Laidunlomalle

20.7. koitti Paki pappan onnenpäivä. Aamu kymmenen jälkeen pakattiin hevoset traileriin ja otettiin suunta kohti Yyteriä. Pappan seuralaisena matkaa taittoi suomenhevosystävä Tuukka.

 

Ensimmäinen etappi oli Yyterin koiraranta, jossa hellepäivän kunniaksi pollet pääsivät uimaan. Rannalla oli ilmaan nähden yllättävän vähän ihmisiä ja tilaa ponien uittamiselle oli mielinmäärin.  Molemmat hevoset olivat kovin innoissaan rannalle päästessään ja esiteltiinpä sitä rannalla olijoille muutamia "korkean koulun liikkeitä". Alkukankeuden ja kiemurtelun jälkeen molemmat hummat lähtivät reippain askelin kahlaamaan yhä syvemmälle ja syvemmälle veteen ja lopulta päästiin vetämän muutamat uintilenkit.

 

 

 

Uintireissun jälkeen olikin aika laskea pollet laitumeen. Uintiretkellä suuremmat virtapiikkinsä purkaneet kaverukset eivät jaksaneet sen kummempia juoksulenkkejä tehdä vaan keskittyivät heti olennaiseen eli syömiseen. Edessä on parin viikon lomailu helteisessä kelissä. Laidunloman ohella käydään pyörähtämässä muutamat maastolenkit preiviikin suunnilla, mutta kyllä nyt on ansaitun loman paikka, niin omistajalla kuin hevosellakin.

 



 

Yyterin leiri 2014

Lämminveristen ystävät ry leireili tänä kesänä Porin Yyterissä viikonlopun verran. Sää suosi, ehkä jopa liikaakin, sillä lämpöä oli reilusti yli 20 astetta. Leireilemään saapui yhteensä 5 hevostelijaa itseni mukaan lukien. Oman hevosen mukanaan toivat minun lisäkseni Jenna ja Milla.

Perjantai iltana päästiin jo tositoimiin sileällä työskentelyn merkeissä. Kenttä pölisi armottomasti ja mietein jo ennen tuntia miten Pakin keuhkot mahtaisivat kestää. Pappa kuitenkin esitteli vallan mallikasta menoa ja siirtymis- ja taipumisharjoitukset sujuivat hyvin. Loppukäynnit nautiskeltiin Ratsastuskeskuksen lähimaastoissa hiekkapolkuja tallustellen.

Lauantai aamuna vuorossa oli puomitunti. Harjoitteita tehtiin temmonvaihtelussa sekä lyhyen ja pitkän välin ravipuomeilla. Puomien välissä harjoiteltiin myös siirtymisiä. Pappa selvitti puomit kunnialla, vaikka siirtymät jäivät hitaiksi herran innostuessa puomitouhuista "hieman" liikaa. 

Tunnin loppupuolella siirryimme laukannostoharjoituksiin pienen "esteen" ja ponnistuspuomin avustuksella. Esteen jälkeen jatkettiin laukassa  pääty-ympyrällä pienen kavaletin yli. Jälleen kerran pappaheppa suoriutui tasaisen varmasti.

Lauantai iltana oli vuorossa myös leirin kohokohta, elikkä rantamaasto Yyterin kauniille hiekkarannalle. Matka taittui nopeasti ja rannalla hevoset pääsivät kahlailemaan matalassa rantavedessä. Seuraavaksi vuorossa oli reipasta laukkaa rantaviivalla ja pappaheppa taisikin muistaa ratsastuskouluajoiltaan mitä varten rannalla laukataan. Takaisinpäin käännettäessä herra kiihdytti sellaiseen laukkaan, että takanatulijat saivat maistaa rantahiekkaa kun pappaheppa kiidätti selässäkiikkujan rannan toiseen päähän. Huh mitä kyytiä, mutta kyllä siitä hevosen lisäksi nautti myös tämä kyyditettävä.

Sunnuntai tuli nopeammin kuin osasi odottaakkaan ja oli viimeisen tunnin aika. Rataestetunnilla kentälle oli kasattu myös erikoisesteitä, jotka osoittautuivat Pakin mielestä hyvinkin jänniksi. Kolmas päivä pölyssä ja kuumuudessa oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja herra yskähteli jonkin verran alkutunnin aikana. Lopputunnista hengitys kuitenkin taisi aueta, sillä ratsastaja löysi itsensä jälleen selässäpysyjän roolista.

 Pienen radan ja maastossa köröteltyjen loppukäyntien myötä oli aika toivottaa hyvää kotimatkaa muille leiriläisille ja kiittää Yyterin Ratsastuskeskusta mukavasta viikonlopusta!

Kotimata sujui rauhallisesti ja kyllä sitä jotenkin huokaisi syvään kun Paki tallusteli omaan tarhaansa heinähäkille rouskuttelemaan. Oma koti kullankallis!

Show must go on

Hevosmäärän putoaminen parittomaan on tuonut mukanaan niin positiivisia kui negatiivisiakin yllätyksiä. Selväähän on että aikaa ja rahaa säästyy nyt puolet aikaisemmasta enemmän, mutta jotenkin arjessa on iso tyhjä aukko.

Onhan tässä myytäviä hevosia selailtu enemmän ja vähemmän tosissaan, mutta pohdinta 2 kaviokkaan järkevyydestä raastaa mieltä. Toisaalta Pakin kanssa arki on helppoa ja sujuvaa, mutta kaipaus omaa nuorehkoa kisapeliä kohtaan on kova. Sain kuitenkin aikaa päätökse että mitään en etsimällä etsi. Jos se unelmien polle eteen jotain kautta tupsahtaa voidaan tilannetta katsella tarkemmin. Pahimpaan hevoskuumeeseen ovat onneksi auttaneet ratsutettavat hummat, joita tällähetkellä on työnalla 2. Myös ystävän suomenhevosen ratsastelu silloin tällöin pitää mielen virkeänä ja allekirjoittaneen kiireisenä.

Paki on saanut nauttia laidunkauden autuudesta. Ratsasteltu on 3-6 kertaa viikossa ja käyty nauttimassa kesäisistä illoista myös kärryttelyn merkeissä. Kunnonkohotusta on aloitettu tosissaan, sillä Sampan poismenon myötä jäi Pakin tehtäväksi kuskata allekirjoittanutta Lämminveristen ystävät Ry:n viikonloppuleirillä Porin Yyterissä.
Haaveissa on myös Pakin kanssa starttailla mahdollisesti muutamat koulukisat. Treenailut sujuvat mallikkaasti, vaikka ongelmakohtia löytyy tietysti aina. Meillä suunnanvaihdos laukassa tekee tiukkaa, sillä vaihdoista innostunut ruuani tarjoaa hyvin mielellään laukanvaihtoa ennen pisteeseen pääsyä. Vastalaukkatreeneillä näistäkin ehkä päästään.

Hieman on siitepöly kiusanut pappaheppaa ja tukkoisuutta on havaittavissa. Yrttisekoitusta on nyt kovasti hintavertailtu ja etsitty, mutta toimittajiin tuntuu olevan kovin haastavaa saada yhteyttä. Jahka joku vastaa kyselyihini saadaan Pakitsulle jotain limaa irroittavaa, toivottavasti.
Leirille olisi tarkoitus lähteä heinäkuun toisena viikonloppuna, joten ennen sitä on edessä kunnonkohotusta ja treeniä, jotta pappa pääsee täydessä iskussa häikäisemään ainakin oman mammansa, ehkä jopa muitakin kanssaleireilijöitä.

RIP Samu

5.6.2014 tapahtui jotakin täysin odottamatonta. Laitumelle laskun yhteydessä tilanteen jo rauhoituttua Sampan takapää petti yllättäen alta. Eläinlääkärin saavuttua paikalle myös etupää alkoi osoittaa koordinaation katoamisen merkkejä, joten muita mahdollisuuksia ei ollut kuin päästää Samppa ikivihreille. Eläinlääkäri epäili synnynnäistä kaularangan vikaa. Lopetus sujui rauhallisesti ja Samppa nukahti mamman syliin Pakin ollessa läsnä lähes loppuun saakka. Suru ja ikävä on suuri, mutta nyt Samun on hyvä olla.

Herran viimeisistä päivistä jäi onnekseni paljon kuvia, joissa Samu on oma onnellinen itsensä. Juuri tuollaisena haluan rakkaan ruunani aina muistaa. En voi koskaan tarpeeksi kiittää niitä ihmisiä, jotka olivat tukenani yötä myöden ja auttoivat Samun viimeisen matkan onnistumisessa. Kaikki sujui niin hyvin kuin vain tuollaisessa tilanteessa on mahdollista. Kiitos vielä kaikille teille!

Loppuun saakka yhdessä

Kiitos kaikesta Samu<3

Tita's Champion

Päivityksen tekeminen se senkuin venahti, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Tässä postauksessa hieman enemmän Sampasta ja yhteisistä vaiheistamme pian kahden vuoden mittaisesta taipaleestamme.

Samppaa lähdettiin hakemaan Kokkolasta syksyllä 2012, kun olin herran myynti-ilmoituksen internetistä pongannut etsiessäni ystävälleni hevosta. (Liian) lyhyen harkinnan ja pohdinnan jälkeen suunnattiin nokka kohti Kokkolaa ja koppi tietysti perässä, eihän tässä mitään koeratsastuksia tai muutakaan tarvita mentaliteetilla. Tiedossa tietysti oli ettei Sampalla ole aiemmin ratsastettu.

ensimmäinen päivä

Kotitalliin päästäessä Samppa vahvisti jo Kokkolassa saamaani käsitystä itsestään. Säpäkkä, hieman kuriton ja niiin yksinkertainen blondi ruunani kokeili kaikkia mahdollisuuksia kanssani. Karsinassa herra hyppi pystyyn niin että kattoon saatiin reikä, ulkona aituroitiin langasta yli ali tai läpi, riimusta kuljettaessa sain usemapaan otteeseen leikkiä vesihiihtäjää hevosen juostessa edelläni ja itse tulin riimunarusta roikkuen perässä. Myös kengittäjä sai kokea Samun huumorintajun, kun herra ensimmäisellä kengityskerralla meinasi kaataa itsensä kenkääjän päälle.

Ratsun uraa aloiteltiin juoksutuksen ja satula selässä kävelyttelyjen merkeissä. Juoksutus oli Sampalle edellisessä kodissa opetettu ja tämän kautta päästiinkin hyvin liikutuksen
alkuun. Pikkuhiljaa asiat alkoivat edistymään ja muutaman viikon päästä löysin itseni jo selästä istumasta.

samppa tammikuussa 2013

Siitä se sitten lähti, pikkuhiljaa eteenpäin, ja takapakkia, ja taas hieman eteenpäin. Tämä herra on osannut yllättää monilla tavoilla, niin iloisesti kuin vähemmänkin positiivisesti. Sampan letkeä ja ilmava ravi on kuitenkin ollut aina yksi iloni aihe, ja kun herran saa herkäksi, rennoksi ja kuulolle on ravin työstäminen suorastaan ilo.
Maastoilu oli enemmän kuin hankalaa opetella, etenkin yksin. Herra kun ei olisi halunnut lähteä kotitallin pihatietä pidemmälle. Maastakäsin haettiin varmuutta kotipihan jättämiseen ja loppujen lopuksi askel kerrallaan ollaan opittu että maastoilu voikin olla kovin mukavaa, ainakin hevosen mielestä.

Ensimmäisiä laukkatreenejä

Tallipaikkaan tuli vaihdos kesäkuun alussa, ja muutamien viikkojen laidunloman jälkeen ruunakaksikkoni majoittui yyterin ratsastuskeskukseen. Siellä mahdollisuudet hevosten eteenpäin viemiseen, treenaamiseen ja valmentautumiseen olivat aivan toista luokkaa verrattuna pieneen maalaistalliin jolta lähdimme. Kova ikävä jäi kuitenkin noita pikkutallin aikoja ja ihmisiä.
Yyterissä Samppa edistyikin hurjaa vauhtia ja saipa herra myös lihaa ja lihasta kuikelon runkonsa ympärille. Ensimmäiset estetunnit ja ylipäänsä esteiden ylitykset tapahtuivat myös yyterissä. Täällä saatin myös soviteltua herralle uudet satulat (numerot 5 ja 6.).
Yyterissä Samppa joutui kokemaan todellista siedätyshoitoa. Oli pressumaneesia, lapsia, meteliä ja melskettä. Maastoilut merenrantaan johtivat siihen että myös veteen oli pakko mennä, ja ratsastustunnilla myös muut hevoset liikkuvat samaan aikaan kentällä. Aikansa pohdiskeltuaan Samppa oppi jopa nauttimaan merenrantamaastoista ja rantavedessä laukkaaminen muodostuikin suosikkipuuhaksi. Onneksi tulevana kesänä LÄMY:n leiriviikonloppu vie meidät takaisin merimaisemiin<3

Kesän riemua

Ensikosketus estehommiin kesällä 2013

Ensimmäisiin koulu ja estekisoihin uskaltauduttiin myös Yyterin aikoina. Koulukisat 2013 kesällä Liisa Dahlin tuomaroimina ovat edelleen yksi suuri ylpeydenaiheeni. Hevosen ensimmäinen kerta kouluaitojen sisäpuolella, ratsastajan ensimmäiset kilpailut ja kamala jännitys ja pelko Sampan reaktiosta musiikkiin, tuomarin autoon, kuulutuksiin ja yleisöön. Mitä vielä, herra oli tyyni, jopa pelottavan rauhallinen ja rata sujui yllättävän mutkattomasti, mitä nyt ratsastaja teki 10m volteista keskiympyröitä mutta ei puhuta siitä. Tuloksena reilut 61% ja 4. sija.

Vuodenvaihteessa 2014 vaihtui tallipaikka jälleen henkilökohtaisista syistä johtuen (lukekaa opiskelijabudjetti) ja onneksemme pääsimme ihanaan pikkutalliin, jossa kuitenkin puitteet mahdollistavat treenaamisen vallan monipuolisesti. Sampan kanssa treenailut jatkuvat niin este kuin koulupuolellakin ja tavoitteena on joskus maailmassa mahdollisesti startata edes yhdet kenttäkilpailut. Ennen sitä edessä on kuitenkin paljon treeniä ja rutiinin hakemista niin ratsulle kuin ratsastajallekin.
Onneksi meidän molempien turvana on pappaheppa Paki, joka huolehtii Samun sielunelämästä tarhassa ja pitää herran kurissa. Ratsastajaa Paki hemmottelee rauhallisuudellaan, herkkyydellään ja taidoillaan. Mikään ei ole mukavampaa kuin Sampan kanssa tahimisen jälkeen kiivetä Pakin selkään ja nauttia kootuista askellajeista, laukanvaihtojen ja siirtymisen hiomisesta, väsitöistä ja vastalaukan harjoittelusta. Pakin kanssa yhteistä taivalta onkin takana pian jo 9 vuotta, kyllä aika vain menee nopeasti. Vieläkin muistan sen ensimmäisen päivän kun 9 vuotias ravitreenattu ruuna juoksi ympäri tarhaa huutaen kaverien perään. Siitä ostettiin 13- vuotiaalle tytölle ensihevonen, ja näin jälkikäteen voin sanoa että parempaa en olisi voinut saada.

Tässä tarinaa Sampasta tiivistettynä. Paljon olisi lisättävää ja paljon sitä mitä ei ehkä julkaisukelpoiseksi uskalla määritellä. Olen kuitenkin onnellinen että olen saanut molemmat ruunan rupsukat elämääni kaikkine vikoineen ja ominaisuuksineen.

vaisu viikko

Viime viikolta ei kummemmin ole erityistä kerrottavaa. Säät suosivat ja hevoset ovat nauttineet lämmöstä löhöilemällä tarhassa. Liikuttu tietenkin ollaan lähes päivittäin, yhdet vapaapäivät myönsin molemmille kauramoottoreille.

Kesäkuntoa metsästetään molempien hevosten kanssa yhä tiiviiseen tahtiin. Pakilla yhtenä iltana ilman satulaa ratsastellessani totesin jälleen kerran herran olevan niiiiin lihava. No heinän syönminen väheni nyt muutamaksi päiväksi sillä omat arvioni säilöpaalin kestävyydestä pettivät ensimmäisen kerran elämässäni. Onneksi ystävä pelasti tästäkin hädästä ja sain haettua Samulle kuivaheinää näiksi muutamaksi päiväksi, jotta saan säilön riittämään Pakille. Pakille kun en puhkurin takia tykkää kuivaheinää syötellä, paitsi muutaman kuukauden kesällä, kun uutta "tuoretta" kuivaheinää on saatavilla. Onneksi heinäntuottaja, jolta heinämme tulee on vallan ihana ihminen ja toimittaa aina nopeasti uuden satsin "kotiovelle".

Sampan kanssa olemme alkaneet metsästää sitä peräänkuulutettua rentoutta. Kaikessa tekemisessä rentous tulee ennen kuin aloitamme tekemään mitään vaativampaa. Yllätyksekseni herra oli hyvä, rento ja yhteistyöhaluinen muutamana päivänä peräkkäin. Hyppyhommatkin sujuivat viime viikolla mallikkaasti ilman kieltelyitä. Vauhtia oli jälleen ongelmaksi asti, mutta sitä on helpompi lähteä treenaamaan pois kun tuota aikaisempaa pysähtelyä.

Pakin kanssa ollaan tehty töitä mahdollisimman monipuolisesti ja viikkoon onkin mahtunut lähes kaikkea mahdollista. Tulin jälleen niin onnelliseksi niin koulu kuin estetreenailuissakin, kun hevonen toimii lähes ajatuksen lailla. Näistä onnistumisen hetkistä saa aina sitä uutta intoa jatkaa treenejä ja ammentaa Pakilta opitusta muiden hevosten koulutukseen.

Paki muutaman vuoden takaa

Tänään 28.4.2014 Samppa täyttää virallisesti 9 vuotta. Synttäreiden kunniaksi voisin yrittää herrasta tehdä hieman spesiaalimman postauksen vielä tällä viikolla.

Edistystä

Sunnuntaina lähdimme taktiikalla leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä kohti ratsutalli Cruisen harjoitusestekisoja. Ajattelin harkkakisoja nimenomaan harjoittelumielessä ja tavoitteena oli päästä esteistä yli ilman että niitä tarvii herran kiukuttelun vuoksi laskea maahan.

Tuttuun tapaansa Samu sujahti koppiin kerralla ja matkaan päästiin ajoissa. Kuitenkin kisojen aikataulu oli edellä ja kerkesin vain pyörähtämään rataantutustumisessa. Samulle nopeasti rojut päälle ja lämmittelyyn.
Lämmittelyssä kävikin sitten katastrofi, kentän laidalla oli vuohia...Siitä järkyttyneenä Samu tyytyi panikoimaan ja räpeltämään minkä kerkesi ja esittelipä muutaman keulan nostonkin. Oma vuoro olikin edessä ennen kuin saatiin kasaan mitään järkevää, ja maneesiin meno jännitti enemmän kuin koskaan.
Erikoisesteillä kruunattu rata oli pitkä ja tasoomme nähden haastava. Heti ensimmäinen este oli lankuista koottu ja Samun mielestä tietysti aivan kamala. Tämän esteen sai onnekseni hypätä ennen radalle lähtöä ja "muutaman" kiellon jälkeen päästiin reippaasti yli.
Itse rata lähti hyvin liikkeelle ja pääsimme peräti neljännelle esteelle kunnes Samppa totesi erikoisesteeksi tehdyn okserin olevan aivan turhan pelottava ja tälle tulikin sitten pari kieltoa ja pilli soi.
Radan sai kuitenkin ratsastaa loppuun ja henkilökunta oli mitä mahtavinta ja ymmärtäväisintä, kun Samun kanssa päätimme taistella radan läpi. Olin todella ylpeä kun muutaman kiellon jälkeen pääsimme hyppäämään perusradan loppuun ja poistumaan ehkä jo hieman turhautuneiden katsojien silmien edestä.

Kiitokset kuvaajalle!

Metsässä kävellessämme pohdein omia ajatuksiani. Ollako pettynyt kieltelyyn ja koheltamiseen vai tyytyväinen siihen, että kaikista esteistä päästiin yli, periksi ei annettu, ja Samppa sai sitä paljon tarvitsemaansa kokemusta. Tulin siihen tulokseen että pieneenkin edistykseen on oltava tyytyväinen ja varsinkin Samun kanssa kaikesta edistyksestä on osattava ottaa ilo irti.

Jälleen kerran kehun sanoja täytyy myös mahduttaa postaukseen. Samu seisoi kopissa niin nätisti suorituksensa jälkeen, kun odottelimme ystäväni ratojen loppumista. Ei yhtäkään ylimääräistä liikehdintää tai hermostuneisuutta. On se hieno poni, halutessaan.

Tänään herra S sai viettää ansaittua vapaapäiväänsä sään suosimana. Paki joutuikin puolestaan heti aamutuimaan läpiratsastukseen ja töitä tehtiin joka askellajissa. Pientä tukkoisuutta oli havaittavissa, mutta hienosti polle teki töitä. Oikean kierroksen laukka tuntui olevan hieman hakusessa, ja peräänantoa joutui ratsastamaan tosissaan jos halusi saada pollesta irti sitä parasta liikettä. Treenit pakettiin ja suihkun kautta tarhaan. Loppupäivä allekirjoittaneella menikin koiramaisuuksissa.

Suihkusta "kiitollisena"