Viikonlopun viritykset

Sampan kanssa jälleen yksi ongelma ratkaistu, nimittäin se esteiden eteen stoppailu. Perjantaina treenailimme hyppyhommia ja apunani olivat 2 tallimme muuta hevosenomistajaa. Alku sujui jälleen mallikkaasti, kunnes mielenosoitus stoppi tuli matalalle ristikolle. Avustajien voimin Samulle näytettiin että esteestä joutuu ylitse jokatapauksessa ja taas matka jatkui. Toinen mielenosoitus stoppi tehtiin samalle esteelle muutaman hetken kuluttua ja jälleen pienellä avustuksella herra pääsi esteen yli. Tämän jälkeen stoppailua ei enää tapahtunut. JES!

Vauhti ja hallinta olivatkin sitten asia erikseen. Kun Samu löysi sisäisen estehevosensa uudelleen ei siitä riemusta meinannut tulla loppua. Täytyykin ehkä pohtia kuolainasioita vielä kerran, ja ehkä kerran senkin jälkeen.  Oli kuitenkin mukava ratsastaa hevosta kun se oli jälleen oma iloinen ja energinen itsensä, eikä vain keskisormi pystyssä koko maailmaa vastaan. 

Lauantaina Samppa sai nauttia auringonpaisteesta vapaapäivän merkeissä ja vuorossa oli paljon puhuttu ponin ratsastus. Valitettavasti tästä rupeamasta ei saatu todistusaineistoa, sillä samanaikaisesti ponin omistaja ratsasteli Pakilla. Poni oli aivan ihana! Vaikkakin nauroin koko ajan selässä istuessani sain palleroa jotenkuten liikkumaan oikein päin ja kokemus oli vallan mahtava.

 Samaa ei voi sanoa Pakista, joka taisteli kaikkea mahdollista vastaan peitsaten pää pystyssä. Hevonen oli kireä kuin viulun kieli ja mikään ei ollut hyvin. Pahoittelin Jennalle tätä ratsastuskokemusta ja kiipesin itse selkään. Paki oli kamala, repi ohjia, oli todella hermostunut, peitsasi, hyppi ja pomppi. Kesti aikansa kunnes sain sen kuulolle ja normaaliin mielentilaan. En tiedä mitä oli tapahtunut edeltävinä päivinä vai oliko joku vain virtsannut herran aamukauroihin, mutta outoa tuo Pakin käytös oli.

Päästyään yli tuosta "viulunkieli" olotilastaan Paki oli oma ihana itsensä. Kantoi itsensä hyvin, ravi ja laukka olivat tahdikkaat ja taivutukset ja taipumiset sitä taattua laatua. Koska aluksi olimme joutuneet ottamaan hieman yhteen herran käytöksen johdosta hyvittelin Pakille asiaa hyppäämällä muutaman pienen esteen. Kyllä pappaheppa oli innoissaan ja korvat hörössä leiskautteli sellaisia sammakon loikkia että heikompaa olisi saattanut hirvittää. Loppu hyvin kaikki hyvin.

kuva on aikaisemmin tänä keväänä otettu, mutta innostuksen aste oli sama

Sunnuntain eli tämän päivn pyhitin molempien hevosten vapaapäiväksi omien kiireitteni (400 sivuinen tenttikirja) johdosta. Loppuviikon riemuksi Samu päättii kuitenkin kirkastaa elämääni keksimällä uuden villityksen. Herra nimittäin on aloittanut jonkinlaisen superdietin eikä ole nyt suostunut 2 päivään syömään kunnolla väkirehujaan, paitsi napsimaan porkkanat sen joukosta. Heinää menee kyllä reilusti ja kaikki muu tuntui kelpaavan paitsi oma rehu. Että näin. Samppa syö Criollo Full:ia ja aikaisemmin on maittanut oikein hyvin. Tiedäppä sitten mikä villitys tämä nyt sitten on. Eläinlääkäri on onneksi tulossa keskiviikkona rokottamaan Sampan ja samalla tehdään purukaluston puolivuosittaistarkastus, jospa sieltä löytyisi jokin selitys.