Lämminveristen ystävät ry Yyterissä

Viimevuoden tapaan lämminveristen ystävät ry vietti tänäkin vuonna viikonlopun Yyterissä. Tämän vuoden ohjelmaan oltiin saatu kouluratsastusta, rataesteitä, maastoesteitä sekä tietysti Yyterin mahtava rantamaasto.

Mukana matkassa allekirjoittaneella oli kakara polle Naxos. Hieman myönnän jännittäneeni mitä hommasta oli tulossa, sillä tähän mennessä ei Nagge ollut muualla reissannut kuin klinikalla ja kaikki ratsastus oli tehty tutuissa koti ympyröissä.

Yyteriin saavuttaessa alkoikin heti olla kiire ensimmäiselle tunnille, sillä aikataulumme oli hieman heittänyt alkuperäisestä suunnitelmasta. Jo karsinaan päästäessä sain huomata, että kotioloissa mamman kainaloon kaipaava mussukka olikin nyt vieraassa paikassa korkea, korskea ja hyvin tammojen perään oleva "ori". Naapurikarsinan tammalle täytyi höristä ja pöristä karsinan lattiaa rytmikkäästi voimalla polkien. Hieman asiasta neuvoteltuamme pääsimme varustamisesta yhteisymmärrykseen ja tunnille pääsiin hyvissä ajoin.

Mikäs tämä on?

Jo ensimmäisestä selkäännousuyrityksestä huomasi kuinka hermona kakara polle oli. Uusi paikka, iso kenttä, valkoiset aidat, estekalusto, pyöröpaalien pino... Mikään ei varmasti jäänyt herralta huomaamatta. Askel oli korkea ja kevy ja en olisi yllättynyt vaikka muutamat askeleet olisivat menneet ilmassa lentäen.

Tunnin kuluessa Naxos alkoi kuitenkin saada juonesta kiinni ja ravi alkoi hetkittäin muistuttamaan sitä mitä kotona opiskellessa oltiin saatu aikaisesi. Laukat olivatkin sitten kaukana kaikesta siitä mitä kotona oltiin opittu ja herran keskittyminen oli vallan ympärillä hyörivissä muissa hevosissa, jotka saattoivat hetkenä minä hyvänsä juosta hänen ylitseen. Perjantain koulutunnista saatiin kommenttia " kiva ja todella ryhdikäs hevonen, jolla kivan tahdikas ravi. Tulee varmasti ajan kanssa kiva peli"

Laukan sietämätön vaikeus.

Lauantai aamuna vuorossa oli rantamaasto, josta valitettavasti emme saaneet kuvia. Naxos Harmi lisänimensä ansainneena näytti mammalle jälleen uuden puolen itsestään. Joukon keskeltä oli nimittäin kiva ryöstää laukassa eteenpäin ja pysähtyä vasta kun kärki oli ohitettu. Siinä ei puut eikä muutkaan metsän ulokkeet pidelleet kun herralla oli hauskaa ja kevyet kintut alla.

Rannalla keksittiinkin toinen kotkotus, nimittäin jäätiin seisomaan rantaviivalle ja katseltiin kun muut kahlailivat vedessä.  Reilu vartti siinä ihmeteltiin ennen kuin herra sitten tyynen rauhallisesti asteli veteen. Tämänkin kiukuttelun olisi ymmärtänyt, ellemme aikaisemmin olisi käyneet samaisessa rannassa laukkailemassa jokunen kuukausi takaperin...

Lauantai iltana pääsimme turvallisesti takaisin aitoje sisälle ja rataesteiden maailmaan. Naxosin ratsastettavuus oli hieman paremmalla mallilla kuin perjantain tunnilla, mutta edelleen hermostuneisuuden huomasi lähikuntiin asti. Uutena ongelmana löydettiin se, että tällaisessa tilanteessa kotona hyvin suoralla laukkaava hevonen hukkasi tahtinsa pidemmän suoran tullen.

Esteistä päästiin kuitenkin kunnialla yli ja pelottavista pelottavin lankkuestekin ylitettiin hieman vähemmän tyylikkäästi mutta kuitenkin. Näitä pitänee siis väkerrellä muutama kotitallillekin.  Kommenttina tältä tunnilta saatiin että esteiden noustessa edes hieman korkeammiksi löytyy Naggelta ihan kelvolline hyppytyyli.

Sunnuntai valkeni ennemmin kuin olisi voinut kuvitella ja vuorossa oli leirin viimeinen puolitoistatuntinen maastoesteiden merkeissä.  Alkuun otettiin katsaus erikoisesteisiin turvallisesti kentän aitojen sisäpuolella. Hypättävinä oli eräänlainen nouseva kalveta tolppa este sekä mökki. Nagge hyppäsi nämä mallikkaasti, vaikka mökki tuntui jännittävän enemmän omistajaa kuin hevosta, mutta epävarmuus oli ensimmäisellä kerralla hieman tarttuvaa.

Sitten metsään! Nagge käyttäytyi mahdottoman hienosti, vaikka joutui jäämään paikalleen odottamaan edellä olleiden hevosten lähtiessä suorittamaan esteitä. Hieman koikkaloikkaa mutta siinä kaikki. Itse esteet sujuivat hienosti, vaikka jälleen lankut olivat hurjan pelottavia.

Kaiken kaikkiaan leiri oli upea kokemus! Kiitos siitä kuuluu suurelta osin kanssa leireilijöille, joita kiitän seurasta ja hauskoista hetkistä! Toivottavasti ensi vuonna leireillään lv- ratsujen kanssa jossain päin suomea, mielelläni pakkaan Naggen matkaan.

Yyterin leiri 2014

Lämminveristen ystävät ry leireili tänä kesänä Porin Yyterissä viikonlopun verran. Sää suosi, ehkä jopa liikaakin, sillä lämpöä oli reilusti yli 20 astetta. Leireilemään saapui yhteensä 5 hevostelijaa itseni mukaan lukien. Oman hevosen mukanaan toivat minun lisäkseni Jenna ja Milla.

Perjantai iltana päästiin jo tositoimiin sileällä työskentelyn merkeissä. Kenttä pölisi armottomasti ja mietein jo ennen tuntia miten Pakin keuhkot mahtaisivat kestää. Pappa kuitenkin esitteli vallan mallikasta menoa ja siirtymis- ja taipumisharjoitukset sujuivat hyvin. Loppukäynnit nautiskeltiin Ratsastuskeskuksen lähimaastoissa hiekkapolkuja tallustellen.

Lauantai aamuna vuorossa oli puomitunti. Harjoitteita tehtiin temmonvaihtelussa sekä lyhyen ja pitkän välin ravipuomeilla. Puomien välissä harjoiteltiin myös siirtymisiä. Pappa selvitti puomit kunnialla, vaikka siirtymät jäivät hitaiksi herran innostuessa puomitouhuista "hieman" liikaa. 

Tunnin loppupuolella siirryimme laukannostoharjoituksiin pienen "esteen" ja ponnistuspuomin avustuksella. Esteen jälkeen jatkettiin laukassa  pääty-ympyrällä pienen kavaletin yli. Jälleen kerran pappaheppa suoriutui tasaisen varmasti.

Lauantai iltana oli vuorossa myös leirin kohokohta, elikkä rantamaasto Yyterin kauniille hiekkarannalle. Matka taittui nopeasti ja rannalla hevoset pääsivät kahlailemaan matalassa rantavedessä. Seuraavaksi vuorossa oli reipasta laukkaa rantaviivalla ja pappaheppa taisikin muistaa ratsastuskouluajoiltaan mitä varten rannalla laukataan. Takaisinpäin käännettäessä herra kiihdytti sellaiseen laukkaan, että takanatulijat saivat maistaa rantahiekkaa kun pappaheppa kiidätti selässäkiikkujan rannan toiseen päähän. Huh mitä kyytiä, mutta kyllä siitä hevosen lisäksi nautti myös tämä kyyditettävä.

Sunnuntai tuli nopeammin kuin osasi odottaakkaan ja oli viimeisen tunnin aika. Rataestetunnilla kentälle oli kasattu myös erikoisesteitä, jotka osoittautuivat Pakin mielestä hyvinkin jänniksi. Kolmas päivä pölyssä ja kuumuudessa oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja herra yskähteli jonkin verran alkutunnin aikana. Lopputunnista hengitys kuitenkin taisi aueta, sillä ratsastaja löysi itsensä jälleen selässäpysyjän roolista.

 Pienen radan ja maastossa köröteltyjen loppukäyntien myötä oli aika toivottaa hyvää kotimatkaa muille leiriläisille ja kiittää Yyterin Ratsastuskeskusta mukavasta viikonlopusta!

Kotimata sujui rauhallisesti ja kyllä sitä jotenkin huokaisi syvään kun Paki tallusteli omaan tarhaansa heinähäkille rouskuttelemaan. Oma koti kullankallis!