Lämminveristen ystävät ry Yyterissä

Viimevuoden tapaan lämminveristen ystävät ry vietti tänäkin vuonna viikonlopun Yyterissä. Tämän vuoden ohjelmaan oltiin saatu kouluratsastusta, rataesteitä, maastoesteitä sekä tietysti Yyterin mahtava rantamaasto.

Mukana matkassa allekirjoittaneella oli kakara polle Naxos. Hieman myönnän jännittäneeni mitä hommasta oli tulossa, sillä tähän mennessä ei Nagge ollut muualla reissannut kuin klinikalla ja kaikki ratsastus oli tehty tutuissa koti ympyröissä.

Yyteriin saavuttaessa alkoikin heti olla kiire ensimmäiselle tunnille, sillä aikataulumme oli hieman heittänyt alkuperäisestä suunnitelmasta. Jo karsinaan päästäessä sain huomata, että kotioloissa mamman kainaloon kaipaava mussukka olikin nyt vieraassa paikassa korkea, korskea ja hyvin tammojen perään oleva "ori". Naapurikarsinan tammalle täytyi höristä ja pöristä karsinan lattiaa rytmikkäästi voimalla polkien. Hieman asiasta neuvoteltuamme pääsimme varustamisesta yhteisymmärrykseen ja tunnille pääsiin hyvissä ajoin.

Mikäs tämä on?

Jo ensimmäisestä selkäännousuyrityksestä huomasi kuinka hermona kakara polle oli. Uusi paikka, iso kenttä, valkoiset aidat, estekalusto, pyöröpaalien pino... Mikään ei varmasti jäänyt herralta huomaamatta. Askel oli korkea ja kevy ja en olisi yllättynyt vaikka muutamat askeleet olisivat menneet ilmassa lentäen.

Tunnin kuluessa Naxos alkoi kuitenkin saada juonesta kiinni ja ravi alkoi hetkittäin muistuttamaan sitä mitä kotona opiskellessa oltiin saatu aikaisesi. Laukat olivatkin sitten kaukana kaikesta siitä mitä kotona oltiin opittu ja herran keskittyminen oli vallan ympärillä hyörivissä muissa hevosissa, jotka saattoivat hetkenä minä hyvänsä juosta hänen ylitseen. Perjantain koulutunnista saatiin kommenttia " kiva ja todella ryhdikäs hevonen, jolla kivan tahdikas ravi. Tulee varmasti ajan kanssa kiva peli"

Laukan sietämätön vaikeus.

Lauantai aamuna vuorossa oli rantamaasto, josta valitettavasti emme saaneet kuvia. Naxos Harmi lisänimensä ansainneena näytti mammalle jälleen uuden puolen itsestään. Joukon keskeltä oli nimittäin kiva ryöstää laukassa eteenpäin ja pysähtyä vasta kun kärki oli ohitettu. Siinä ei puut eikä muutkaan metsän ulokkeet pidelleet kun herralla oli hauskaa ja kevyet kintut alla.

Rannalla keksittiinkin toinen kotkotus, nimittäin jäätiin seisomaan rantaviivalle ja katseltiin kun muut kahlailivat vedessä.  Reilu vartti siinä ihmeteltiin ennen kuin herra sitten tyynen rauhallisesti asteli veteen. Tämänkin kiukuttelun olisi ymmärtänyt, ellemme aikaisemmin olisi käyneet samaisessa rannassa laukkailemassa jokunen kuukausi takaperin...

Lauantai iltana pääsimme turvallisesti takaisin aitoje sisälle ja rataesteiden maailmaan. Naxosin ratsastettavuus oli hieman paremmalla mallilla kuin perjantain tunnilla, mutta edelleen hermostuneisuuden huomasi lähikuntiin asti. Uutena ongelmana löydettiin se, että tällaisessa tilanteessa kotona hyvin suoralla laukkaava hevonen hukkasi tahtinsa pidemmän suoran tullen.

Esteistä päästiin kuitenkin kunnialla yli ja pelottavista pelottavin lankkuestekin ylitettiin hieman vähemmän tyylikkäästi mutta kuitenkin. Näitä pitänee siis väkerrellä muutama kotitallillekin.  Kommenttina tältä tunnilta saatiin että esteiden noustessa edes hieman korkeammiksi löytyy Naggelta ihan kelvolline hyppytyyli.

Sunnuntai valkeni ennemmin kuin olisi voinut kuvitella ja vuorossa oli leirin viimeinen puolitoistatuntinen maastoesteiden merkeissä.  Alkuun otettiin katsaus erikoisesteisiin turvallisesti kentän aitojen sisäpuolella. Hypättävinä oli eräänlainen nouseva kalveta tolppa este sekä mökki. Nagge hyppäsi nämä mallikkaasti, vaikka mökki tuntui jännittävän enemmän omistajaa kuin hevosta, mutta epävarmuus oli ensimmäisellä kerralla hieman tarttuvaa.

Sitten metsään! Nagge käyttäytyi mahdottoman hienosti, vaikka joutui jäämään paikalleen odottamaan edellä olleiden hevosten lähtiessä suorittamaan esteitä. Hieman koikkaloikkaa mutta siinä kaikki. Itse esteet sujuivat hienosti, vaikka jälleen lankut olivat hurjan pelottavia.

Kaiken kaikkiaan leiri oli upea kokemus! Kiitos siitä kuuluu suurelta osin kanssa leireilijöille, joita kiitän seurasta ja hauskoista hetkistä! Toivottavasti ensi vuonna leireillään lv- ratsujen kanssa jossain päin suomea, mielelläni pakkaan Naggen matkaan.

Yyterin leiri 2014

Lämminveristen ystävät ry leireili tänä kesänä Porin Yyterissä viikonlopun verran. Sää suosi, ehkä jopa liikaakin, sillä lämpöä oli reilusti yli 20 astetta. Leireilemään saapui yhteensä 5 hevostelijaa itseni mukaan lukien. Oman hevosen mukanaan toivat minun lisäkseni Jenna ja Milla.

Perjantai iltana päästiin jo tositoimiin sileällä työskentelyn merkeissä. Kenttä pölisi armottomasti ja mietein jo ennen tuntia miten Pakin keuhkot mahtaisivat kestää. Pappa kuitenkin esitteli vallan mallikasta menoa ja siirtymis- ja taipumisharjoitukset sujuivat hyvin. Loppukäynnit nautiskeltiin Ratsastuskeskuksen lähimaastoissa hiekkapolkuja tallustellen.

Lauantai aamuna vuorossa oli puomitunti. Harjoitteita tehtiin temmonvaihtelussa sekä lyhyen ja pitkän välin ravipuomeilla. Puomien välissä harjoiteltiin myös siirtymisiä. Pappa selvitti puomit kunnialla, vaikka siirtymät jäivät hitaiksi herran innostuessa puomitouhuista "hieman" liikaa. 

Tunnin loppupuolella siirryimme laukannostoharjoituksiin pienen "esteen" ja ponnistuspuomin avustuksella. Esteen jälkeen jatkettiin laukassa  pääty-ympyrällä pienen kavaletin yli. Jälleen kerran pappaheppa suoriutui tasaisen varmasti.

Lauantai iltana oli vuorossa myös leirin kohokohta, elikkä rantamaasto Yyterin kauniille hiekkarannalle. Matka taittui nopeasti ja rannalla hevoset pääsivät kahlailemaan matalassa rantavedessä. Seuraavaksi vuorossa oli reipasta laukkaa rantaviivalla ja pappaheppa taisikin muistaa ratsastuskouluajoiltaan mitä varten rannalla laukataan. Takaisinpäin käännettäessä herra kiihdytti sellaiseen laukkaan, että takanatulijat saivat maistaa rantahiekkaa kun pappaheppa kiidätti selässäkiikkujan rannan toiseen päähän. Huh mitä kyytiä, mutta kyllä siitä hevosen lisäksi nautti myös tämä kyyditettävä.

Sunnuntai tuli nopeammin kuin osasi odottaakkaan ja oli viimeisen tunnin aika. Rataestetunnilla kentälle oli kasattu myös erikoisesteitä, jotka osoittautuivat Pakin mielestä hyvinkin jänniksi. Kolmas päivä pölyssä ja kuumuudessa oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja herra yskähteli jonkin verran alkutunnin aikana. Lopputunnista hengitys kuitenkin taisi aueta, sillä ratsastaja löysi itsensä jälleen selässäpysyjän roolista.

 Pienen radan ja maastossa köröteltyjen loppukäyntien myötä oli aika toivottaa hyvää kotimatkaa muille leiriläisille ja kiittää Yyterin Ratsastuskeskusta mukavasta viikonlopusta!

Kotimata sujui rauhallisesti ja kyllä sitä jotenkin huokaisi syvään kun Paki tallusteli omaan tarhaansa heinähäkille rouskuttelemaan. Oma koti kullankallis!

Kevät koittaa sittenkin

Arki alkaa olemaan takanapäin ja viikonloppu häämöttää. Hevosrintamalla ei tämän ihmeellisempää ole ollut, arjen pyörittämistä, tallihommia ja liikuttelua. Ilmat suosivat tällähetkellä ja hevoset kiittävät 10cm mutakuorrutuksella lähes joka ilta. Jos jotain huonoa pitää näistä keleistä sanoa, niin tuo pölyisyys, onneksi Paki ei ole sen takia alkanut oirella (koputan puuta) vaikka useilla tuntemillani pölyherkkyyteen taipuvilla hevosilla oireet ovat olleet hankaliakin.

Keskiviikkona kävimme kahden muun tallilaisemme kanssa maastossa käyntilenkillä nauttimassa kevään lämmöstä. Tällaisille maastoille, joissa tarkoitus olisi rentoutua hevosvalinta ei kauaa aikaa vienyt, Pakille suitset päähän ja menoksi. Reilun tunnin mittainen reissu hyvässä seurassa sai kummasti unohtamaan arkihuolet (lue virkamiesruotsin tentti) ja ehdin siinä pohdiskelemaan että Pakin kanssa voitaisi kokeilla tätä "uutta villitystä" kaulanarua, ihan vain huvin ja urheilun vuoksi. Luvassa siis luultavasti postaus kaulanarutreeneistä jossain vaiheessa.

Sampan kanssa tyydyimme keskiviikkona juoksutushommiin ja sepäs nuoremman ruunan sai innostumaan. Alun sekoilun jälkeen Samu kuitenkin vaivautui esittämään sitä elastista, rauhallista ja ilmavaa raviaan, joka saa minut aina yhtä hyvälle tuulelle. Lopuksi hieman maastakäsittelyhommia seuraamisen, luoksetulemisen ja pysähdyksien ja peruutusten kautta.

Torstaina Paki oli jälleen hoitajan kanssa liikkeellä, joten minulla oli hyvää aikaa lähteä Samun kanssa hieman pidemmälle maastolenkille. Aamutallikuvioiden jälkeen lueskelin tovin ruotsinkirjaa heinäpaalin päällä istuskellen, mutta innostus tähän loppui yllättvän nopeasti. Joten Samulle varusteet niskaan ja metsään. Samppa oli tänään todella hyvä. Pitkiä käyntipätkiä pitkin ohjin, ravia ylälinjaa venyttäen löysin ohjin, ja rauhallista laukkaa, jossa herra innostui tekemään vaihtoja mutkien mukaan, eihän siinä voinut kuin hymyillä. Otettiinhan siinä muutamat reippaammatkin laukkapätkät ja hieman myös mäkitreenejä. Kotiinpäin mentäessä käsiteltiin myös tätä pysähtymiskiukuttelua ja muutaman neuvottelukerran jälkeen homma sujui mallikkaasti.

Tallivahti 1

Viikonloppuna olen luvannut aloittaa poniratsastajan uran ja läpiratsastaa tallikaverin ponin. Hieman itseäkin jännittää mitä siitä tulee, kun on noitten lämminveristen kanssa pelannut niin kauan. Odotan kuitenkin tätä mahdollisuutta innolla ja aina on mukavaa päästä ratsastamaan erilaisia hevosia ja tässä tapauksessa poneja.

Arkista aherrusta

Alkuviikon ilmat ovat olleet mitä mahtavimmat! Vihdoinkin aurinkoa ja lämpöä, jos vaikka tarhat ja kenttäkin pääsisivät kuivumaan. Hevoset ovat nautiskelleet tästä kevään alusta mutakylvyin ja tietysti kevättä tuntuu olevan rinnassa myös liikutuksen saralla. Ainakin Sampalla...

Kuvat eivät valitettavasti ole blogissa mainituilta ratsastuksilta

Maanantaina hoitaja liikutteli Pakin, joten tältä saralta ei ole sen suurempia kertomuksia. Samulta mittailin  kuumeen ennen liikutusta, jos olisi sitä kautta löytynyt selitystä lauantaiselle stoppailulle, mutta ei. Sampan kanssa tarkoituksena oli aloitella tämän viikon urheiluja rennosti eilisen vapaapäivän jäljiltä, mutta herran mielipide oli toinen. Alkukäynnit sujuivat suht mukavasti ja saatiin taivuteltua hyvin molempiin suuntiin. Kuitenkin ravailuja aloitellessa homma ratkesi kaahottamiseksi. Samun mielestä kun vauhti korjaa virheet ja jarrut ovat vauhdin surma. Pienen neuvonpidon jälkeen työt saatiin kuitenkin sujumaan ja taivuttelut myös ravissa saatiin pakettiin.
Päätin lähteä maastoon kävelemään loppukäyntejä, mutta tästä kehkeytyikin seuraava ongelma. Kotiin päin käännyttäessä herra olisi taas halunnut vain juosta, ja kun vaadin seisomaan paikoillaan meni kuumailmapallo nenään ja alkoivat taas aiemmilta ajoilta tutut kuviot, eli piffit,paffit, keulimiset ja maan kuoputtamiset. Tätä tahtojen taistoa kesti taas jonkin aikaa, kunnes Samu totesi selässä kiikkujan olevan tosissaan ja käveli nätisti kotiin ja pysäytyksetkin onnistuivat. Olen aina tiennyt että Samppa tietää mitä haluaa ja pää on kova kuin kallio, mutta joskus nämä tempaukset pistävät kyllä verenpaineen nousemaan.

Tiistai olikin sitten molempien hevosten liikutuspäivä. Päätin tehdä muutamia puomiharjoituksia molempien kanssa. Kolmen ravipuomin sarja ja yksittäinen laukkapuomi, jolta harjoittelimme laukanvaihtoa.
Samu oli jälleen oma energinen itsensä, mutta kulki paljon rennommin ja asiallisemmin eiliseen verrattuna. Lauantaisesta stoppailusta ei ollut merkkiäkään, vaan jälleen ongelmaksi muodostui vauhti, jota puomille päin käännettäessä alkoi kertymään liiankin kanssa. Alkuinnostuksen jälkeen tehtävät sujuivat hienosti ja laukkakin vaihtui. Loppukäynnit päätin jälleen harjoitusmielessä ottaa maastossa ja takaisinpäin käännyttäessä sama tuttu ongelma palasi kuvioihin. Tahtojen taisto kesti jälleen aikansa, voitto selässä kiikkujalle 1-0.

Pakin kanssa teimme samoja tehtäviä, jotka nyt tietysti onnistuivat. Pappaheppa nyt suorittaa aina. Alkuun asetuksien kanssa oli hieman hakemista, ja kulmissa Paki pyrki valumaan hirveästi ulospäin. Lähdin tekemään mahdollisimman paljon erilaisia taivutuksia ja ympyröitä ja eipä mennyt kauaa kun kulmatkin alkoivat sujua totuttuun tapaan. Puhkuri tuntui tänään olevan kovin oireeton, pientä puuskutusta pidempien laukkatehtävien jälkeen, mutta ei muuta.
Laukanvaihdot sujuivat tänään todella hyvin ja laukka pyöri paremmin kuin viimeksi. Laukkatehtävien lisäksi treenailtiin pysähdyksiä niin käynnistä kuin ravistakin, sekä ravi-käynti siirtymisiä. Pysähdykset hieman takkuilivat, mutta ravi- käynti siirtymät sujuivat mallikkaasti. Lopuksi puomeja keräillessäni teimme Pakin kanssa samalla hieman maastakäsin harjoituksia, ja aina on yhtä mukavaa huomata kuinka tarkkaan se minua seurailee kun keräilen puomeja ympäri kenttää.

Homma hanskassa, mutta missä ne hanskat.

65cm luokka, Se kuuluisa ensimmäinen este

lähdössä maailmalle

Kisapäivä sujui odotetulla tavalla, "mua ei oikeestaan huvita" stoppailut palasivat kuvioihin. Ensimmäinen este ylitettiin nätisti, mutta toinen, hieman oudommilla tolpilla varusettu este oli Sampan mielelle liikaa. Siihen jäi, pehmeästi pysähtyen esteen eteen seisomaan thats it. Tässä vaiheessa tajusin myös sen etten ollut sitten paniikissani viitsinyt odottaa pilliä, vaan tyytynyt tuomarin nyökkäykseen joten hylsyhän rata oli jo ennen tätä kieltoa. Tästä suivaantuneena pois radalta ja pitkällisen itsepainiskelun jälkeen ilmoittamaan Samu vielä 65cm luokkaan.

Sama touhu alkoi jo muutaman hyvän lämmittelyhypyn jälkeen. "en mä viitti," ja pehmeä pysähdys esteen eteen. Yritettiinhän siinä viimehetken varustemuutoksiakin mutta ei niin ei. Radalle päästäessä ensimmäinen este sujui hienosti, mutta toinen oli jälleen liikaa. Samaiset oudot tolpat ja hieman hankala tie esteiden välillä ja stoppi tuli. Tälläkertaa kokeiltiin aloittaa rata alusta, ensimmäinen este ylitettiin jälleen nätisti, toiselle stoppi. Myöskin komannelle esteelle Samppa teki saman tempun.  Sain onnekseni apukäsiä, jotka laskivat pelottavan 2. esteen maahan puomeiksi,mutta eihän Samppa tästäkään halunnut kävellä ylitse. Taluttajan voimin päästiin sitten puomeista ylitse ja kisat olivat paketissa.

Tämä on nyt jotain aivan uutta tämä stoppailu. Mitään järkevää syytä asialle ei tunnu löytyvän. Varusteet ovat ok, hevonen ei ole kipeä, muuten oma pirteä (ylipirteä) itsensä ja kotona puomi sekä estetehtävät luonnistuvat hyvin. Samppa ei osoita minkäänlaista pelkoa tai muutakaan estettä kohtaan, vain pysähtyy erittäin sulavasti aivan esteen juureen ja jää paikoilleen seisomaan, vaikka mitä tekisi. Valmentajia kehiin ja katsotaan mitä keksitään.

Muuten täytyy antaa hepalle kehut tämänpäiväisestä käytöksestä. Kuorma- autoon noustaan kerralla ja pois tullaan todella nätisti. Matkaaminen tuntuukin olevan yksi Samun vahvuuksista,  vaikka muuten onkin kova stressaamaan. Myös kisapaikalla oleskelu sujui rauhallisesti, ei moitittavaa. Täytyy etsiä näistäkin reissuista  jotain positiivista.