Lämminveristen ystävät ry Yyterissä

Viimevuoden tapaan lämminveristen ystävät ry vietti tänäkin vuonna viikonlopun Yyterissä. Tämän vuoden ohjelmaan oltiin saatu kouluratsastusta, rataesteitä, maastoesteitä sekä tietysti Yyterin mahtava rantamaasto.

Mukana matkassa allekirjoittaneella oli kakara polle Naxos. Hieman myönnän jännittäneeni mitä hommasta oli tulossa, sillä tähän mennessä ei Nagge ollut muualla reissannut kuin klinikalla ja kaikki ratsastus oli tehty tutuissa koti ympyröissä.

Yyteriin saavuttaessa alkoikin heti olla kiire ensimmäiselle tunnille, sillä aikataulumme oli hieman heittänyt alkuperäisestä suunnitelmasta. Jo karsinaan päästäessä sain huomata, että kotioloissa mamman kainaloon kaipaava mussukka olikin nyt vieraassa paikassa korkea, korskea ja hyvin tammojen perään oleva "ori". Naapurikarsinan tammalle täytyi höristä ja pöristä karsinan lattiaa rytmikkäästi voimalla polkien. Hieman asiasta neuvoteltuamme pääsimme varustamisesta yhteisymmärrykseen ja tunnille pääsiin hyvissä ajoin.

Mikäs tämä on?

Jo ensimmäisestä selkäännousuyrityksestä huomasi kuinka hermona kakara polle oli. Uusi paikka, iso kenttä, valkoiset aidat, estekalusto, pyöröpaalien pino... Mikään ei varmasti jäänyt herralta huomaamatta. Askel oli korkea ja kevy ja en olisi yllättynyt vaikka muutamat askeleet olisivat menneet ilmassa lentäen.

Tunnin kuluessa Naxos alkoi kuitenkin saada juonesta kiinni ja ravi alkoi hetkittäin muistuttamaan sitä mitä kotona opiskellessa oltiin saatu aikaisesi. Laukat olivatkin sitten kaukana kaikesta siitä mitä kotona oltiin opittu ja herran keskittyminen oli vallan ympärillä hyörivissä muissa hevosissa, jotka saattoivat hetkenä minä hyvänsä juosta hänen ylitseen. Perjantain koulutunnista saatiin kommenttia " kiva ja todella ryhdikäs hevonen, jolla kivan tahdikas ravi. Tulee varmasti ajan kanssa kiva peli"

Laukan sietämätön vaikeus.

Lauantai aamuna vuorossa oli rantamaasto, josta valitettavasti emme saaneet kuvia. Naxos Harmi lisänimensä ansainneena näytti mammalle jälleen uuden puolen itsestään. Joukon keskeltä oli nimittäin kiva ryöstää laukassa eteenpäin ja pysähtyä vasta kun kärki oli ohitettu. Siinä ei puut eikä muutkaan metsän ulokkeet pidelleet kun herralla oli hauskaa ja kevyet kintut alla.

Rannalla keksittiinkin toinen kotkotus, nimittäin jäätiin seisomaan rantaviivalle ja katseltiin kun muut kahlailivat vedessä.  Reilu vartti siinä ihmeteltiin ennen kuin herra sitten tyynen rauhallisesti asteli veteen. Tämänkin kiukuttelun olisi ymmärtänyt, ellemme aikaisemmin olisi käyneet samaisessa rannassa laukkailemassa jokunen kuukausi takaperin...

Lauantai iltana pääsimme turvallisesti takaisin aitoje sisälle ja rataesteiden maailmaan. Naxosin ratsastettavuus oli hieman paremmalla mallilla kuin perjantain tunnilla, mutta edelleen hermostuneisuuden huomasi lähikuntiin asti. Uutena ongelmana löydettiin se, että tällaisessa tilanteessa kotona hyvin suoralla laukkaava hevonen hukkasi tahtinsa pidemmän suoran tullen.

Esteistä päästiin kuitenkin kunnialla yli ja pelottavista pelottavin lankkuestekin ylitettiin hieman vähemmän tyylikkäästi mutta kuitenkin. Näitä pitänee siis väkerrellä muutama kotitallillekin.  Kommenttina tältä tunnilta saatiin että esteiden noustessa edes hieman korkeammiksi löytyy Naggelta ihan kelvolline hyppytyyli.

Sunnuntai valkeni ennemmin kuin olisi voinut kuvitella ja vuorossa oli leirin viimeinen puolitoistatuntinen maastoesteiden merkeissä.  Alkuun otettiin katsaus erikoisesteisiin turvallisesti kentän aitojen sisäpuolella. Hypättävinä oli eräänlainen nouseva kalveta tolppa este sekä mökki. Nagge hyppäsi nämä mallikkaasti, vaikka mökki tuntui jännittävän enemmän omistajaa kuin hevosta, mutta epävarmuus oli ensimmäisellä kerralla hieman tarttuvaa.

Sitten metsään! Nagge käyttäytyi mahdottoman hienosti, vaikka joutui jäämään paikalleen odottamaan edellä olleiden hevosten lähtiessä suorittamaan esteitä. Hieman koikkaloikkaa mutta siinä kaikki. Itse esteet sujuivat hienosti, vaikka jälleen lankut olivat hurjan pelottavia.

Kaiken kaikkiaan leiri oli upea kokemus! Kiitos siitä kuuluu suurelta osin kanssa leireilijöille, joita kiitän seurasta ja hauskoista hetkistä! Toivottavasti ensi vuonna leireillään lv- ratsujen kanssa jossain päin suomea, mielelläni pakkaan Naggen matkaan.

Pollejen kesäkuulumiset

Hiljaiselo on toivottavasti edes hetkeksi blogin osalta päättynyt kun allekirjoittanut on vihdoin siirtynyt lomatunnelmiin. Hevoset ovat molemmat nauttineen laidunlomasta, ja hyvin hoidettu ruokailupuoli alkaa näkymään hyvin kehittyneenä keskivartalona.




Paki on joutunut lomansa ohella suorittamaan myös jonkinlaista urheilutoimintaa, sillä preiviikin mahtavat hiekkamaastot ja merenranta suorastaan käskevät maastoreissuille. Pappaheppa onkin päässyt niin kahlailemaan rauhallisesti rantavedessä kuin hurjastelemaan pitkin hiekkaisia metsäpolkuja. Suurimpana tämän kesän saavutuksena tulee mainita 26km vaellus Porin Pikakylästä Yyterin ratsastuskeskukselle. 4,5h hevosen selässä ja voin kokemuksesta kertoa, että takapuoli kiittää...


Pappahepan laidunloma jatkuu sään salliessa toivottavasti syyskuulle asti. Pakkohan jonkinlaiset kesäkelit vielä on tulla, koska tähän mennessä kesä on tällä suunnalla ollut noin viikon mittainen...

Naxos pääsi aloittamaan lomansa vasta Lämminveristen ystävät ry:n kesäleiriviikonlopun jälkeen. Leiristä on tulossa oma postauksensa, joten tässä vaiheessa tyydyn sanomaan että reissu meni yllättävän hyvin ja allekirjoittanut sai laskeutua omaehtoisesti ilman avustusta.

 

Nagge lomailee muutaman kilometrin päässä Pakin laidunpaikasta. Seuranaan Naggella on kotitallilta tuttu kaveri Mosse, ja herrat ovatkin liittoutuneet yhteen yhteisen tavoitteen nimissä. Kesäkuntoon 2015. Naxosille tekisi enemmän kuin hyvää kerätä muutama kilo päällensä, sillä mahahaava episodi hoikisti herraa. Toivottavasti reilun 6 vkon loma auttaa kakara pollea lataamaan akkuja, jotta ensi kaudella päästäisiin ehjästi treenaamaan kohti tavoitteita. Nagge tekee kotiinpaluun näillä näkymin elokuun viimeisenä viikonloppuna.