vaisu viikko

Viime viikolta ei kummemmin ole erityistä kerrottavaa. Säät suosivat ja hevoset ovat nauttineet lämmöstä löhöilemällä tarhassa. Liikuttu tietenkin ollaan lähes päivittäin, yhdet vapaapäivät myönsin molemmille kauramoottoreille.

Kesäkuntoa metsästetään molempien hevosten kanssa yhä tiiviiseen tahtiin. Pakilla yhtenä iltana ilman satulaa ratsastellessani totesin jälleen kerran herran olevan niiiiin lihava. No heinän syönminen väheni nyt muutamaksi päiväksi sillä omat arvioni säilöpaalin kestävyydestä pettivät ensimmäisen kerran elämässäni. Onneksi ystävä pelasti tästäkin hädästä ja sain haettua Samulle kuivaheinää näiksi muutamaksi päiväksi, jotta saan säilön riittämään Pakille. Pakille kun en puhkurin takia tykkää kuivaheinää syötellä, paitsi muutaman kuukauden kesällä, kun uutta "tuoretta" kuivaheinää on saatavilla. Onneksi heinäntuottaja, jolta heinämme tulee on vallan ihana ihminen ja toimittaa aina nopeasti uuden satsin "kotiovelle".

Sampan kanssa olemme alkaneet metsästää sitä peräänkuulutettua rentoutta. Kaikessa tekemisessä rentous tulee ennen kuin aloitamme tekemään mitään vaativampaa. Yllätyksekseni herra oli hyvä, rento ja yhteistyöhaluinen muutamana päivänä peräkkäin. Hyppyhommatkin sujuivat viime viikolla mallikkaasti ilman kieltelyitä. Vauhtia oli jälleen ongelmaksi asti, mutta sitä on helpompi lähteä treenaamaan pois kun tuota aikaisempaa pysähtelyä.

Pakin kanssa ollaan tehty töitä mahdollisimman monipuolisesti ja viikkoon onkin mahtunut lähes kaikkea mahdollista. Tulin jälleen niin onnelliseksi niin koulu kuin estetreenailuissakin, kun hevonen toimii lähes ajatuksen lailla. Näistä onnistumisen hetkistä saa aina sitä uutta intoa jatkaa treenejä ja ammentaa Pakilta opitusta muiden hevosten koulutukseen.

Paki muutaman vuoden takaa

Tänään 28.4.2014 Samppa täyttää virallisesti 9 vuotta. Synttäreiden kunniaksi voisin yrittää herrasta tehdä hieman spesiaalimman postauksen vielä tällä viikolla.

Edistystä

Sunnuntaina lähdimme taktiikalla leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä kohti ratsutalli Cruisen harjoitusestekisoja. Ajattelin harkkakisoja nimenomaan harjoittelumielessä ja tavoitteena oli päästä esteistä yli ilman että niitä tarvii herran kiukuttelun vuoksi laskea maahan.

Tuttuun tapaansa Samu sujahti koppiin kerralla ja matkaan päästiin ajoissa. Kuitenkin kisojen aikataulu oli edellä ja kerkesin vain pyörähtämään rataantutustumisessa. Samulle nopeasti rojut päälle ja lämmittelyyn.
Lämmittelyssä kävikin sitten katastrofi, kentän laidalla oli vuohia...Siitä järkyttyneenä Samu tyytyi panikoimaan ja räpeltämään minkä kerkesi ja esittelipä muutaman keulan nostonkin. Oma vuoro olikin edessä ennen kuin saatiin kasaan mitään järkevää, ja maneesiin meno jännitti enemmän kuin koskaan.
Erikoisesteillä kruunattu rata oli pitkä ja tasoomme nähden haastava. Heti ensimmäinen este oli lankuista koottu ja Samun mielestä tietysti aivan kamala. Tämän esteen sai onnekseni hypätä ennen radalle lähtöä ja "muutaman" kiellon jälkeen päästiin reippaasti yli.
Itse rata lähti hyvin liikkeelle ja pääsimme peräti neljännelle esteelle kunnes Samppa totesi erikoisesteeksi tehdyn okserin olevan aivan turhan pelottava ja tälle tulikin sitten pari kieltoa ja pilli soi.
Radan sai kuitenkin ratsastaa loppuun ja henkilökunta oli mitä mahtavinta ja ymmärtäväisintä, kun Samun kanssa päätimme taistella radan läpi. Olin todella ylpeä kun muutaman kiellon jälkeen pääsimme hyppäämään perusradan loppuun ja poistumaan ehkä jo hieman turhautuneiden katsojien silmien edestä.

Kiitokset kuvaajalle!

Metsässä kävellessämme pohdein omia ajatuksiani. Ollako pettynyt kieltelyyn ja koheltamiseen vai tyytyväinen siihen, että kaikista esteistä päästiin yli, periksi ei annettu, ja Samppa sai sitä paljon tarvitsemaansa kokemusta. Tulin siihen tulokseen että pieneenkin edistykseen on oltava tyytyväinen ja varsinkin Samun kanssa kaikesta edistyksestä on osattava ottaa ilo irti.

Jälleen kerran kehun sanoja täytyy myös mahduttaa postaukseen. Samu seisoi kopissa niin nätisti suorituksensa jälkeen, kun odottelimme ystäväni ratojen loppumista. Ei yhtäkään ylimääräistä liikehdintää tai hermostuneisuutta. On se hieno poni, halutessaan.

Tänään herra S sai viettää ansaittua vapaapäiväänsä sään suosimana. Paki joutuikin puolestaan heti aamutuimaan läpiratsastukseen ja töitä tehtiin joka askellajissa. Pientä tukkoisuutta oli havaittavissa, mutta hienosti polle teki töitä. Oikean kierroksen laukka tuntui olevan hieman hakusessa, ja peräänantoa joutui ratsastamaan tosissaan jos halusi saada pollesta irti sitä parasta liikettä. Treenit pakettiin ja suihkun kautta tarhaan. Loppupäivä allekirjoittaneella menikin koiramaisuuksissa.

Suihkusta "kiitollisena"

Tunteiden tulkkausta tilanteesta toiseen

Viikko on jälleen kerran hurahtanut kiireisissä merkeissä. Onneksi nämä pääsiäispyhät tuovat hieman kaivattua vapaa-aikaa. Hevosten kanssa on menty tavanomaisissa merkeissä, perus puurtamista mahdollisimman monipuolisesti.

Sampan kanssa ollaan yritetty keskittyä niihin ongelmakohtiin, joita löytyy vaikka muille jakaa. Pienin askelin vähään tyytyväisenä pyritään jatkamaan kehityksen tiellä. Ystävien avulla olen saanut myös omaa asennettani korjattua, ja kuten hyvä ystäväni sanoi olen itse pahin arvostelijani ja vaadin itseltäni suuria olematta tyytyväinen juuri mihinkään.
Tänään Pakin selässä istuskellessani lähdin pohtimaan asioita toiselta kantilta. Eipä ollut vanhempikaan ruuna tullessaan mikään luotto polle, ja ongelmia on senkin kanssa tahkottu jos jonkin näköisiä. Tähän päivään ollaan tultu kivistä ja mäkistä tietä, joka tuskin on ollut yhtään sen helpompi kuin Sampankaan kanssa, aika vain tuntuu kultaavan muistot.
Tietysti omat taidot ovat tulleet (toivottavasti) ylemmälle tasolle kuin Pakin tullessa omakseni vuonna 2005 ja vaatimustaso itseäni kohtaan on noussut. Se on tietysti vain toivottavaa ja jos aikomuksena on omia taitoja kehittää niin haasteita ja tavoitteita on asetettava. Olen kuitenkin pohtinut sitä, että voisin hieman antaa armoa myös itselleni ja lakata vertailemasta itseäni ja hevosiani muiden tekemisiin ja hevosiin. Omat hevoseni ovat yksilöitä omine etuineen ja heikkouksineen, jotka yritän parhaani mukaan ottaa huomioon koulutuksen edetessä. Ehkä vielä jonain päivänä opin sanomaan itselleni, että tänään vain ei ollut meidän paras päivä ja jättää syvällisemman analysoinnin ja murehtimisen sellaisille asioille jotka sitä vaativat.

Hevosiin palatakseni tämän päivän estevalmennus sai valettua minuun hieman uutta uskoa. Vaikka Samppa olisi jälleen kerran uskolliseen tyyliinsä ollut menossa täysillä tai ei lainkaan sain valmentajalta hyviä ohjeita joilla ratsastaa Samppa esteestä yli pienestä kiukuttelusta huolimatta.

Tehtävät pyrittiin suorittamaan ravissa ja esteen jälkeen nousseet laukat pyrittiin saamaan nätisti alas ja hevonen takaisin hallintaan. Tehtävät olivat hyviä ja Samppa sai aikaiseksi muutaman hyvänkin loikan, mutta esteen jälkeinen kaahotus on jälleen palannut kuvioihin. Totesimme kuitenkin valmentajan kanssa tämän olevan niin sanotusti parempi vaihtoehto esteen eteen stoppaamiselle.

Luvassa on paljon puomitöitä, suoristamisen harjoittelua ja tietysti yleistä lihaskunnon kohottamista. Toivottavasti kevään edetessä myös Samun mielentila hieman tasaantuisi, sillä en keksi herran poikkeuksellisen tulisieluiselle käytökselle enää muuta vaihtoehtoa kuin kevään tuomia riemu.

Valmennuksen jälkeen päätin piristää omaa mieltäni ja laitoin Pakille estevarusteet päälle. Paki oli aivan mahtava jo alkuveryttelyssä ja lopputuloksena hyppäsimmekin pientä 60cm rataa hyvässä hengessä ja hyvällä mielellä. Laukanvaihdot, lähestymiset ja kaikki muukin tuntui onnistuvan kuin vettä vain. Jälleen kerran löysin itseni harmittelemasta sitä, miksen ole Pakin kanssa koskaan kisannut. Jos tänä kesänä lähitallien kisoja hieman kiertelisi myös Pakipappan kanssa, siinä saattaisi myös oma itseluottamus nousta hieman kun voi luottaa hevosen osaamiseen ja tasaiseen mielentilaan.


Kyllä tuo ruuna kaksikko täydentää toisiaan niin mallikkaasti. Vaikka Sampan kanssa tahiminen ja useat epäonnistumiset ja takapakit syövät omaa luottamusta ja uskoa omaan osaamiseen en mistään hinnasta luopuisi tästä tulisielusta. Paki puolestaan antaa minulle mahdollisuuden nauttia tasaisesta ja varmasta suorittamisesta, rennoista maastoista, ja pikku asioiden hiomisesta. Kuitenkin aina silloin tällöin huomaan kaipaavani Sampan säpäkkyyttä ja herkkyyttä, kun taas Sampan selässä toivon että se voisi löytää edes puolet Pakin tasaisuudesta ja rentoudesta. Niinhän ne sanovat että vastakohdat täydentävät toisiaan.

Hyvää pääsiäistä lukijoille!

Toivotonta touhuilua

Viikko on taas hurahtanut kuin siivillä. Etäopiskeluviikosta huolimatta aika tuntui loppuvan kesken ja kaikki mitä piti tehdä jäi jotenkin puolitiehen. Molempia hevosia on taas saanut liikuttaa oikein urakalla ja molemmat saavat huomenna viettää hyvin ansaitun vapaapäivän allekirjoittaneen touhutessa vaihtelun vuoksi koiraurheilun parissa.

Viikkoon on mahtunut niin pitkiä maastolenkkejä kuin kentällä työskentelyäkin. Pakin kanssa innostuimme myös kärryttelemään reipastahtisen hölkkälenkin perjantain sadekelistä huolimatta. Pappaheppa hölkötteli korvat hörössä pitkin metsäteitä ja ilmeestä jos voi jotain päätellä niin kyllä se nautti. Mukavan perjantai- illan hölkkäämme tunnelmaa latistivat kuitenkin autoilijat, jotka eivät näemmä voi ymmärtää miten hevonen kuuluisi liikenteessä ohittaa. Päivän kiukkua nostattavinta antia oli rekkakuski, joka kaasutteli aivan kärryjen perässä kiinni vaikka näytin hänelle selkeät ja ystävälliset käsimerkit ja Pakin kanssa ravasimme reippaalla ravilla seuraavalle levikkeelle johon voisimme pysähtyä ja ohituksesta tulisi turvallinen. Ohi päästyään rekan kuljettaja luonnollisesti kaasutti minkä jalastaan sai poljettua. Onneksi Paki on Paki ja tilanteesta ei sen kummoisempaa draamaa muodostunut. Vihaksi pistää kuitenkin.

Tänään Paki sai nauttia keväisestä kelistä irtohypytyksen merkeissä. Pappa ottikin kaiken ilon irti kentällä kirmailusta ja näytti komeita pukkeja ym loikkia. Alkuperäisen suunnitelman mukaan myös niitä esteen ylityksiä saatiin aikaiseksi kun Paki vain raaski keskittyä työntekoon.

linssilude

Sampan viikko on sujunut vaihtelevissa tunnelmissa. Keskiviikkoillan riemu hevosen ensimmäisistä sujuvista laukanvaihdoista ja rennosta ja hallitusta menosta vaihtui torstain maastoilun epätoivoon pysähtymisestä taisteltaessa.
Keskiviikkona Samppa tosiaan yllätti kaikki katse etäisyydellä olevat esittelemällä laukanvaihtoja kierroksen vaihtuessa. Näppärästi herra vaihtamista suoritti ja raviaskeliakin otettiin hyvin harvan vaihdon välissä. Kyllä siinä sitten kiitettiin ja kehuttiin pollea. Torstai olikin sitten toivoa täynnä, nimittäin Sampan toivoa vauhdista ja mamman kiikuttamisesta pitkin aurinkoisia metsäteitä. Alkumatkan ravailut ja kävelyt sujuivat hyvin, mutta ensimmäisen laukan jälkeen alkoi Samun korvien välissä keittää. No vauhdikkaasta maastosta tuli vauhdikas ja pitkä maasto, onneksi on tietä jota kulkea. Haukkumisen ohessa täytyy tietysti kehuakin, paikalleen pysähtyminen ja paikallaa seisominen sujui vallan mallikkaasti herran muusta tulisuudesta huolimatta. Eli jotain on mennyt siihenkin kovaan kalloon näiden lähiviikkojen aikana.

Tänään Samun kanssa väänneltiin valmentajan silmän alla. Puomi/kavaletti tehtävä oli mielenkiintoinen, tai olisi varmasti ollut jos Samppa olisi jaksanut keskittyä vaikka sen 3 sekuntia. Virtaa tuntui olevan vaikka viikon vaellukselle ja laukkaa tarjottiin lähtökohtaisesti vastaukseksi kaikkiin apuihin.
Puomien yli roiskittiin kaikenlaisilla loikilla sammakosta kenguruun ja hidastaminen saati rentoutuminen ei tullut kysymykseenkään. Hetkellisiä hyviä pätkiä saatiin aikaiseksi, mutta en silti ollut tyytyväinen tämän päivän suorituksiin. Valmentajalta saatiin onneksi hyviä ohjeita, vinkkejä ja kikkoja joilla  päästä eteenpäin. Muutamat mielenilmaus stopitkin Samppa muisti näyttää, mutta raippa osoittautui tässäkin tilanteessa mainioksi merkinantovälineeksi ja tämän jälkeen stoppailu loppui tyystin.

Päivän tunnelmat kiteytyvät tähän kuvaan. Kun ei niin ei...

Töitä, töitä ja vielä kerran töitä on edessäpäin. Toisaalta pohtiessani mistä tähän pisteeseen on tultu niin on niitä töitä jo jonkin verran tehtykin. Sorrun helposti suremaan sitä, mitä hevoseni eivät osaa tai missä ne eivät ole hyviä ja mielessä pyörii jatkuvasti se kuinka päästä eteenpäin. Niinä hetkinä kun mikään ei suju ja hommat menevät takapakkia alkaa sitä pohtia että minkä ihmeen takia tätä oikeastaan tekee.
Hetkittäin olisi hyvä katsoa myös taaksepäin ja nähdä mistä on tähän hetkeen ja tämän hetkiseen tasoon tultu. Samu, jonka selkään ei päässyt ja joka ei suostunut lähtemään maastoon saati astumaan veteen, toimii nyt rutiininomaisesti perustoimenpiteissä, hallitsee 3 askellajia, lähtee mielellään maastoon niin kaverin kanssa kuin yksinkin ja on käynyt meressä uimassa. Pakin kanssa ollemme kohdanneet niin monta vastoinkäymistä ja vaikeutta, että niistä saisi koottua kokonaisen postauksen ja nyt voin luottaa tuohon hevoseen kuin muuriin ja tehdä sen kanssa lähes mitä ikinä mieleeni juolahtaakaan. Asiat voisivat siis olla huonomminkin, vaikka eivät paljoa, mutta kuitenkin.

molemmat hummat tyytyväisinä töiden jälkeen

Tampereen Hevosmessut 2014

Sunnuntaina aamutallin hoitaminen kävi suht pikaisesti, sillä mielessä pyöri ainoastaan ostoslista hevosmessujen varalle. Onneksi tallissa majailee vain 5 hevosta, joten aamutalliin ei kovin montaa hetkeä saa tuhlattua. Hevoset ulos, tallihommat kuntoon ja auton nokka kohti Tamperetta.

Saapuessamme paikalle kouluklinikka oli jo pyörähtänyt käyntiin. Hetken verran sitä tuli seurattua, mutta näytteilleasettajien tarjoukset huutelivat puoleensa. Mukaan tarttuikin loppuviimeksi aivan tarpeeksi tavaraa ja rahaa paloi sen mukaisesti. Esitellään nyt ostokset samaan hengenvetoon:

Tarpeeksi "neiti" otsapanta Sampalle

Sampalle

ja Pakille

Vihdoinkin pääsen eroon siitä harjalaatikosta

Valkoinen kouluhuopa, sekä pari halpaa riimua

talliloimi ja sadeloimi. 

Nuo nimikyltit olivat ehkä se paras hankinta. Kamppailin pitkään itseni kanssa siitä minkä tekstin kyltteihin halusinja päädyinpä sitten noihin. Halpoja riimuja ei koskaan voi olla liikaa, sillä tämä tehokaksikkoni toiminnallaan tuhoaa riimuja tasaiseen tahtiin.

Tähän tyyliin

Messujen ohjelmanumeroista eniten odotiin tuota Tammer Trophy 140cm kilpailua. Keskustelupalstoilla asiaa on puitu jo tarpeeksi, joten ei kai siitä sen enempää kuin että onneksi näimme myös  siistiä eleetöntä ratsastusta ja voitto meni oikeaan osoitteeseen.
Suomenhevos orien esittely on aina yhtä upeaa katsottavaa ja joukossa oli todella hauskojakin esityksiä. Kuitenkin rotu- uskollisena leukani melkein putosi lattialle ihastellessani esittelyyn tuotua lv ori Knows Nothing:ia. Siinä oli hevonen minun makuuni!
Kari Vepsän esitys oli myös alleviivattuna ohjelmistossa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin Vepsää kuulemaan livenä ja olin todella positiivisesti yllättynyt. Oli mukavaa huomata että Vepsän ajatukset osuivat suurilta osin yksiin oman toimintani ja ajatuksieni kanssa. Ei siis olla aivan hakoteillä. Naruriimua ja köyttä en nyt kuitenkaan vielä ostanut, katsotaan koska hurahdan niihinkin.

Kesäkuntoon 2014

Tässä päivityksessä olisi sitten jo tuoreita ratsastuskuvia, vihdoinkin! Ukko kun ei ole kovin innokas tallille lähtijä, ja talliporukkakin on niin kovin pieni että harvoin tontilla samaan aikaan oleillaan niin on tuo kuvien saaminen haastavaa. Tänään kuitenkin osuttiin Jennan kanssa samaan aikaan tallille.

Projekti "kesäkuntoon 2014" jatkuu molempien hevosten osalta jälleen tästä päivästä kun Samppa on palannut rokotus lomaltaan. Pakille tavoitellaan sporttista ulkonäköä ja lihaksia, Sampalle yritetään saada laukkaa ym perusasioita edustuskelpoiseen kuosiin, jotta kehdataan näyttäytyä joissain kisoissakin. Tavoitteita kerrakseen. Ratsastaja, nooh, ei puhuta siitä...

Palataan kuitenkin vielä hetkeksi eiliseen ja Pakin kanssa puuhailuun. Edellispäivän metsärallin jälkeen pidettiin rauhallinen käynti ja ravitaivutteli treeni kentällä. Otin pitkästä aikaan kouluraipan mukaan, jotta saataisiin raviin hieman tarmoa ja siirtymät hieman tarkemmiksi. Ja johan oli kun pappa ymmärsi että täti otti raipan mukaan. Puhina, pähinä ja alahuulen läpsytys. Siirtymät luonnistuivat kyllä ja Paki oli hieman liiankin herkkä kaikille avuille ja hernepalko meni nenään pienestäkin virheestä.

Aikansa pohdiskeltuaan Paki taipui kuitenkin ratsastajan suunnitelmaan ja taipumiset erilaisilla kiemuroilla alkoivat sujua vallan mallikkaasti ja hepo kantoi itsensä hyvässä muodossa.

Samppa vietti perjantain vielä vapaapäivän merkeissä, sillä hikoilun ollessa kiellettyä tämän kanssa ei uskalla lähteä edes kävelylenkille. Herra on sen verran herkästi hikoavaa ja ennen kaikkea stressaantuvaa sorttia että en luota edes maastokävelyn luonnistuvan ilman hikoilua.

Vapaapäivien määrä alkoi kuitenkin herrassa jo näkyä, ja viedessäni herrojen heinähäkkiin täytettä päätti nuorempi neliveto näyttää mammalle komeita laukkaloikkia ynnä muita kevätjuhlaliikkeitä. Innolla odottamaan huomista selkään nousua.

Tänään päätin hermojeni säästämiseksi ratsastaa ensin Pakin. Koska projekti "kesäkuntoon 2014" on pidettävä hyvässä vauhdissa päätettiin treenata puomi ja ristikko tehtäviä. Kyllä taas sai huomata, ettei hetkeen ole itse näitä hommia pollen kanssa tehnyt, ja alku olikin sellaista roiskimista ettei paremmalla väliä.

Loppua kohti tilanne kuitenkin saatiin hallintaan ja muutamia ihan kelpo suorituksia aikaiseksi. Loppuun käynnit maastossa ja takajalkojen kylmäyksen kautta takaisin tarhailemaan.

ravipuomit

turhan vauhdikkaat laukkapuomit

Sitten siihen "innolla" odotettuun eli Sampan ratsastamiseen. 3 päivän loma oli tehnyt tehtävänsä ja jo selkään noustessa sai huomata että virtaa oli vanttuussa. Alun käyntityöskentely saatiin sujumaan jotenkuten, vaikka alkuun herra pyrki hakemaan vauhtia urakalla kaiken maailman koikkelehdinnalla. Taivuteltiin urakalla kaikkiin mahdollisiin suuntiin ja katseltiin myös pysähdyksiä.

Ravi olikin sitten toinen tarina, kun ei yhteistä vauhtia tuntunut löytyvän. Vauhdin kiihtyessä palattiin takaisin käynnissä työskentelyyn ja kun saatiin aikaiseksi rento ja tasainen käynti, lähdettiin uudestaan pohtimaan ravia. Tietysti vapaapäivät ja erittäin navakka tuuli asettivat omia haasteitaan Samulle, mutta mistään tekosyystä en hyväksy "selätöntä kaahottamista". Varsinkaan Samun kohdalla, joka on kuuluisa tuosta jumeilevasta selästään. 

Tänään pyrittiin ratsastamaan Samppaa eteen alas, jotta saataisiin ylälinjaa hieman venymään ja palaudutaan vapaapäivistä leppoisasti töiden pariin. Loppujen lopuksi Samppa venyi yllättävän hyvin eteen ja rentoutui koko rungostaan. Ratsastettavuuskin oli hetkittäin kunnossa, eikä pienestä pohkeen hipaisusta hypättykkään kuutta metriä ilmaan.

Yhteinen ahdistus, silmät kiinni ja antaa mennä vaan

myötätunto myötäys ratsastajalta

Huomenna auton nokka käännetään kohti Tampereen hevosmessuja. Aamutallin ohessa pitäisi saada Samu jollain tavalla liikkeelle, ei se kai auta kun herätä hieman aikaisemmin. Paki saa nauttia hyvin ansaitusta vapaapäivästään. Hevosmessujen varalle on ostoslistaa kertynyt jo kiitettävästi, budjetti vaan ei aivan ehkä yllä kaikkien listan toiveiden toteutumiseen. Hankintalistalla olisi harjakassia, niskapehmustetta, pari riimuakin tarvitsisin, satulahuopia nyt koskaan ei ole liikaa,BOT:in tuotteista selänlämmitin on ollut listalla jo pidempään jne jne... Itsellekin pitäisi löytää ratsastushousut ja jonkinlaisia ratsastus paitoja/huppareitakin pitäisi kesän varalle löytää. 

No kaikkea saa toivoa, katsotaan mihin budjetti riittää. Jonkinlaista postausta huomiselta todennäköisesti on luvassa, joten pysykää mukana!

Vauhdikasta maastoilua

Vihdoinkin oli aikaa lähteä Pakitsun kanssa pitkälle maastolenkille. Aamutallin teon jälkeen ilma oli mitä kaunein ja aurinko paistoi lämpimästi. Täydellinen maastoilupäivä. Vielä tämän ja huomisen päivän voi puhtaalla omallatunnolla nautiskella ajasta ilman Sampan liikutusta. Hermolomaa<3

Paki oli tapansa mukaan ensi töikseen tarhaan päästyään kuorruttanut itsensä mukavalla savikerroksella. Onneksi tallillamme on hyvät mahdollisuudet harjata ja laittaa hevonen kuntoon ulkona, lähtee pölykin muille maille tuulen mukana eikä jää talli ilmaan leijumaan.

Tämän "pienen" harjausurakan jälkeen heppa kuntoon ja metsään. Nautiskeltiin kauniista ilmasta pitkien alkukäyntien muodossa, mutta kun vihdoin viimein tämä selässä kiikkuja tajusi päästää uljaan ratsunsa raville oli pappaheppa kovasti menossa. Reipasta hölkkää päästeltiinkin piitkän matkaa. En muistanutkaan kuinka mukavaa on vain kevennellä ohjat toisessa kädessä ja luottaa siihen, että vaikka lintu saattaa laulaa, tai iso kivi sijaita metsässä tien laidassa , hevonen vain jatkaa matkaansa saamatta sen suurempia tunnepurkauksia.

Päästyämme metsätielle, missä vastaantulevaa liikennettä ei ole, nostettiin sitten laukka. Voi sitä Pakitsun riemua kun latua riitti ja mamma antoi vain mennä. Piitkän matkaa laukattiin mutkaista tietä ja muutamaan ylämäkeen otettiin reilusti reippaampaa laukkaa. Kotiin päin tultaessa sitten palauteltiin huolella ja mikä kaikkein parasta tässä reissussa niin Paki palautui hyvin, oli hyvin energinen ja kovasti menossa vielä kotiinkin päin, eikä koko matkana yskäissyt kertaakaan. JES!

Muutamia pikkukisojakin olisi tässä lähiaikoina suunnitteilla tuon Sampan kanssa. Kullaalla sekä Yyterissä olisi tarjolla seuraestekisat, joista molemmista luultavasti löytyisi meille niitä maahankaivettuja luokkia.
Valmentautumista on myös luvassa mm. Minna Suuriniemen sekä Emma Lappalaisen silmän alla. Katsotaan jos Pakin kanssa jotain kouluvalkkua yrittäisi järkätä, ehkä sillä voisi kesällä käydä jotkin pienet kisatkin, HeC ainakin, jos sitä HeB:täkin uskaltautuisi koittamaan.

Lenkille lähdössä. Ja kesäksi tuolle pömppövatsalle tehdään kyllä jotain!

Samu Sirkka lomailee, voi Paki parkaa

Täällä taas!  Uusi viikko polkaistiin käyntiin molempien hevosten liikutuksella tallihommia unohtamatta. Talli toimii siis itsehoitoperiaatteella elikkäs karsinahommat ym päivittäiset rutiinit kuuluvat omistajalle. Aamu ja iltatallivuorot on jaettu kaikkien omistajien kesken. Alkuun tällainen info pläjäys, sitten asiaan:

Koska Samppa oli saanut nauttia kahdesta vapaapäivästä ajattelin suurempien erimielisyyksien välttämiseksi laitaa herran liinan päähän työskentelemään. Alkuhölkät olivatkin taattua Samu laatua, ja melko nopeasti laitoinkin sivuohjat paikoilleen. Tämän jälkeen herra toimi kuin ihmisen mieli ja työskenteli asiallisesti niin ravissa kuin käynnissäkin. Hieman Samppa oli kuitenkin tukkoisen oloinen, saattaapi tuo ilman pölyisyys ottaa sitäkin nekkuun.

Pakin kanssa työskentelimme selästä käsin. Väistöjä, taivuttelua, taivuttelua ja vielä kerran taivuttelua. Paki oli pohkeelle jälleen luvattoman hidas ja taipumiset olivat alkuun vähän sinneppäin. Laukassa keskityttiin myös asetuksiin ja katseltiin myös hieman vaihtoja kahdeksikon avulla. Laukan jälkeen harjoitusravissa myös taipuminen alkoi luonnistua ja myös asetuksia saatiin normaalille mallille.

Tiistaina hommat hoituivatkin toisin päin. Paki sai tehdä töitä narunjatkeena ja hölkötteli liinanpäässä nätisti. Muutamat ilopukit innostui Pappaheppakin heittämään, ja mikäs siinä. sallittakoon se hänelle. Hieman on tämä pölyisyys ja siitepölyt alkaneet ottaa Pakin keuhkoon. Hieman räkäisyyttä ja yskähtelyä sekä tietysti hengästyminen käy nopeammin kuin terveille lajitovereilla. Ennen kuin kukaan pääsee kysymään että miksi sitten liikutan niin todettakoon että eläinlääkäriltä olen saanut ohjeen että pidetään hevonen liikkeessä niin että limat saadaan pihalle ja kunto pysyy yllä. Sellainen liikunta mikä saa aikaan pahaa jatkuvaa yskimistä on pois listalta. Tällaista ei ole kuitenkaan meidän kohdalla vielä onneksi löytynyt.

Samppa oli puolestaan ratsastelu vuorossa. Herra herkkäsielu oli jälleen jo valmiiksi vetänyt keilapallon nenään ja kaikki oli ärsyttävää. Keskityimmekin pitkään ja hartaasti käyntityöskentelyyn erilaisten kiemuroiden ja koukeroiden muodossa. Myös rauhallisen tahdin ja muodon ylläpitoa pohdittiin urakalla.
Kun nämä saatiin onnistumaan siirryttiin työskentelyyn ravissa. Hieman olisi ylimääräistä vauhtia tarjolla, mutta siitäkin päästiin yhteisymmärrykseen ja saatiin aikaan ihan mukavaa työskentelyä asetusten parissa. Myös pysähdykset olivat tämän päivän treeniohjelmassa.

Herrat aamuheinäaikaan

Tänään Samun ohjelmaan kuului rokotus ja raspaus. Onnekseni raspattavaa oli niin vähän, että ilman rauhoitusta ja käsiraspilla saatiin toimenpiteitä vaativat kohdat hoidetuksi. Rokotuksen yhteydessä suoritetussa keuhkojen kuuntelussa paljastui se minkä jo osaltaan tiesinkin, eli hieman krohinaa ja limaisuutta oli havaittavissa. Eläinlääkäri myös vahvisti epäilykseni siitä että tämä pölyinen kevätkeli yhdistettynä ehkä johonkin lievään kevätlenssuun saattaisi olla syynä. Rokotuksen jälkeen Samulla on jokatapauksessa vuorossa muutama lepopäivä, joten katsellaan niiden jälkeen miltä herran vointi näyttää.

Paki parka joutuukin sitten kärsimään Sampan vapaista ja toimimaan mamman koulutykkinä ja maastomopona. Koulutykin roolia treenailtiin jälleen tänään kentällä erilaisten taivutusten ja pysähdysten muodossa. Hieman ovat myös nuo pysäytykset hakusessa ja ennen pelkällä vatsalihasten jännityksellä toiminut pysäytys valui nyt ikävästi eteenpäin ja vaati mielestäni aivan turhan kovaa pidätettä. Siispä myös nämä suurennuslasin alle.

Huomenna Samu jatkaa lomailuaan ja Paki saa lähteä kyyditsemään allekirjoittanutta metsien kätköihin. Aamutallin jälkeen on aina yhtä mukavaa lähteä hiljaisille ja lähes autioille metsäreiteille, sieluhan siellä lepää (Pakin kanssa ainakin, Sampasta ei voi aina sanoa samaa)

Sampasta puheen ollen suoritan nyt sillä pieniä eläinkokeita, nimittäin ruuan suhteen. Criollon full vaihtuu nyt pikkuhiljaa racingin selectediin. Herra kun tunntetusti kerää kovasti virtaa ja on erittäin kuuma ja herkkä ratsastaa. Myös lihasten kanssa Samulla on hieman ongelmia ja jäykkyyksiä saadaan aikaan niin kylmästä kelistä kuin tuosta päättömästä riehumisestakin. Onneksi on olemassa Jessica, elikkä meidän hieroja.

Katsotaan jahka selectedin vähäinen tärkkelyspitoisuus saisi aikaan joitakin toivottuja muutoksia. Herrat kun syövät niin kovin laadukasta heinää, että criollo saattoi olla tuon kanssa hieman turhan vahva yhdistelmä. Kuulen mielelläni kokemuksia lihasvaivaisten hevosten ruokinnasta sekä tuosta racingin selectedistä!

Voitasko mennä sisälle jo?