Työnjako

Ruunien työnjako on menossa uusiksi vanhemman siirtyessä tositoimista lomalle ja nuoremman palatessa sairaslomalta tositöihin. Pakin laidunloma lähestyy ja allekirjoittaneen ranne alkaa olla uudessa uskossa kun kaikki aitojen vierustat ja tienposket on tallilla kynitty vihreästä ja kumottu ruunien karsinoihin. Ennen lomalle lähtöä pappaheppa pääsee vielä Cyril Rocherin hammashuoltoon, kelpaapa herran laiduntaa huolletulla kalustolla ja mamma syö sitten kynsiään kesän verran.





Naxos alkaa jälleen olla oma itsensä ja kiukuttelut ovat jääneet lähes täysin menneeseen elämään. Pikkuhiljaa ollaan alettu työstämään kentällä uusia juttuja ja totutellaan ajatukseen ettei se kentällä touhuaminen olekaan välttämättä aina persiistä. Hienosti on kakarakonilla muistissa vielä syksyllä opittuja asioita ja pikkuhiljaa olisi tarkoitus lähteä myös uudestaan katsomaan hyppyjä ratsastaja selässä. Kyllä on muutama onnen kyynel vierähtänyt poskelle kun kiukuttelun sijaan kentällä tehdäänkin töitä korvat hörössä ja täydellä innolla.



 
 


Hieman haikealta tuntuu laittaa herrat eri paikkoihin lomailemaan kesäksi, ovat ruvenneet tulemaan niin hyvin toimeen keskenään. Yhdessä mahdutaan ahtaaseen katokseen, yhdessä tehdään tihutöitä ja yhdessä hajotetaan niin riimut kuin uutena villityksenä myös loimet Hyvästi bucas buzzoff!


Käytännön kannalta eri laidunpaikat ovat nyt kuitenkin tarpeelliset. Paki ja Tuukka saavat elää symbioosiaan rauhassa ja maastoon lähteminen sujuu helposti kun ei tarvi miettiä tuleeko yksin jäänyt hevonen läpi langoista. Nagge on myös lähdössä lv yhdistyksen leirille ja sitä ennen pitäisi hakea lisää rutiinia niin sileällä kuin esteilläkin. Tätä silmällä pitäen on ihan mukavaa, että Paki saa lomailla ja ehdin perehtyä Naggen treeneihin täydellä panoksella. Olkoot kesäloma meitin lahja Pakille lähestyvänä kavioliiton 10 vuotispäivänä

Klinikkareissu vol 2

Tänään käväistiin Naxosin kanssa Porin raviradan klinikalla Markus Hämäläisen tähystimen uhreina. Vuorossa siis mahalaukun tähystys mahdollisen mahahaavan toteamiseksi.

Reissu sujui hyvin, mitä nyt kakarakoni päätti kokeilla kuinka tosissani olin lastaamien suhteen. Raviradalle saavuttaessa herran piti luonnollisesti kertoa kaikille että oli saapunut kohteeseen, mutta muuten Naxosin kanssa oli jälleen todella helppo toimia.

Klinikalla kaikki oli aikataulussa ja sisään päästiin ajoissa. Rauhoitus päälle ja letku sieraimesta sisään! Jalat täristen nojailin pakkopilttuun tolppaan ja kuikuilin näytölle josta tähystimen liikkeitä pääsi seuraamaan.

Lopputulema oli eläinlääkärin tavaamana seuraavan lainen: Mahan tähystyksessä todetaan ehjä limakalvo, ei haavaumia. Jonkin verran limakalvojen rajalla esiintyy vanhaa keltaista limakalvon "arpea". Muutos on nyt vähäinen ja arvet sileitä ja matalia, mikä kertoo mahahaavan olleen jossain vaiheessa, mutta parantuneen jo useita viikkoja sitten (1-2kk)

Elikkäs nyt meidän kiukuttelulle ja vatsavaivoille on nimi ja tiedetään mitä hoidetaan ja miten. Täytynee myöntää, että olen huojentunut vaikka diagnoosi ei paras mahdollinen ollutkaan. Eläinlääkärin näkemys oli että Naxos on tässä vaiheessa jo 99% kunnossa, joten lääkitykselle ei ole tarvetta, jatketaan samaan malliin. Nyt pitäisi ruokinnan tueksi löytää vain jonkinlainen probiootti/ ruokintahiivavalmiste.
Parasta oli että olen toiminut oikein Naggen kanssa koko tämän episodin ajan, vaikka ensimmäinen veikkaus hiekasta olikin osittain harhalyönti. Josko tämä liki puolivuotta jatkunut mysteeri olisi nyt tullut päätökseen ja pian nuori ruuna olisi jälleen 100% kunnossa.

Kohti kesää

Huomenna odottaapi klinikkareissu nuoremman pollen kanssa. Maha käydään tähystämässä Porin raviradan klinikalla ja toivottavasti poissulkemassa mahahaavan mahdollisuus. Nagge on mennyt parempaan suuntaan nyt psyllium kuurien, lisättyjen heinämäärien, ruokinnan muutosten ja madotuksen jälkeen. Toivotaan että sairastelut alkaisivat olemaan takana päin.

Erilaiset maastakäsin työskentelyn muodot ovat tulleet lähiaikoina tutuksi Naggen liikkuessa mieluummin ilman selässä kiikkuvaa ratsastajaa. Irtohypytyksen kautta olemme päässeet tutustumaan esteiden ihmeelliseen maailmaan ja Naxos on näyttänyt kohtalaista kapasiteettia tätä lajia ajatellen. Toivottavasti saadaan polle kuntoon, jotta päästään katsomaan onko hevosen kapasiteetti vain omistajan korvien välissä vaiko mahdollista esiteltävissä myös tulevaisuudessa kisakentillä.

Myös Paki on päässyt hieman irtoloikkailemaan ja riemu on ollut rajatonta. Pitäisi jälleen aloittaa hyppääminen myös selästä käsin talven jäljiltä, ennen laitumelle lähtöä. Paki on siis suunnitelmien mukaan lähdössä viimekesäiseen tapaan lomailemaan Kyläsaareen suomenhevoskaverin seuramieheksi. Luvassa siis toivottavasti jälleen pitkiä rantamaastoja auringon laskussa ja tietysti lihavia hevosia.

Ennen lomailua suunnitelmissa olisi startata yhdet koulukarkelot lähitallin harjoituskilpailuiden muodossa. 7.6. tarjolla olisi tutustumisluokan kouluohjelma tai k.n special. Pohdintoja pohdintoja, paljon riippuu myös tuomarivalinnoista. Olisi kuitenkin ilo päästä pappahepan kanssa hieman ihmistenilmoille ennen lomailukauden alkua.

Valmennusta

Jostain syystä tämä päivitys ei sitten koskaan latautunutkaan internetin ihmeelliseen maailmaan, joen kirjoitetaan se suppeampana paikalleen nyt.

25.4. Paki joutui Naxosin jatkaessa sairasteluaan  tositoimiin Rosali Kivitien valmennuksen merkeissä. Valmennus järjestettiin lähitallimme kentällä, johon meiltä tuli fiksujen ja liikennevarmojen hevosten kanssa matkaa hyvien alku- ja loppukäyntien verran.

Paki kävi hieman kierroksilla alkuvalmennuksen, mutta tasoittui nopeasti alun käyntitehtävien myötä. Alkuun haimme "rattia" tekemällä neliötä mahdollisimman tiukalla kulmalla. Paki jaksoi keskittyä yllättävän hyvin, vaikka alahuuli läpätti kiukuttelun merkiksi.

Ravissa herra osoittautui oikeinkin mukavaksi ja sopiva jopa valmentajaakin miellyttävä tahti löytyi nopeasti. Väistätys herraa ei oikein jaksanut huvittaa ja kaulan suorana pitäminen oli ylitsevuotavan vaikeaa. Tästäkin kuitenkin selvittiin valmentajaa tyydyttävällä tasolla.

Laukannostot olivat ok, ja laukka yllättäen valmentajan mielestä ok. (Tässä kohtaa voidaan paljastaa että valmentajan omia sanoja mukaillen hän ei ole lv- ratsujen suuri fani). Siirtymät eivät ole millään tasolla Pakin vahva alue ja varsinkin raviin siirtymiset käynnistä ovat velttoja ja valuvat helposti. Tästä saimmekin kommenttia ja kehittämisen kohteen. Myös ravin energian säilyttäminen matkustamisen sijaan oli aihe, josta sai ratsastaja noottia. 

Loppulausahdus hevosesta: "Ihan kiva, ollakseen lv. Symppiksen ja kivan oloinen tyyppi." ja näinhän asia on!