Viikonlopun viritykset

Sampan kanssa jälleen yksi ongelma ratkaistu, nimittäin se esteiden eteen stoppailu. Perjantaina treenailimme hyppyhommia ja apunani olivat 2 tallimme muuta hevosenomistajaa. Alku sujui jälleen mallikkaasti, kunnes mielenosoitus stoppi tuli matalalle ristikolle. Avustajien voimin Samulle näytettiin että esteestä joutuu ylitse jokatapauksessa ja taas matka jatkui. Toinen mielenosoitus stoppi tehtiin samalle esteelle muutaman hetken kuluttua ja jälleen pienellä avustuksella herra pääsi esteen yli. Tämän jälkeen stoppailua ei enää tapahtunut. JES!

Vauhti ja hallinta olivatkin sitten asia erikseen. Kun Samu löysi sisäisen estehevosensa uudelleen ei siitä riemusta meinannut tulla loppua. Täytyykin ehkä pohtia kuolainasioita vielä kerran, ja ehkä kerran senkin jälkeen.  Oli kuitenkin mukava ratsastaa hevosta kun se oli jälleen oma iloinen ja energinen itsensä, eikä vain keskisormi pystyssä koko maailmaa vastaan. 

Lauantaina Samppa sai nauttia auringonpaisteesta vapaapäivän merkeissä ja vuorossa oli paljon puhuttu ponin ratsastus. Valitettavasti tästä rupeamasta ei saatu todistusaineistoa, sillä samanaikaisesti ponin omistaja ratsasteli Pakilla. Poni oli aivan ihana! Vaikkakin nauroin koko ajan selässä istuessani sain palleroa jotenkuten liikkumaan oikein päin ja kokemus oli vallan mahtava.

 Samaa ei voi sanoa Pakista, joka taisteli kaikkea mahdollista vastaan peitsaten pää pystyssä. Hevonen oli kireä kuin viulun kieli ja mikään ei ollut hyvin. Pahoittelin Jennalle tätä ratsastuskokemusta ja kiipesin itse selkään. Paki oli kamala, repi ohjia, oli todella hermostunut, peitsasi, hyppi ja pomppi. Kesti aikansa kunnes sain sen kuulolle ja normaaliin mielentilaan. En tiedä mitä oli tapahtunut edeltävinä päivinä vai oliko joku vain virtsannut herran aamukauroihin, mutta outoa tuo Pakin käytös oli.

Päästyään yli tuosta "viulunkieli" olotilastaan Paki oli oma ihana itsensä. Kantoi itsensä hyvin, ravi ja laukka olivat tahdikkaat ja taivutukset ja taipumiset sitä taattua laatua. Koska aluksi olimme joutuneet ottamaan hieman yhteen herran käytöksen johdosta hyvittelin Pakille asiaa hyppäämällä muutaman pienen esteen. Kyllä pappaheppa oli innoissaan ja korvat hörössä leiskautteli sellaisia sammakon loikkia että heikompaa olisi saattanut hirvittää. Loppu hyvin kaikki hyvin.

kuva on aikaisemmin tänä keväänä otettu, mutta innostuksen aste oli sama

Sunnuntain eli tämän päivn pyhitin molempien hevosten vapaapäiväksi omien kiireitteni (400 sivuinen tenttikirja) johdosta. Loppuviikon riemuksi Samu päättii kuitenkin kirkastaa elämääni keksimällä uuden villityksen. Herra nimittäin on aloittanut jonkinlaisen superdietin eikä ole nyt suostunut 2 päivään syömään kunnolla väkirehujaan, paitsi napsimaan porkkanat sen joukosta. Heinää menee kyllä reilusti ja kaikki muu tuntui kelpaavan paitsi oma rehu. Että näin. Samppa syö Criollo Full:ia ja aikaisemmin on maittanut oikein hyvin. Tiedäppä sitten mikä villitys tämä nyt sitten on. Eläinlääkäri on onneksi tulossa keskiviikkona rokottamaan Sampan ja samalla tehdään purukaluston puolivuosittaistarkastus, jospa sieltä löytyisi jokin selitys.

Kevät koittaa sittenkin

Arki alkaa olemaan takanapäin ja viikonloppu häämöttää. Hevosrintamalla ei tämän ihmeellisempää ole ollut, arjen pyörittämistä, tallihommia ja liikuttelua. Ilmat suosivat tällähetkellä ja hevoset kiittävät 10cm mutakuorrutuksella lähes joka ilta. Jos jotain huonoa pitää näistä keleistä sanoa, niin tuo pölyisyys, onneksi Paki ei ole sen takia alkanut oirella (koputan puuta) vaikka useilla tuntemillani pölyherkkyyteen taipuvilla hevosilla oireet ovat olleet hankaliakin.

Keskiviikkona kävimme kahden muun tallilaisemme kanssa maastossa käyntilenkillä nauttimassa kevään lämmöstä. Tällaisille maastoille, joissa tarkoitus olisi rentoutua hevosvalinta ei kauaa aikaa vienyt, Pakille suitset päähän ja menoksi. Reilun tunnin mittainen reissu hyvässä seurassa sai kummasti unohtamaan arkihuolet (lue virkamiesruotsin tentti) ja ehdin siinä pohdiskelemaan että Pakin kanssa voitaisi kokeilla tätä "uutta villitystä" kaulanarua, ihan vain huvin ja urheilun vuoksi. Luvassa siis luultavasti postaus kaulanarutreeneistä jossain vaiheessa.

Sampan kanssa tyydyimme keskiviikkona juoksutushommiin ja sepäs nuoremman ruunan sai innostumaan. Alun sekoilun jälkeen Samu kuitenkin vaivautui esittämään sitä elastista, rauhallista ja ilmavaa raviaan, joka saa minut aina yhtä hyvälle tuulelle. Lopuksi hieman maastakäsittelyhommia seuraamisen, luoksetulemisen ja pysähdyksien ja peruutusten kautta.

Torstaina Paki oli jälleen hoitajan kanssa liikkeellä, joten minulla oli hyvää aikaa lähteä Samun kanssa hieman pidemmälle maastolenkille. Aamutallikuvioiden jälkeen lueskelin tovin ruotsinkirjaa heinäpaalin päällä istuskellen, mutta innostus tähän loppui yllättvän nopeasti. Joten Samulle varusteet niskaan ja metsään. Samppa oli tänään todella hyvä. Pitkiä käyntipätkiä pitkin ohjin, ravia ylälinjaa venyttäen löysin ohjin, ja rauhallista laukkaa, jossa herra innostui tekemään vaihtoja mutkien mukaan, eihän siinä voinut kuin hymyillä. Otettiinhan siinä muutamat reippaammatkin laukkapätkät ja hieman myös mäkitreenejä. Kotiinpäin mentäessä käsiteltiin myös tätä pysähtymiskiukuttelua ja muutaman neuvottelukerran jälkeen homma sujui mallikkaasti.

Tallivahti 1

Viikonloppuna olen luvannut aloittaa poniratsastajan uran ja läpiratsastaa tallikaverin ponin. Hieman itseäkin jännittää mitä siitä tulee, kun on noitten lämminveristen kanssa pelannut niin kauan. Odotan kuitenkin tätä mahdollisuutta innolla ja aina on mukavaa päästä ratsastamaan erilaisia hevosia ja tässä tapauksessa poneja.