Aloitimme rauhallisesti käyntitehtävillä ratsastamalla neliötä. Tarkoitus oli kääntää hevosta mahdollisimman suorana, eli jättää siis itselleni niin ominaiset taivuttelut kulmissa tekemättä ja saada hevonen astumaan etujalkansa ristiin. Kyllä tuli taas huomattua, että ratsastuksen tasoni on niinkin hyvällä mallilla, etten osaa edes hevosta kääntää. Lopputulos: Minä hermostun, Paki hermostuu, yhteinen hermostus, --->katastrofi.
Laukannosto ja laukka tuntuikin sujuvan puolestaan kohtuullisen vaivattomasti, ja pysytimme valmentajan kanssa keskittymään hieman istuntaani. Minulla kun on paha tapa alkaa "lypsämään" hevosen liikettä eteenpäin ja näin ollen vain häiritä hevosta entisestään. Hetkittäin hyviä pätkiä ja kiva kevyt polle.
Hieman lisävireyttä dieselillä käyvään pappaheppaan haettiin kapteeni käskee leikin varjolla eli siirtymiä valmentajan huudosta kiihtyvällä tahdilla. Heräsihän se pappaheppa työntekoon sieltä! Loppuraveissa alkoikin tuntua oikein mukavalta kun hevonen liikkui koko selän läpi tahdikkaasti ja reippaasti.
Uutta valmennusta toivottavasti pukkaa, mutta niinpä pukkasi imppariakin (vaihteeksi) Auennut rupi vasemman takajalan vuohisessa ja kurakelit ulkona ovat lyömätön yhdistelmä. Onneksi tuntuu tämän kertainen imppari taittuvan ihan betadinehauteella, mutta koputanpa puuta tässä välissä ja olen huutelematta liikoja. Mutta toivottavasti ensi sunnuntaina taas valmentaudutaan!
Maanantai meni Pakin osalta kevyesti palautellen maastakäsin lenkkeillen metsässä Naxosin keskittyessä estetunteiluun. Tästä lisää seuraavassa päivityksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti