Tunteiden tulkkausta tilanteesta toiseen

Viikko on jälleen kerran hurahtanut kiireisissä merkeissä. Onneksi nämä pääsiäispyhät tuovat hieman kaivattua vapaa-aikaa. Hevosten kanssa on menty tavanomaisissa merkeissä, perus puurtamista mahdollisimman monipuolisesti.

Sampan kanssa ollaan yritetty keskittyä niihin ongelmakohtiin, joita löytyy vaikka muille jakaa. Pienin askelin vähään tyytyväisenä pyritään jatkamaan kehityksen tiellä. Ystävien avulla olen saanut myös omaa asennettani korjattua, ja kuten hyvä ystäväni sanoi olen itse pahin arvostelijani ja vaadin itseltäni suuria olematta tyytyväinen juuri mihinkään.
Tänään Pakin selässä istuskellessani lähdin pohtimaan asioita toiselta kantilta. Eipä ollut vanhempikaan ruuna tullessaan mikään luotto polle, ja ongelmia on senkin kanssa tahkottu jos jonkin näköisiä. Tähän päivään ollaan tultu kivistä ja mäkistä tietä, joka tuskin on ollut yhtään sen helpompi kuin Sampankaan kanssa, aika vain tuntuu kultaavan muistot.
Tietysti omat taidot ovat tulleet (toivottavasti) ylemmälle tasolle kuin Pakin tullessa omakseni vuonna 2005 ja vaatimustaso itseäni kohtaan on noussut. Se on tietysti vain toivottavaa ja jos aikomuksena on omia taitoja kehittää niin haasteita ja tavoitteita on asetettava. Olen kuitenkin pohtinut sitä, että voisin hieman antaa armoa myös itselleni ja lakata vertailemasta itseäni ja hevosiani muiden tekemisiin ja hevosiin. Omat hevoseni ovat yksilöitä omine etuineen ja heikkouksineen, jotka yritän parhaani mukaan ottaa huomioon koulutuksen edetessä. Ehkä vielä jonain päivänä opin sanomaan itselleni, että tänään vain ei ollut meidän paras päivä ja jättää syvällisemman analysoinnin ja murehtimisen sellaisille asioille jotka sitä vaativat.

Hevosiin palatakseni tämän päivän estevalmennus sai valettua minuun hieman uutta uskoa. Vaikka Samppa olisi jälleen kerran uskolliseen tyyliinsä ollut menossa täysillä tai ei lainkaan sain valmentajalta hyviä ohjeita joilla ratsastaa Samppa esteestä yli pienestä kiukuttelusta huolimatta.

Tehtävät pyrittiin suorittamaan ravissa ja esteen jälkeen nousseet laukat pyrittiin saamaan nätisti alas ja hevonen takaisin hallintaan. Tehtävät olivat hyviä ja Samppa sai aikaiseksi muutaman hyvänkin loikan, mutta esteen jälkeinen kaahotus on jälleen palannut kuvioihin. Totesimme kuitenkin valmentajan kanssa tämän olevan niin sanotusti parempi vaihtoehto esteen eteen stoppaamiselle.

Luvassa on paljon puomitöitä, suoristamisen harjoittelua ja tietysti yleistä lihaskunnon kohottamista. Toivottavasti kevään edetessä myös Samun mielentila hieman tasaantuisi, sillä en keksi herran poikkeuksellisen tulisieluiselle käytökselle enää muuta vaihtoehtoa kuin kevään tuomia riemu.

Valmennuksen jälkeen päätin piristää omaa mieltäni ja laitoin Pakille estevarusteet päälle. Paki oli aivan mahtava jo alkuveryttelyssä ja lopputuloksena hyppäsimmekin pientä 60cm rataa hyvässä hengessä ja hyvällä mielellä. Laukanvaihdot, lähestymiset ja kaikki muukin tuntui onnistuvan kuin vettä vain. Jälleen kerran löysin itseni harmittelemasta sitä, miksen ole Pakin kanssa koskaan kisannut. Jos tänä kesänä lähitallien kisoja hieman kiertelisi myös Pakipappan kanssa, siinä saattaisi myös oma itseluottamus nousta hieman kun voi luottaa hevosen osaamiseen ja tasaiseen mielentilaan.


Kyllä tuo ruuna kaksikko täydentää toisiaan niin mallikkaasti. Vaikka Sampan kanssa tahiminen ja useat epäonnistumiset ja takapakit syövät omaa luottamusta ja uskoa omaan osaamiseen en mistään hinnasta luopuisi tästä tulisielusta. Paki puolestaan antaa minulle mahdollisuuden nauttia tasaisesta ja varmasta suorittamisesta, rennoista maastoista, ja pikku asioiden hiomisesta. Kuitenkin aina silloin tällöin huomaan kaipaavani Sampan säpäkkyyttä ja herkkyyttä, kun taas Sampan selässä toivon että se voisi löytää edes puolet Pakin tasaisuudesta ja rentoudesta. Niinhän ne sanovat että vastakohdat täydentävät toisiaan.

Hyvää pääsiäistä lukijoille!