Huoleton on hevoseton

Syksy on edennyt jo pitkälle ja opinnäytetyö, harjoittelu, hevoset ja koirat ovat pitäneet allekirjoittaneen enemmän kuin kiireisenä. Hevoset ovat palanneet lomiltaan ja totuttelu arkeen on hyvällä mallilla.

Naxosin osalta syksyn kuntokuuri on alkanut suhteellisen hyvin. Yhteen valmennukseenkin on jo päästy, ja Kaartisen Eevan silmän alla ratsastajan istunta tuntui nousevan aivan uudelle tasolle. Naxoskin jaksoi työskennellä hienosti, vaikka laukassa kiukuttelu ottaa helposti herrasta yliotteen. Palautetta saatiin ratsastajan käsien taipumuksesta kääntyä enempi pianonsoittoa kuin ratsastusta edesauttavaan asentoon, joten tähän täytyisi nyt keskittyä urakalla. Naxos on kuulemma ihan kiva lv, lisää voimaa liikkeeseen ja hyvä tulee. Herra kyllä on kieltämättä yhden sortin hiippari.

Pakipappan selkä on kiukutellut ja herran liike ollut melko jäykkää lomalta paluun jälkeen. Pikkuhiljaa ollaan aloitettu kuntouttamis mielessä jumppaa sänkipellolla sekä maastoillen, venyttelyä unohtamatta. Back on trackin loimi on ollut myös suurena apuna tässä projektissa. Tänään oli nähtävissä jo hieman rennommin liikkuva pappa, mutta töitä on vielä edessä, että päästään viime kevään iskuun.

Syksyn ihanat ilmat ovat pitäneet myös tarhat mukavan kuivina, enkä koskaan uskonut valittavani asiasta. Paitsi tänään, kun hakkasin paria tolppaa maahan uutta slowfeedin verkon telinettä pykäillessäni. On yllättävän haastavaa lyödä puutolppia rutikuivaan savimaahan... Haastavaa on myös yrittää keksiä keinoja Naxosin heinänsyöntiajan pidentämiseen. On ihanaa omistaa hevonen, joka syö kaiken syötäväksi kelpaavan viimeistä kortta myöten (ja ilmeisesti hiekat siinä sivussa), mutta kun 10kg heinää katoaa sujuvasti tunnin sisällä niin ei paljoa naurata. Verkot ovat hieman hidastaneet herran tahtia, mutta eivät vieläkään tarpeeksi. No pysyy omistajan mieli virkeänä kun saa olla jatkuvasti keksimässä toinen toistaan luovempia ratkaisuja.

Sunnuntaina olisi tarkoitus valmentautua jälleen Kaartisen Eevan silmän alla. Toivotaan, että Naggen vatsa antaa hieman armoa ja pääsemme tunnille osallistumaan. Psyllium ja matolääkkeen ohella annettava antepsin kuuri on noudettu ja jälleen jännitetään saadaanko hiekkaa pihalle vai onko kiukuttelun syy jossain muualla. Huoleton on hevoseton, mutta jäävät he paljosta sitten paitsikin.

Lämminveristen ystävät ry Yyterissä

Viimevuoden tapaan lämminveristen ystävät ry vietti tänäkin vuonna viikonlopun Yyterissä. Tämän vuoden ohjelmaan oltiin saatu kouluratsastusta, rataesteitä, maastoesteitä sekä tietysti Yyterin mahtava rantamaasto.

Mukana matkassa allekirjoittaneella oli kakara polle Naxos. Hieman myönnän jännittäneeni mitä hommasta oli tulossa, sillä tähän mennessä ei Nagge ollut muualla reissannut kuin klinikalla ja kaikki ratsastus oli tehty tutuissa koti ympyröissä.

Yyteriin saavuttaessa alkoikin heti olla kiire ensimmäiselle tunnille, sillä aikataulumme oli hieman heittänyt alkuperäisestä suunnitelmasta. Jo karsinaan päästäessä sain huomata, että kotioloissa mamman kainaloon kaipaava mussukka olikin nyt vieraassa paikassa korkea, korskea ja hyvin tammojen perään oleva "ori". Naapurikarsinan tammalle täytyi höristä ja pöristä karsinan lattiaa rytmikkäästi voimalla polkien. Hieman asiasta neuvoteltuamme pääsimme varustamisesta yhteisymmärrykseen ja tunnille pääsiin hyvissä ajoin.

Mikäs tämä on?

Jo ensimmäisestä selkäännousuyrityksestä huomasi kuinka hermona kakara polle oli. Uusi paikka, iso kenttä, valkoiset aidat, estekalusto, pyöröpaalien pino... Mikään ei varmasti jäänyt herralta huomaamatta. Askel oli korkea ja kevy ja en olisi yllättynyt vaikka muutamat askeleet olisivat menneet ilmassa lentäen.

Tunnin kuluessa Naxos alkoi kuitenkin saada juonesta kiinni ja ravi alkoi hetkittäin muistuttamaan sitä mitä kotona opiskellessa oltiin saatu aikaisesi. Laukat olivatkin sitten kaukana kaikesta siitä mitä kotona oltiin opittu ja herran keskittyminen oli vallan ympärillä hyörivissä muissa hevosissa, jotka saattoivat hetkenä minä hyvänsä juosta hänen ylitseen. Perjantain koulutunnista saatiin kommenttia " kiva ja todella ryhdikäs hevonen, jolla kivan tahdikas ravi. Tulee varmasti ajan kanssa kiva peli"

Laukan sietämätön vaikeus.

Lauantai aamuna vuorossa oli rantamaasto, josta valitettavasti emme saaneet kuvia. Naxos Harmi lisänimensä ansainneena näytti mammalle jälleen uuden puolen itsestään. Joukon keskeltä oli nimittäin kiva ryöstää laukassa eteenpäin ja pysähtyä vasta kun kärki oli ohitettu. Siinä ei puut eikä muutkaan metsän ulokkeet pidelleet kun herralla oli hauskaa ja kevyet kintut alla.

Rannalla keksittiinkin toinen kotkotus, nimittäin jäätiin seisomaan rantaviivalle ja katseltiin kun muut kahlailivat vedessä.  Reilu vartti siinä ihmeteltiin ennen kuin herra sitten tyynen rauhallisesti asteli veteen. Tämänkin kiukuttelun olisi ymmärtänyt, ellemme aikaisemmin olisi käyneet samaisessa rannassa laukkailemassa jokunen kuukausi takaperin...

Lauantai iltana pääsimme turvallisesti takaisin aitoje sisälle ja rataesteiden maailmaan. Naxosin ratsastettavuus oli hieman paremmalla mallilla kuin perjantain tunnilla, mutta edelleen hermostuneisuuden huomasi lähikuntiin asti. Uutena ongelmana löydettiin se, että tällaisessa tilanteessa kotona hyvin suoralla laukkaava hevonen hukkasi tahtinsa pidemmän suoran tullen.

Esteistä päästiin kuitenkin kunnialla yli ja pelottavista pelottavin lankkuestekin ylitettiin hieman vähemmän tyylikkäästi mutta kuitenkin. Näitä pitänee siis väkerrellä muutama kotitallillekin.  Kommenttina tältä tunnilta saatiin että esteiden noustessa edes hieman korkeammiksi löytyy Naggelta ihan kelvolline hyppytyyli.

Sunnuntai valkeni ennemmin kuin olisi voinut kuvitella ja vuorossa oli leirin viimeinen puolitoistatuntinen maastoesteiden merkeissä.  Alkuun otettiin katsaus erikoisesteisiin turvallisesti kentän aitojen sisäpuolella. Hypättävinä oli eräänlainen nouseva kalveta tolppa este sekä mökki. Nagge hyppäsi nämä mallikkaasti, vaikka mökki tuntui jännittävän enemmän omistajaa kuin hevosta, mutta epävarmuus oli ensimmäisellä kerralla hieman tarttuvaa.

Sitten metsään! Nagge käyttäytyi mahdottoman hienosti, vaikka joutui jäämään paikalleen odottamaan edellä olleiden hevosten lähtiessä suorittamaan esteitä. Hieman koikkaloikkaa mutta siinä kaikki. Itse esteet sujuivat hienosti, vaikka jälleen lankut olivat hurjan pelottavia.

Kaiken kaikkiaan leiri oli upea kokemus! Kiitos siitä kuuluu suurelta osin kanssa leireilijöille, joita kiitän seurasta ja hauskoista hetkistä! Toivottavasti ensi vuonna leireillään lv- ratsujen kanssa jossain päin suomea, mielelläni pakkaan Naggen matkaan.

Pollejen kesäkuulumiset

Hiljaiselo on toivottavasti edes hetkeksi blogin osalta päättynyt kun allekirjoittanut on vihdoin siirtynyt lomatunnelmiin. Hevoset ovat molemmat nauttineen laidunlomasta, ja hyvin hoidettu ruokailupuoli alkaa näkymään hyvin kehittyneenä keskivartalona.




Paki on joutunut lomansa ohella suorittamaan myös jonkinlaista urheilutoimintaa, sillä preiviikin mahtavat hiekkamaastot ja merenranta suorastaan käskevät maastoreissuille. Pappaheppa onkin päässyt niin kahlailemaan rauhallisesti rantavedessä kuin hurjastelemaan pitkin hiekkaisia metsäpolkuja. Suurimpana tämän kesän saavutuksena tulee mainita 26km vaellus Porin Pikakylästä Yyterin ratsastuskeskukselle. 4,5h hevosen selässä ja voin kokemuksesta kertoa, että takapuoli kiittää...


Pappahepan laidunloma jatkuu sään salliessa toivottavasti syyskuulle asti. Pakkohan jonkinlaiset kesäkelit vielä on tulla, koska tähän mennessä kesä on tällä suunnalla ollut noin viikon mittainen...

Naxos pääsi aloittamaan lomansa vasta Lämminveristen ystävät ry:n kesäleiriviikonlopun jälkeen. Leiristä on tulossa oma postauksensa, joten tässä vaiheessa tyydyn sanomaan että reissu meni yllättävän hyvin ja allekirjoittanut sai laskeutua omaehtoisesti ilman avustusta.

 

Nagge lomailee muutaman kilometrin päässä Pakin laidunpaikasta. Seuranaan Naggella on kotitallilta tuttu kaveri Mosse, ja herrat ovatkin liittoutuneet yhteen yhteisen tavoitteen nimissä. Kesäkuntoon 2015. Naxosille tekisi enemmän kuin hyvää kerätä muutama kilo päällensä, sillä mahahaava episodi hoikisti herraa. Toivottavasti reilun 6 vkon loma auttaa kakara pollea lataamaan akkuja, jotta ensi kaudella päästäisiin ehjästi treenaamaan kohti tavoitteita. Nagge tekee kotiinpaluun näillä näkymin elokuun viimeisenä viikonloppuna.

Työnjako

Ruunien työnjako on menossa uusiksi vanhemman siirtyessä tositoimista lomalle ja nuoremman palatessa sairaslomalta tositöihin. Pakin laidunloma lähestyy ja allekirjoittaneen ranne alkaa olla uudessa uskossa kun kaikki aitojen vierustat ja tienposket on tallilla kynitty vihreästä ja kumottu ruunien karsinoihin. Ennen lomalle lähtöä pappaheppa pääsee vielä Cyril Rocherin hammashuoltoon, kelpaapa herran laiduntaa huolletulla kalustolla ja mamma syö sitten kynsiään kesän verran.





Naxos alkaa jälleen olla oma itsensä ja kiukuttelut ovat jääneet lähes täysin menneeseen elämään. Pikkuhiljaa ollaan alettu työstämään kentällä uusia juttuja ja totutellaan ajatukseen ettei se kentällä touhuaminen olekaan välttämättä aina persiistä. Hienosti on kakarakonilla muistissa vielä syksyllä opittuja asioita ja pikkuhiljaa olisi tarkoitus lähteä myös uudestaan katsomaan hyppyjä ratsastaja selässä. Kyllä on muutama onnen kyynel vierähtänyt poskelle kun kiukuttelun sijaan kentällä tehdäänkin töitä korvat hörössä ja täydellä innolla.



 
 


Hieman haikealta tuntuu laittaa herrat eri paikkoihin lomailemaan kesäksi, ovat ruvenneet tulemaan niin hyvin toimeen keskenään. Yhdessä mahdutaan ahtaaseen katokseen, yhdessä tehdään tihutöitä ja yhdessä hajotetaan niin riimut kuin uutena villityksenä myös loimet Hyvästi bucas buzzoff!


Käytännön kannalta eri laidunpaikat ovat nyt kuitenkin tarpeelliset. Paki ja Tuukka saavat elää symbioosiaan rauhassa ja maastoon lähteminen sujuu helposti kun ei tarvi miettiä tuleeko yksin jäänyt hevonen läpi langoista. Nagge on myös lähdössä lv yhdistyksen leirille ja sitä ennen pitäisi hakea lisää rutiinia niin sileällä kuin esteilläkin. Tätä silmällä pitäen on ihan mukavaa, että Paki saa lomailla ja ehdin perehtyä Naggen treeneihin täydellä panoksella. Olkoot kesäloma meitin lahja Pakille lähestyvänä kavioliiton 10 vuotispäivänä

Klinikkareissu vol 2

Tänään käväistiin Naxosin kanssa Porin raviradan klinikalla Markus Hämäläisen tähystimen uhreina. Vuorossa siis mahalaukun tähystys mahdollisen mahahaavan toteamiseksi.

Reissu sujui hyvin, mitä nyt kakarakoni päätti kokeilla kuinka tosissani olin lastaamien suhteen. Raviradalle saavuttaessa herran piti luonnollisesti kertoa kaikille että oli saapunut kohteeseen, mutta muuten Naxosin kanssa oli jälleen todella helppo toimia.

Klinikalla kaikki oli aikataulussa ja sisään päästiin ajoissa. Rauhoitus päälle ja letku sieraimesta sisään! Jalat täristen nojailin pakkopilttuun tolppaan ja kuikuilin näytölle josta tähystimen liikkeitä pääsi seuraamaan.

Lopputulema oli eläinlääkärin tavaamana seuraavan lainen: Mahan tähystyksessä todetaan ehjä limakalvo, ei haavaumia. Jonkin verran limakalvojen rajalla esiintyy vanhaa keltaista limakalvon "arpea". Muutos on nyt vähäinen ja arvet sileitä ja matalia, mikä kertoo mahahaavan olleen jossain vaiheessa, mutta parantuneen jo useita viikkoja sitten (1-2kk)

Elikkäs nyt meidän kiukuttelulle ja vatsavaivoille on nimi ja tiedetään mitä hoidetaan ja miten. Täytynee myöntää, että olen huojentunut vaikka diagnoosi ei paras mahdollinen ollutkaan. Eläinlääkärin näkemys oli että Naxos on tässä vaiheessa jo 99% kunnossa, joten lääkitykselle ei ole tarvetta, jatketaan samaan malliin. Nyt pitäisi ruokinnan tueksi löytää vain jonkinlainen probiootti/ ruokintahiivavalmiste.
Parasta oli että olen toiminut oikein Naggen kanssa koko tämän episodin ajan, vaikka ensimmäinen veikkaus hiekasta olikin osittain harhalyönti. Josko tämä liki puolivuotta jatkunut mysteeri olisi nyt tullut päätökseen ja pian nuori ruuna olisi jälleen 100% kunnossa.

Kohti kesää

Huomenna odottaapi klinikkareissu nuoremman pollen kanssa. Maha käydään tähystämässä Porin raviradan klinikalla ja toivottavasti poissulkemassa mahahaavan mahdollisuus. Nagge on mennyt parempaan suuntaan nyt psyllium kuurien, lisättyjen heinämäärien, ruokinnan muutosten ja madotuksen jälkeen. Toivotaan että sairastelut alkaisivat olemaan takana päin.

Erilaiset maastakäsin työskentelyn muodot ovat tulleet lähiaikoina tutuksi Naggen liikkuessa mieluummin ilman selässä kiikkuvaa ratsastajaa. Irtohypytyksen kautta olemme päässeet tutustumaan esteiden ihmeelliseen maailmaan ja Naxos on näyttänyt kohtalaista kapasiteettia tätä lajia ajatellen. Toivottavasti saadaan polle kuntoon, jotta päästään katsomaan onko hevosen kapasiteetti vain omistajan korvien välissä vaiko mahdollista esiteltävissä myös tulevaisuudessa kisakentillä.

Myös Paki on päässyt hieman irtoloikkailemaan ja riemu on ollut rajatonta. Pitäisi jälleen aloittaa hyppääminen myös selästä käsin talven jäljiltä, ennen laitumelle lähtöä. Paki on siis suunnitelmien mukaan lähdössä viimekesäiseen tapaan lomailemaan Kyläsaareen suomenhevoskaverin seuramieheksi. Luvassa siis toivottavasti jälleen pitkiä rantamaastoja auringon laskussa ja tietysti lihavia hevosia.

Ennen lomailua suunnitelmissa olisi startata yhdet koulukarkelot lähitallin harjoituskilpailuiden muodossa. 7.6. tarjolla olisi tutustumisluokan kouluohjelma tai k.n special. Pohdintoja pohdintoja, paljon riippuu myös tuomarivalinnoista. Olisi kuitenkin ilo päästä pappahepan kanssa hieman ihmistenilmoille ennen lomailukauden alkua.

Valmennusta

Jostain syystä tämä päivitys ei sitten koskaan latautunutkaan internetin ihmeelliseen maailmaan, joen kirjoitetaan se suppeampana paikalleen nyt.

25.4. Paki joutui Naxosin jatkaessa sairasteluaan  tositoimiin Rosali Kivitien valmennuksen merkeissä. Valmennus järjestettiin lähitallimme kentällä, johon meiltä tuli fiksujen ja liikennevarmojen hevosten kanssa matkaa hyvien alku- ja loppukäyntien verran.

Paki kävi hieman kierroksilla alkuvalmennuksen, mutta tasoittui nopeasti alun käyntitehtävien myötä. Alkuun haimme "rattia" tekemällä neliötä mahdollisimman tiukalla kulmalla. Paki jaksoi keskittyä yllättävän hyvin, vaikka alahuuli läpätti kiukuttelun merkiksi.

Ravissa herra osoittautui oikeinkin mukavaksi ja sopiva jopa valmentajaakin miellyttävä tahti löytyi nopeasti. Väistätys herraa ei oikein jaksanut huvittaa ja kaulan suorana pitäminen oli ylitsevuotavan vaikeaa. Tästäkin kuitenkin selvittiin valmentajaa tyydyttävällä tasolla.

Laukannostot olivat ok, ja laukka yllättäen valmentajan mielestä ok. (Tässä kohtaa voidaan paljastaa että valmentajan omia sanoja mukaillen hän ei ole lv- ratsujen suuri fani). Siirtymät eivät ole millään tasolla Pakin vahva alue ja varsinkin raviin siirtymiset käynnistä ovat velttoja ja valuvat helposti. Tästä saimmekin kommenttia ja kehittämisen kohteen. Myös ravin energian säilyttäminen matkustamisen sijaan oli aihe, josta sai ratsastaja noottia. 

Loppulausahdus hevosesta: "Ihan kiva, ollakseen lv. Symppiksen ja kivan oloinen tyyppi." ja näinhän asia on!

Kevään ensiloikat

Kevät jatkaa tuloaan vaikka pieni takatalvi koettiinkin. Kesäkengät olisi tarkoitus saada alle ensiviikolla! Pääsee Naxos tarhasuojistaan.

Viikot ovat kulkeneet tavanomaisissa merkeissä. Vuorotellen maastolenkkejä ja kentällä työstöä erilaisin variaatioin. Valmennukset ovat jääneet nyt vallan pitämättä, milloin kenttä on ollut uima-allas ja milloin valmentaja sairaana.

Pääsiäisenä harvinaista kyllä saimme tallilaistemme kanssa aikataulut sovitettua yksiin ja aikaiseksi irtohypytyskujan.  Naxosille tämä oli tietojeni mukaan ensimmäinen irtohypytys koskaan, joten hieman pelonsekaisin tuntein herraa lähetteli kujalle. Pilke silmäkulmassa Nagge leikitteli matalien ristikoiden kanssa, mutta kun esteitä hieman nostettiin saatiin aikaiseksi jopa jonkinnäköinen keskittyminen.

 

Myös pappaheppa pääsi hieman irrottelemaan ja ottikin tästä mahdollisuudesta kaiken irti. Alkukaahailujen jälkeen malttoi Paki esittää myös muutamat hypyt.

Hyppäämään pääsivät myös tallimme kaksi muuta lv- ratsua Mosse ja Nella, jotka allekirjoittaneen hevosten tapaan ottivat tästä mahdollisuudesta kaiken ilon irti. Hieman estekalusto kärsi ensikertalaisten käsittelyssä, mutta eiköhän tiimityönä saada tehtyä uutta ja ehompaa tilalle.

Loppuun vielä kuvia herrojen edesottamuksista hyppyjen ohessa...

Ratareenejä

Naxos on kevään saavuttua päässyt jatkamaan kouluväännön lisäksi myös estetouhuilua. Sunnuntaina päästiin ratsastelemaan kentällä ja haettiin vain taipumisia ja rentoa fiilistä. Se olikin sitten jo liikaa ja herraa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa koko touhu. Neuvottelujen jälkeen saatiin aikaiseksi edes muutama kohtuullinen askel jokaisessa askellajissa ja muistutin jälleen itseäni, että puolisen vuotta ratsuhommia opiskelleen 7 vuotiaan kanssa tästäkin voisi osata olla tyytyväinen.




Aina ei voi onnistua

Maanantaina sain ystäväni nostelemaan puomeja ja korjaamaan virheitäni estehommien muodossa. Kentälle kasattiin pientä rataa ja ajatus oli tätä yrittää selvittää pätkä kerrallaan.  Työt aloitettiin ravi ja laukkapuomien muodossa ja ottaen huomioon että aikaisempi kokemus Naggella oli näistä viime syksyltä suoriutui polle "pienistä" ylilyönneistä välittämättä suht mallikkaasti.

Sitten nostettiinkin puomit kannattimille ja lähdettiin katsomaan oliko viime syksyltä jäänyt mitään mieleen. Hienoa oli huomata, että vieläkään ei ole nähtävillä minkäänlaista kieltämistä tai kyttäämistä vaan erikoisemmatkin esteviritelmät herra kyllä hyppää jos vaan määrätietoisesti kuski hänet esteelle ratsastaa. Toinen asia josta olin aivan pähkinöinä oli herran yleinen ratsastettavuus. Vaikka laukka on raaka ja helposti kuolee kaarteissa, yritti Naxos ylläpitää laukkaa tiukempienkin kurvien läpi ja myös laukan säätely onnistui mallikkaasti (ottaen huomioon rodun ja laukan laadun).
Loppujen lopuksi jouduin yllättymään vielä siitäkin, että suoritimme tämän hurjan viiden esteen radan alusta loppuun. Hurjat kehut hevoselle ja hymy korvasta korvaan ratsastajalle.

Tänään olisi tarkoitus viedä Naxos ensimmäiseen kouluvalmennukseen. Saapa nähdä mitä tästä tulee. Ranskattaren riemuksi on luvattu vesisadetta, ja kun kyseessä on hevonen, joka voi sadepäivän jälkeen tulla täysin kuivalla loimella sisään koska on seisonut 10h katoksessa, saattaa olla että pientä kiukuttelua on luvassa.

Sunnuntain sileät

Sunnuntaina 15. maaliskuuta kauniin ilman lisäksi myös kenttä oli oikein mallikkaassa kunnossa ja todella oudolta tuntui myös, että saimme Jennan kanssa aikataulumme soviteltua yhteiselle valmennukselle. Siispä soitto Satulle ja kaiken kukkuraksi hänellekin passasi suunnittelemamme aika. Ja eikun tuumasta toimeen.

Aloitimme rauhallisesti käyntitehtävillä ratsastamalla neliötä. Tarkoitus oli kääntää hevosta mahdollisimman suorana, eli jättää siis itselleni niin ominaiset taivuttelut kulmissa tekemättä ja saada hevonen astumaan etujalkansa ristiin. Kyllä tuli taas huomattua, että ratsastuksen tasoni on niinkin hyvällä mallilla, etten osaa edes hevosta kääntää. Lopputulos: Minä hermostun, Paki hermostuu, yhteinen hermostus, --->katastrofi.

 

Tämän "hienosti" sujuneen käyntiharjoituksen jälkeen lähdimme hakemaan tahdikasta ravia. Alkuun tarkoitus oli taivuttaa hevosta jälleen ulos ympyrältä, mutta Pakihan ei tätä kaunista tarkoitusta niin vain sulattanut. Hetken aikaa neuvottelimme ja kun sain edes joitakin apuja läpi alkoi herra asettumaan vuoroin sisälle ja vuoroin ulos.

Laukannosto ja laukka tuntuikin sujuvan puolestaan kohtuullisen vaivattomasti, ja pysytimme valmentajan kanssa keskittymään hieman istuntaani. Minulla kun on paha tapa alkaa "lypsämään" hevosen liikettä eteenpäin ja näin ollen vain häiritä hevosta entisestään. Hetkittäin hyviä pätkiä ja kiva kevyt polle.

Hieman lisävireyttä dieselillä käyvään pappaheppaan haettiin kapteeni käskee leikin varjolla eli siirtymiä valmentajan huudosta kiihtyvällä tahdilla. Heräsihän se pappaheppa työntekoon sieltä! Loppuraveissa alkoikin tuntua oikein mukavalta kun hevonen liikkui koko selän läpi tahdikkaasti ja reippaasti.

Uutta valmennusta toivottavasti pukkaa, mutta niinpä pukkasi imppariakin (vaihteeksi) Auennut rupi vasemman takajalan vuohisessa ja kurakelit ulkona ovat lyömätön yhdistelmä. Onneksi tuntuu tämän kertainen imppari taittuvan ihan betadinehauteella, mutta koputanpa puuta tässä välissä ja olen huutelematta liikoja. Mutta toivottavasti ensi sunnuntaina taas valmentaudutaan!

Maanantai meni Pakin osalta kevyesti palautellen maastakäsin lenkkeillen metsässä Naxosin keskittyessä estetunteiluun. Tästä lisää seuraavassa päivityksessä.