28.4.2005- 5.6.2014
Samppa eli Samu, eli Sirkka-Liisa, eli Sirkkis ja tuhat muuta nimeä on ollut omanani vuoden 2012 syksystä alkaen. Ratsun hommia oli alettu ihmetellä jo edeltävässä kodissa, mutta selässä ei varsinaisesti oltu käyty. Näistä lähtökohdista aloitettiin treeni kohti puskaratsun hommia ja todettakoon että mukavasti on polle edennyt. Ennen kaikkea Samppaa voin kehua mukavasta ja suht näyttävästä liikkeestä. Etenkin ravi on parhaimmillaan yksi herran bravuureista.
Samppa on luonteeltaan varsin persoonallinen tapaus ja onkin hurmannut monet omaperäisillä tempauksillaan. Tammamainen ruunani on varsinainen neiti sille päälle sattuessaan ja hernepelto saattaa mennä sieraimeen varsin pienestäkin asiasta. Ratsastettaessa Samppa on todella herkkä pohkeelle ja istunnalle, pienikin virheliike ja saattavat maisemat vaihtua hyvinkin nopeasti. Tämä on toisaalta myös hienoa, sillä kun homma lähtee rullaamaan on ratsastaminen varsin eleetöntä ja pienillä avuilla toimivaa.
Samun kanssa olisi tarkoitus tulevaisuudessa kisailla ehkä hieman enemmänkin. Yhdet epäviralliset koulukilpailut on käyty ja tuloksena raviohjelmasta yllättäen 61% ja risat päälle ja 4. sija. Estekisoja on käyty lähinnä tilanteeseen totuttelun merkeissä eikä niinkään kisaaminen mielessä. Esteet ovat Sampalle kuten Pakillekin suuri rakkauden kohde ja tulevaisuudessa myös tällä saralla tullaan toivottavasti kisaamaan. Myös kenttäratsastus kiinnostaisi ja Sampan loputtoman energian ja eteenpäinpyrkimyksen johdosta tuskin tämäkään mahdottomuudeksi muodostuu. Katsotaan mihin kuskin rahkeet riittää.
5.6.2014 tapahtui jotakin täysin odottamatonta. Laitumelle laskun yhteydessä tilanteen jo rauhoituttua Sampan takapää petti yllättäen alta. Eläinlääkärin saavuttua paikalle myös etupää alkoi osoittaa koordinaation katoamisen merkkejä, joten muita mahdollisuuksia ei ollut kuin päästää Samppa ikivihreille. Eläinlääkäri epäili synnynnäistä kaularangan vikaa. Lopetus sujui rauhallisesti ja Samppa nukahti mamman syliin Pakin ollessa läsnä lähes loppuun saakka. Suru ja ikävä on suuri, mutta nyt Samun on hyvä olla.
5.6.2014 tapahtui jotakin täysin odottamatonta. Laitumelle laskun yhteydessä tilanteen jo rauhoituttua Sampan takapää petti yllättäen alta. Eläinlääkärin saavuttua paikalle myös etupää alkoi osoittaa koordinaation katoamisen merkkejä, joten muita mahdollisuuksia ei ollut kuin päästää Samppa ikivihreille. Eläinlääkäri epäili synnynnäistä kaularangan vikaa. Lopetus sujui rauhallisesti ja Samppa nukahti mamman syliin Pakin ollessa läsnä lähes loppuun saakka. Suru ja ikävä on suuri, mutta nyt Samun on hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti