosena on monesta täysin naurettava ajatus, varsinkin jos siitä ei makseta mitään. Olen myös kuullut sen että olen kriteereissäni liian vaativa, sillä minulla on kuitenkin vain lämppäreitä. En ole koskaan voinut ymmärtää että hevosen rotu voisi vaikuttaa siihen miten hyvin ja tunnollisesti sitä kuuluu hoitaa tai liikuttaa. Tai ainakaan minulle ei ole asiasta koskaan muistettu mainita.

Myös ratsastustaidosta olen kohtuullisen tarkka. En pidä siitä että ominpäin lähdetään sooloilemaan hevosen kanssa, jos ei itsekään tiedetä mitä ollaan tekemässä. Tällaisia tapauksia on tullut vastaan ja seuraavan kerran kun itse nousee selkään saakin aloittaa sillä että rauhoitellaan hevosta ja nopeasti tulee ilmi missä kohtaa edellinen ratsastuskerta on mennyt vikaan. En toki odota että kilpailevia taidokkaita ja korkealle tähtääviä ratsastajia kiinnostaisi minun puskaratsuni, ei tietenkään ja se on täysin normaalia.  Haluaisin vain, että minulle kerrottaisiin rehellisesti omista taidoista, vahvuuksista ja heikkouksista, sillä itse pyrin aina kertomaan hevosistani kaiken ja hieman enemmänkin. Neuvon ja autan mielelläni, jotta hoitajan ja hevoseni yhteistyö sujuisi mahdollisimman kitkattomasti.

Millainen sitten olisi hyvä hevosenhoitaja? Ennekaikkea luotettavuus ja rehellisyys ovat ne kaksi tärkeintä seikkaa. Se mikä sovitaan pidetään! Ja jos sovitusta joudutaan poikkeamaan asiasta ilmoitetaan. Omista taidoista kerrotaan rehellisesti ja tarvittaessa kysytään ja pyydetään apua. En ainakaan koe itse olevani henkilö, jolta ei uskaltaisi kysyä, päin vastoin. Vastaan kaikenlaisiin kysymyksiin enemmän kuin mielelläni.
Ihanaa olisi myös se, että ratsastuksen lisäksi myös muut hevoseen liittyvät työt kiinnostaisivat. Hevoseni majailevat itsehoitotallilla, joten karsinan siivous ja ruokien valmiiksilaitto sekä vesien täytöstä huolehtiminen kuuluvat asiaan. Olisi myös mahtavaa jos varusteet putsattaisiin, vähintään edes käytön jälkeen alkuperäistä siisteystasoa vastaaviksi. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen törmännyt tapaukseen, jossa on käyty ratsastamassa sillä seurauksella, että varusteet ovat kuraiset ja siellä täällä ympäri tallia. Hevonen hikisenä ulkona ilman loimea, ja karsinansiivous tekemättä. Tästäkin huomautin, ja yritin asiallisesti ohjeistaa vielä kerran ja kertoa mitä hoitajalta odotin.

Tiedän, että osaan olla asioissa kovin vaativa, mutta se kuvastaa vain sitä, kuinka tärkeitä nuo nelijalkaiset kaviokkaat minulle ovat. Pyrin aina hoitamaan hevoseni omasta mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla, joka jonkun toisen alan harrastajan mielestä saattaa olla väärä tai outo tapa. Olen kuitenkin yrittänyt  aina ilmaista asian ystävällisesti niin, että niin kauan kuin omistajapapereissa on minun nimeni ja hevosten elatukseen menevä raha tulee omasta pussistani, koen että saan myös hoitaa niitä itse hyväksi kokemallani tavalla. Muiden hevosia käsitellessäni, hoitaessani tai ratsastaessani omistajan sana on aina se painavin.

Huh mikä avautuminen aiheesta. Kuulen mielelläni myös muiden näkemyksiä hyvistä hoitajista ja ennenkaikkea ilmiantakaa omat hyvät hevosenhoitajanne! Hyvä hevosenhoitaja tuntuu tällähetkellä olevan suuri harvinaisuus ja he ansaitsevat kaiken mahdollisen suitsutuksen ja arvostuksen meiltä omistajilta, joiden apuna he ovat. Muistakaa aina välillä kehaista kun hommat on hoidettu hyvin, eikä aina vain huomautella niistä mitkä ovat joskus menneet pieleen tai epähuomiossa unohtuneet!

Naxos Min

Tässä hän nyt sitten olis. Se minkä kanssa ei pitänyt olla mikään kiire, ja se mitä katsellaan sitten myöhemmin vaikka opintojen jälkeen. Saanen esitellä, Naxos Min, 5v lv-ruuna, joka saapui Noormarkkuun 30.8.2014.

Kakarasta kirjoittaminen viivästyi, sillä tuurilleni uskollisesti laitumelle kaverien kanssa yhdistettäessä sai Naxos lähes saman tien potkun kintereeseen kaverin tammalta...Sydän pomppasi kurkkuun, mutta muutaman askeleen ontumisen jälkeen askeleet palasivat normaaleiksi. Mutta koska tämä olisi ollut liian helppoa niin tietysti kinner turposi järkyttävästi ja viikko ollaan nyt vietetty kylmäämisen merkeissä. En tiedä uskallanko tätä tässä ääneeni sanoa, mutta turvotus on laskenut hyvin kylmäilyn ja oriprim kuurin myötä ja ontumista ei ole nähnyt kukaan tallilaisista...

Kolmen kopla muotoutui tamman potkun jälkeen sitten duoksi. Paki pappa sai uuden nuoren pitkätukkaisen toverin jolle opettaa tapoja. Mutta mitä vielä, Naxos on jollain konstilla noussut hierarkiassa Pakin yläpuolelle, ja tätä ei ole tapahtunut sitten BWT:n jälkeen tietääkseni kertaakaan. No mutta herrat tulevat toimeen keskenään jopa liiankin hyvin, ja useinmiten tarhasta haettaessa löytyvät pienestä katoksesta johon jotenkin saavat yhdessä yhtäaikaa sullouduttua.

Naxos on kaikin puolin kovin lempeä ja herttanen jätkä ja kaikki erikoisemmatkin hoitotoimenpiteet ovat aina ihan "ok".  Selässä oli edellisessä kodissa käyty muutaman kerran ja liinassa juoksemista ei oltu treenattu lainkaan.  Itse olen selässä käynyt nyt pari kertaa lyhyesti kävelemässä ja myös liinan päässä kävelyä on treenattu. Kummastakaan aihepiiristä Naxosilla ei ollut poikkipuolista sanottavaa. Tuntuu hieman liian hyvältä, mutta jos Sampan jälkeen minullekin olisi siunaantunut tällainen hieman helpompi tapaus.


Loppukuusta suunnitelmana olisi startata Pakin kanssa harjoitusestekisoissa lähitallilla. Maahankaivetut luokat 40cm ja 60cm ovat ne meidän juttu, ja toivotaan ettei pappaheppa kiikuta allekirjoittanutta aivan mennen tullen. No toivoa sopii monenmoista.