maanantai 16. helmikuuta 2015

kohti kesää


Talvikelit ovat hellineet länsirannikkoakin ja nyt ollaan päästy kivasti treenaamaan niin maastossa kuin hieman kentälläkin. Hankitreenin ilot taisivat jäädä noin viikon mittaisiksi kun lämpötilan nousu jo sulattikin suurimman lumikerroksen, mutta ollaan iloisia siitäkin vähästä. Molemmat pollet ehtivät toimittaa muutamat syvän hangen treenit ja kyllä intoa tekemiseen riitti.


Naxos alkaa olla hieman parempi, mutta vieläkin on havaittavissa pientä kiukuttelua pohkeesta. Psyllium kuuri jatkuu nyt vielä viikon loppuun ja sitten olisi vuorossa parin viikon tauko, ja jälleen uusi kuuri... Onneksi ruuna on kovin perso ruuan perään, joten pienellä maustamisella tuokin reilu määrä psylliumia uppoaa hyvin. Toivotaan että kiukuttelut tällä loppuvat tai joudutaan pohtimaan seuraavaa lääkitystä. Herra on myös erityisen kunnostautunut jalkojensa rei'ittämisessä ja betadine, pyyhkeet ja kelmu ovat enemmän kuin kulutustavaraa meikäläisen kirjoissa.  Olen jo päässyt kukkahattutäteilyssäni niin pitkälle, että herra ulkoilee tarhasuojat takajaloissaan... Kyllä sitä aamuisin kun niitä ruunalle pukee tulee mietittyä että mitä meikäläiselle on tapahtunut. Mitä vielä, verhot karsinaan...



Treenailut Naggen kanssa kesän matkaratsastus uran alkua ajatellen ovat alkaneet hienosti, jos nyt ei huomioida hiekkaa mahassa ja hokinpolkemia jaloissa. Sport tracker on melko oivallinen kaveri tässä puuhassa, kun matka, keskinopeus ja matkaan kulunut aika ovat kaikki helposti nähtävillä. Eilisen lenkki oli noin 6km pitkä ja aikaa reissuun meni muutama minuutti vajaat 40 min. Tänään ystävän kanssa maastoillessa jäi trackeri laittamatta päälle, mutta kartoilta katsottuna matkaa tuli reilut 8km ja aikaa meni reilu tunti. Sykemittari ja stetoskooppi kun vielä löytyisi niin pääsisi palautumista seuraamaan hieman tarkemmin kuin silmämääräisesti.



Pakitsu treenailee kohti kesälomaa, vai miten asian fiksusti ilmaisisi. Kesällä kutsuu jälleen laidunloma suomenhevostoveri Tuukan kanssa. Lomasta pääsevät nauttimaan myös omistajat, sillä ratsastaen merenrantaan on vajaa tunnin matka jos rauhallisesti menee ja metsät ovat täynnä hiekkapohjaisia reittejä niin paljon kuin kulkea jaksaa.

Hoitaja ratsastelee Pakilla pari kertaa viikkoon ja itse yritän nousta selkään vähintään neljänä päivänä. Laukanvaihdot suoralla ollaan otettu treenin alle ja avotaivutus kaikissa askellajeissa tulee olemaan kevään treenien kestosuosikki. Kevään/kesän aikana olisi haaveena päästä pappahepan kanssa starttaamaan muutamat koulukarkelot ja jos jotain maahankaivettuja esteluokkiakin uskaltaisi haaveilla.  Nyt vaan reipasta maastoilua niin kauan kuin latua riittää ja kelit sallivat niin ollaan kovassa iskussa loman alkaessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti