Naxos Min, haaveita ja hiekkakertymiä

Naxosin vuosi ei ole lähtenyt liikkeelle toivottuun tapaan.  Tammikuun puolen välin paikkeilla herra alko käyttäytyä oudosti; satulavyön kiristäminen alkoi kiukuttamaan, luimistelua ja mulkoilua, ei mitään sen suurempaa, mutta päätin kuitenkin hierottaa kakaraponin ja katsastuttaa satulat.

 

Hieroja kävi Naggen läpi ja ristiselän alueelta löytyi jumia, mutta ei mitään sellaista minkä pitäisi selittää muuttunut käytös. Myös satula sai siunauksen sopivuudestaan, uutta yleispenkkiä lähdetään kuitenkin etsimään koulusatulan kaveriksi.  Käytös ei kuitenkaan ole helpottanut ja muutama päivä takaperin herra alkoi protestoida myös pohjetta ja vatsaa reilusti painelemalla löytyy muutamia kohtia joista Nagge selvästi reagoi. Muuten hevonen on täysin oma itsensä, pirteä, syö ja juo hyvin ja uloste on normaalia.

Tampereen hevosklinikka

Soitin eläinlääkärille, joka oli vahvasti sitä mieltä että suolistossa on hiekkaa. Psyllium kuuri viikoksi ja tämän jälkeen katsotaan helpottaako hevosen tila. Koska en kuitenkaan saa mielenrauhaa ellei tilannetta selvitetä varasin Naxosille ajan Tampereen hevosklinikalle hiekkakuviin.

Klinikalla käytiin maanantaina 2.2 ja kiitokset vain kaikille osallisille etenkin kuskille! Matka sujui hyvin, mitä nyt herra heti kotipihassa näytti mammalle, että ihan kaikkeen tässä ei aleta. Lastaaminen meni leikkimiseksi kunnes tajusin hakea liinan, ja kas kummaa ei herran tarvinnut kuin nähdä että jaahas liina tulossa niin koppiin käveltiin ilman mitään mutinoita.  Mukana reissussa oli talliltamme Jenna tammansa Nellan kanssa.
Klinikalle saavuimme ajallaan ja hevoset saatiinkin heti sisälle karsinoihin odottamaan. Naxos tuttuun tapaansa ei uudesta ympäristöstä hätkähtänyt vaan kaikessa rauhassa katseli ympärilleen. Toinen jo tutuksi käynyt ilmiö nähtiin kun herra kuuli sanan rauhoitus. Hyvä jos neula ehti koskea kaulaan kun herra jo oli hyvin rennossa ja raukeassa olotilassa.
Röntgenin ja raspauksen herra suoritti mallikkaasti, mitä nyt hieman täytyi peruutella kun eläinlääkäri taaimmaisia hampaita rapsutteli. Piikkejä oli kertynyt jo jonkin verran vaikka edellisestä raspauksesta oli aikaa vajaat puoli vuotta, joten pitääpä muistaa raapustaa kalenteriin seuraava raspausaika vajaan puolen vuoden päähän.
Mahdottoman pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen eläinlääkäri näytti kuvat ja selitti tilanteen. Hiekkaa siellä näkyi, mutta hyvin vähän ja sellaisessa muodostelmassa että eläinlääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että hiekka on jo lähtenyt ensimmäisellä psyllium kuurilla liikkeelle. Ei pakollista kontrollikäyntiä, 2 psylliumkuuria, ja jos ei helpota niin puhelinkonsultaatio jossa pohdimme sitten vatsahaavalääkityksen aloittamista.

Miten voi ihminen olla samalla kertaa huojentunut ja pettynyt yhtä aikaa. No mutta toivotaan että hiekka tulee ulos ja herran olo helpottuu. Saimme luvan jatkaa normaalia liikuntaa ja eilisellä lenkillä Nagge olikin hyvin pirteä kaveri (Omalla huojentuneella mielentilallani lienee tähän suurin vaikutus)
Talviaika meneekin nyt todennäköisesti hyvin, mutta kevät ja kurakelit pistävät miettimään, onko sillon taas sama rumba edessä... Toisaalta ennaltaehkäisevänä voisi psylliumkuurit syöttää niin keväällä kuin syksylläkin, jos tältä vältyttäisi.  Aika näyttää.

Koska treenimme saavat jokatapauksessa jatkua,ovat tietysti myös ensi kesän tavoitteet yhä voimassa. Matkaratsastuksen starttikurssi on käyty, ja yhä suurempi palo startata ensimmäisessä kilpailussa heinäkuussa Yyterissä syttynyt. Suunnitemana on 15km matka ja treenit täytyisi nyt saada suunniteltua tätä silmällä pitäen. Onneksi saatiin nyt reilusti lunta, mikä mahdollistaa pitkät maastolenkkeilyt kaikissa askellajeissa. Myös ensimmäiset koulupuolen startit siintävät haaveissa ja estepuolella tavoitteena olisi nyt päästä edes treenaamaan. Lämminveristen ystävät ry:n leirille olen jo ilmoittautunut ja sitä tietysti odotan myös innolla. Paljon on suunnitteilla Naxosin varalle, mutta päästään nyt ensin tästäkin vaivasta niin eiköhän kesään mennessä niitä ole jo monta lisää. Pessimisti ei pety.