Kevät koittaa sittenkin

Arki alkaa olemaan takanapäin ja viikonloppu häämöttää. Hevosrintamalla ei tämän ihmeellisempää ole ollut, arjen pyörittämistä, tallihommia ja liikuttelua. Ilmat suosivat tällähetkellä ja hevoset kiittävät 10cm mutakuorrutuksella lähes joka ilta. Jos jotain huonoa pitää näistä keleistä sanoa, niin tuo pölyisyys, onneksi Paki ei ole sen takia alkanut oirella (koputan puuta) vaikka useilla tuntemillani pölyherkkyyteen taipuvilla hevosilla oireet ovat olleet hankaliakin.

Keskiviikkona kävimme kahden muun tallilaisemme kanssa maastossa käyntilenkillä nauttimassa kevään lämmöstä. Tällaisille maastoille, joissa tarkoitus olisi rentoutua hevosvalinta ei kauaa aikaa vienyt, Pakille suitset päähän ja menoksi. Reilun tunnin mittainen reissu hyvässä seurassa sai kummasti unohtamaan arkihuolet (lue virkamiesruotsin tentti) ja ehdin siinä pohdiskelemaan että Pakin kanssa voitaisi kokeilla tätä "uutta villitystä" kaulanarua, ihan vain huvin ja urheilun vuoksi. Luvassa siis luultavasti postaus kaulanarutreeneistä jossain vaiheessa.

Sampan kanssa tyydyimme keskiviikkona juoksutushommiin ja sepäs nuoremman ruunan sai innostumaan. Alun sekoilun jälkeen Samu kuitenkin vaivautui esittämään sitä elastista, rauhallista ja ilmavaa raviaan, joka saa minut aina yhtä hyvälle tuulelle. Lopuksi hieman maastakäsittelyhommia seuraamisen, luoksetulemisen ja pysähdyksien ja peruutusten kautta.

Torstaina Paki oli jälleen hoitajan kanssa liikkeellä, joten minulla oli hyvää aikaa lähteä Samun kanssa hieman pidemmälle maastolenkille. Aamutallikuvioiden jälkeen lueskelin tovin ruotsinkirjaa heinäpaalin päällä istuskellen, mutta innostus tähän loppui yllättvän nopeasti. Joten Samulle varusteet niskaan ja metsään. Samppa oli tänään todella hyvä. Pitkiä käyntipätkiä pitkin ohjin, ravia ylälinjaa venyttäen löysin ohjin, ja rauhallista laukkaa, jossa herra innostui tekemään vaihtoja mutkien mukaan, eihän siinä voinut kuin hymyillä. Otettiinhan siinä muutamat reippaammatkin laukkapätkät ja hieman myös mäkitreenejä. Kotiinpäin mentäessä käsiteltiin myös tätä pysähtymiskiukuttelua ja muutaman neuvottelukerran jälkeen homma sujui mallikkaasti.

Tallivahti 1

Viikonloppuna olen luvannut aloittaa poniratsastajan uran ja läpiratsastaa tallikaverin ponin. Hieman itseäkin jännittää mitä siitä tulee, kun on noitten lämminveristen kanssa pelannut niin kauan. Odotan kuitenkin tätä mahdollisuutta innolla ja aina on mukavaa päästä ratsastamaan erilaisia hevosia ja tässä tapauksessa poneja.

Arkista aherrusta

Alkuviikon ilmat ovat olleet mitä mahtavimmat! Vihdoinkin aurinkoa ja lämpöä, jos vaikka tarhat ja kenttäkin pääsisivät kuivumaan. Hevoset ovat nautiskelleet tästä kevään alusta mutakylvyin ja tietysti kevättä tuntuu olevan rinnassa myös liikutuksen saralla. Ainakin Sampalla...

Kuvat eivät valitettavasti ole blogissa mainituilta ratsastuksilta

Maanantaina hoitaja liikutteli Pakin, joten tältä saralta ei ole sen suurempia kertomuksia. Samulta mittailin  kuumeen ennen liikutusta, jos olisi sitä kautta löytynyt selitystä lauantaiselle stoppailulle, mutta ei. Sampan kanssa tarkoituksena oli aloitella tämän viikon urheiluja rennosti eilisen vapaapäivän jäljiltä, mutta herran mielipide oli toinen. Alkukäynnit sujuivat suht mukavasti ja saatiin taivuteltua hyvin molempiin suuntiin. Kuitenkin ravailuja aloitellessa homma ratkesi kaahottamiseksi. Samun mielestä kun vauhti korjaa virheet ja jarrut ovat vauhdin surma. Pienen neuvonpidon jälkeen työt saatiin kuitenkin sujumaan ja taivuttelut myös ravissa saatiin pakettiin.
Päätin lähteä maastoon kävelemään loppukäyntejä, mutta tästä kehkeytyikin seuraava ongelma. Kotiin päin käännyttäessä herra olisi taas halunnut vain juosta, ja kun vaadin seisomaan paikoillaan meni kuumailmapallo nenään ja alkoivat taas aiemmilta ajoilta tutut kuviot, eli piffit,paffit, keulimiset ja maan kuoputtamiset. Tätä tahtojen taistoa kesti taas jonkin aikaa, kunnes Samu totesi selässä kiikkujan olevan tosissaan ja käveli nätisti kotiin ja pysäytyksetkin onnistuivat. Olen aina tiennyt että Samppa tietää mitä haluaa ja pää on kova kuin kallio, mutta joskus nämä tempaukset pistävät kyllä verenpaineen nousemaan.

Tiistai olikin sitten molempien hevosten liikutuspäivä. Päätin tehdä muutamia puomiharjoituksia molempien kanssa. Kolmen ravipuomin sarja ja yksittäinen laukkapuomi, jolta harjoittelimme laukanvaihtoa.
Samu oli jälleen oma energinen itsensä, mutta kulki paljon rennommin ja asiallisemmin eiliseen verrattuna. Lauantaisesta stoppailusta ei ollut merkkiäkään, vaan jälleen ongelmaksi muodostui vauhti, jota puomille päin käännettäessä alkoi kertymään liiankin kanssa. Alkuinnostuksen jälkeen tehtävät sujuivat hienosti ja laukkakin vaihtui. Loppukäynnit päätin jälleen harjoitusmielessä ottaa maastossa ja takaisinpäin käännyttäessä sama tuttu ongelma palasi kuvioihin. Tahtojen taisto kesti jälleen aikansa, voitto selässä kiikkujalle 1-0.

Pakin kanssa teimme samoja tehtäviä, jotka nyt tietysti onnistuivat. Pappaheppa nyt suorittaa aina. Alkuun asetuksien kanssa oli hieman hakemista, ja kulmissa Paki pyrki valumaan hirveästi ulospäin. Lähdin tekemään mahdollisimman paljon erilaisia taivutuksia ja ympyröitä ja eipä mennyt kauaa kun kulmatkin alkoivat sujua totuttuun tapaan. Puhkuri tuntui tänään olevan kovin oireeton, pientä puuskutusta pidempien laukkatehtävien jälkeen, mutta ei muuta.
Laukanvaihdot sujuivat tänään todella hyvin ja laukka pyöri paremmin kuin viimeksi. Laukkatehtävien lisäksi treenailtiin pysähdyksiä niin käynnistä kuin ravistakin, sekä ravi-käynti siirtymisiä. Pysähdykset hieman takkuilivat, mutta ravi- käynti siirtymät sujuivat mallikkaasti. Lopuksi puomeja keräillessäni teimme Pakin kanssa samalla hieman maastakäsin harjoituksia, ja aina on yhtä mukavaa huomata kuinka tarkkaan se minua seurailee kun keräilen puomeja ympäri kenttää.