Kohti julkista nöyryytystä

Huomenna olisi tarkoitus startata nuoremman ruunan kanssa ratsastuskoulu Zilpan harjoitusestekisoissa 50cm luokassa. Estekorkeus ei päätä huimaa, mutta tavoitteet ovat vielä matalemmalla.

Viime viikon hyppyjä

 Maanantaina kävimme maneesilla hyppäilemässä ja hakemassa tuntumaa maneesissa ratsasteluun. Alku lähti lupaavasti ja Samppa oli oma energinen ja hieman hallitsematon itsensä. Saatiin aikaiseksi muutamat hyvät hypyt pienelle sarjalle ja puomitehtävätkin onnistuivat hienosti. Kuitenkin pieni pystyeste valkoisilla puomeilla koitui treenien tuhoksi. Samppa päätti että ei huvita ja jäi vain seisoskelemaan esteen eteen. Minkäänlaista hätää ei hevosella ollut ja pysähdyskin oli rauhallinen. Mutta siinä seisottiin, eikä liikuttu,ei vaikka este laskettiin maahan. Kun ei huvita niin ei huvita.  Loppuun saimme muutamat hyvät puomin ylitykset, ja siitä sitten koppiin ja kotia kohti. Tämä stoppien tekeminen oli Sampalta täysin uusi peliliike ja syytä siihen ollaan pohdittu ystävien ja valkkujen kanssa. Kipeä ei ole polle mistään, eikä ainakaan antanut päällepäin näkyä jos puomit jotenkin pelottivat. Hmm...

riemu rajaton

Tänään kentällä Samppa oli todella rento ja puomitehtävät sujuivat ilman sen suurempaa härdelliä. Laukka nousi kivasti ja oli hallittava ja Sampan asteikolla rauhallinen. En tiedä pitäisikö olla tyytyväinen vai pelätä jo valmiiksi sitä mitä huomenna on luvassa. Tavoitteena on vain päästä yli ensimmäisestä esteestä, mutta sekin jo jännittää. Radan muistamisesta ja muista mahdollisista muuttujista puhumattakaan. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Pakitsu on saanut lähinnä höntsäillä tämän viikon. Puhkuripollea hieman rassaavat nyt nämä alati muuttuvat ilmat ja pölyisyys. Ei mitään kamalaa oireilua, mutta yskähtelyä silloin tälllöin. Tänään käväistiin maastossa hölkkäilemässä ja kuinka hyvältä voi aina tuntua tiputtaa ohjat hevosen kaulalle ja nostaa kädet sivulle. Pieniä arkipäivän iloja ja stressin poistoa ennen huomista nöyryytystä.