Naxos Min

Tässä hän nyt sitten olis. Se minkä kanssa ei pitänyt olla mikään kiire, ja se mitä katsellaan sitten myöhemmin vaikka opintojen jälkeen. Saanen esitellä, Naxos Min, 5v lv-ruuna, joka saapui Noormarkkuun 30.8.2014.

Kakarasta kirjoittaminen viivästyi, sillä tuurilleni uskollisesti laitumelle kaverien kanssa yhdistettäessä sai Naxos lähes saman tien potkun kintereeseen kaverin tammalta...Sydän pomppasi kurkkuun, mutta muutaman askeleen ontumisen jälkeen askeleet palasivat normaaleiksi. Mutta koska tämä olisi ollut liian helppoa niin tietysti kinner turposi järkyttävästi ja viikko ollaan nyt vietetty kylmäämisen merkeissä. En tiedä uskallanko tätä tässä ääneeni sanoa, mutta turvotus on laskenut hyvin kylmäilyn ja oriprim kuurin myötä ja ontumista ei ole nähnyt kukaan tallilaisista...

Kolmen kopla muotoutui tamman potkun jälkeen sitten duoksi. Paki pappa sai uuden nuoren pitkätukkaisen toverin jolle opettaa tapoja. Mutta mitä vielä, Naxos on jollain konstilla noussut hierarkiassa Pakin yläpuolelle, ja tätä ei ole tapahtunut sitten BWT:n jälkeen tietääkseni kertaakaan. No mutta herrat tulevat toimeen keskenään jopa liiankin hyvin, ja useinmiten tarhasta haettaessa löytyvät pienestä katoksesta johon jotenkin saavat yhdessä yhtäaikaa sullouduttua.

Naxos on kaikin puolin kovin lempeä ja herttanen jätkä ja kaikki erikoisemmatkin hoitotoimenpiteet ovat aina ihan "ok".  Selässä oli edellisessä kodissa käyty muutaman kerran ja liinassa juoksemista ei oltu treenattu lainkaan.  Itse olen selässä käynyt nyt pari kertaa lyhyesti kävelemässä ja myös liinan päässä kävelyä on treenattu. Kummastakaan aihepiiristä Naxosilla ei ollut poikkipuolista sanottavaa. Tuntuu hieman liian hyvältä, mutta jos Sampan jälkeen minullekin olisi siunaantunut tällainen hieman helpompi tapaus.


Loppukuusta suunnitelmana olisi startata Pakin kanssa harjoitusestekisoissa lähitallilla. Maahankaivetut luokat 40cm ja 60cm ovat ne meidän juttu, ja toivotaan ettei pappaheppa kiikuta allekirjoittanutta aivan mennen tullen. No toivoa sopii monenmoista.

Harjoituskilpailut

Sunnuntaina 17.8. rohkaisin mieleni toisen kerran elämässäni ja lähdimme Pakin kanssa aamutuimaan kävelemään kohti Ahlströmin tallin harjoituskoulukilpailuja. Pakin kanssa tätä ennen oli alla vain yhdet harjoituskoulukilpailut noin vuoden takaa Yyteristä, silloin painittiin läpi raviohjelma prosentein 58 ja risat.

Tämän päivän ohjelmanumero olisi tutustumisluokan koulurata 2009 rata B. Edellisen päivän treeneissä Paki oli ollut hyvä joten jonkinlaisia odotuksia tälle päivälle oli. Tavoitteet säilytin kuitenkin maltillisina, kunhan ei olla viimeisiä niin olen tyytyväinen.

Parin tunnin odottelun jälkeen päästiin verkkaamaan ja hevonen oli järkyttävä. Pienestäkin pohkeen kosketuksesta lyötiin pää etujalkojen väliin ja loikattiin eteenpäin, laukkaa ei löytynyt ja jos löytyi niin sekin oli väärä. Taipumisesta ei ollu tietoakaan ja hevonen painoi ohjille niin paljon kuin jaksoi... Huusinkin jo kentältä että peruutan osallistumiseni, mutta onneksi tallinpitäjämme hoksasi viedä Nellan (ystäväni hevonen / Pakin tarhakaveri) pois kentänlaidalta. Tämän jälkeen saatiin pappaheppa jonkinlaiseen ratsastettavuuteen.

Suorituksen alkaessa hevonen tuntui hyvältä. Itse järjestin vähennyksiä heti toisella tehtävällä ratsastaessani aivan liian pieniä puoliympyröitä. Todellinen ongelma valkenikin keskiraviin siirtyessä; pohkeella ei ollut mitään tehoa, ja niinpä jäi keskiravitkin esittämättä. Myös siirtymät valuivat ja valuivat... Laukat olivat ihan kohtalaisia, mutta käynti olikin sitten sellaista laahustamista että kyllä hetkellisesti nauratti ja pahasti.

Tuloksena prosenttien uudelleenlaskennan jälkeen 59,61% sija 10/14. Sopii kaiketi olla tyytyväinen, toisaalta olisi ollut mukavaa nähdä miltä prosentit olisivat näyttäneet jos kaikki olisi sujunut kuin kotireeneissä. Tavoite tuli kuitenkin saavutettua ja ainoana lv-osallistujana tässä luokassa se kaiketi on ihan kohtalainen tulos.

Loppukuusta saattaa tapahtua jotain yllättävää, tai no ei ehkä niinkään yllättävää mutta siitä lisää mikäli kaikki sujuu kuten on suunniteltu.

Kohti koitoksia

Laidunlomailut on lusittu ja paluu arkeen on koittanut niin ratsastajalle kuin hevosellekin.  Treenailut on aloitettu hyvin koulupainotteisesti lähitallin harjoituskilpailuja silmälläpitäen. Tavoitteena olisi sunnuntaina edes jotenkuten rämpiä läpi tutustumisluokan kouluohjelmasta.

Pakin paluu reenien pariin on sujunut hyvin ja tuntuu siltä, että nyt kelien viilettyä herrasmiesruuna on saanut uutta virtaa jalkoihinsa. Keuhkot ovat olleet kohtalaisen hyvät, säilöheinän saaminen toivottavasti parantaa tilannetta vielä entisestään. Toistaiseksi tallimme hevosviisikko on vielä viettänyt öitä ulkona, mutta kai se tämäkin asia siirtyy pian "talviaikaan".

Perjantaina pääsimme viimeistelemään koulukisoja varten Marian tunnille. Avotaivutukset käynnissä eivät meinanneet mennä sitten herralle läpi millään... Siirtymiset olivat hieman hitaita, mutta kun ratsastaja terästäytyi yllättäen myös hevonen alkoi reagoida paremmin.
Vastalaukka harjoitukset ovat olleet meille aina haastavia, ja varsinkin pehmeä kenttämme luo tehtävälle lisähaastetta. Vasempaan kierrokseen vastalaukkoja saatiin sujumaan suht kivasti, mutta oikea kierros tuotti päänvaivaa. Siispä ratsastaja pois mukavuusalueeltaan ja harjoittelemaan lisää näitä meille vaikeita asioita. Kuinka helppoa sitä onkaan päästää itsensä vähällä kun ratsastelee ilman valvovaa silmää.

Sunnuntaina tosiaan kisaillaan harjoituskoulukilpailuissa ja toivottavasti muutama kuvakin saadaan todistusaineistoksi. Suurta menestystä ei ole odotettavissa, ei ainakaan enää lähtölistat läpi selattuani. Tavoitteet ovat 58% paremmalla puolella, mutta jää nähtäväksi.

Laidunlomalle

20.7. koitti Paki pappan onnenpäivä. Aamu kymmenen jälkeen pakattiin hevoset traileriin ja otettiin suunta kohti Yyteriä. Pappan seuralaisena matkaa taittoi suomenhevosystävä Tuukka.

 

Ensimmäinen etappi oli Yyterin koiraranta, jossa hellepäivän kunniaksi pollet pääsivät uimaan. Rannalla oli ilmaan nähden yllättävän vähän ihmisiä ja tilaa ponien uittamiselle oli mielinmäärin.  Molemmat hevoset olivat kovin innoissaan rannalle päästessään ja esiteltiinpä sitä rannalla olijoille muutamia "korkean koulun liikkeitä". Alkukankeuden ja kiemurtelun jälkeen molemmat hummat lähtivät reippain askelin kahlaamaan yhä syvemmälle ja syvemmälle veteen ja lopulta päästiin vetämän muutamat uintilenkit.

 

 

 

Uintireissun jälkeen olikin aika laskea pollet laitumeen. Uintiretkellä suuremmat virtapiikkinsä purkaneet kaverukset eivät jaksaneet sen kummempia juoksulenkkejä tehdä vaan keskittyivät heti olennaiseen eli syömiseen. Edessä on parin viikon lomailu helteisessä kelissä. Laidunloman ohella käydään pyörähtämässä muutamat maastolenkit preiviikin suunnilla, mutta kyllä nyt on ansaitun loman paikka, niin omistajalla kuin hevosellakin.

 



 

Yyterin leiri 2014

Lämminveristen ystävät ry leireili tänä kesänä Porin Yyterissä viikonlopun verran. Sää suosi, ehkä jopa liikaakin, sillä lämpöä oli reilusti yli 20 astetta. Leireilemään saapui yhteensä 5 hevostelijaa itseni mukaan lukien. Oman hevosen mukanaan toivat minun lisäkseni Jenna ja Milla.

Perjantai iltana päästiin jo tositoimiin sileällä työskentelyn merkeissä. Kenttä pölisi armottomasti ja mietein jo ennen tuntia miten Pakin keuhkot mahtaisivat kestää. Pappa kuitenkin esitteli vallan mallikasta menoa ja siirtymis- ja taipumisharjoitukset sujuivat hyvin. Loppukäynnit nautiskeltiin Ratsastuskeskuksen lähimaastoissa hiekkapolkuja tallustellen.

Lauantai aamuna vuorossa oli puomitunti. Harjoitteita tehtiin temmonvaihtelussa sekä lyhyen ja pitkän välin ravipuomeilla. Puomien välissä harjoiteltiin myös siirtymisiä. Pappa selvitti puomit kunnialla, vaikka siirtymät jäivät hitaiksi herran innostuessa puomitouhuista "hieman" liikaa. 

Tunnin loppupuolella siirryimme laukannostoharjoituksiin pienen "esteen" ja ponnistuspuomin avustuksella. Esteen jälkeen jatkettiin laukassa  pääty-ympyrällä pienen kavaletin yli. Jälleen kerran pappaheppa suoriutui tasaisen varmasti.

Lauantai iltana oli vuorossa myös leirin kohokohta, elikkä rantamaasto Yyterin kauniille hiekkarannalle. Matka taittui nopeasti ja rannalla hevoset pääsivät kahlailemaan matalassa rantavedessä. Seuraavaksi vuorossa oli reipasta laukkaa rantaviivalla ja pappaheppa taisikin muistaa ratsastuskouluajoiltaan mitä varten rannalla laukataan. Takaisinpäin käännettäessä herra kiihdytti sellaiseen laukkaan, että takanatulijat saivat maistaa rantahiekkaa kun pappaheppa kiidätti selässäkiikkujan rannan toiseen päähän. Huh mitä kyytiä, mutta kyllä siitä hevosen lisäksi nautti myös tämä kyyditettävä.

Sunnuntai tuli nopeammin kuin osasi odottaakkaan ja oli viimeisen tunnin aika. Rataestetunnilla kentälle oli kasattu myös erikoisesteitä, jotka osoittautuivat Pakin mielestä hyvinkin jänniksi. Kolmas päivä pölyssä ja kuumuudessa oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja herra yskähteli jonkin verran alkutunnin aikana. Lopputunnista hengitys kuitenkin taisi aueta, sillä ratsastaja löysi itsensä jälleen selässäpysyjän roolista.

 Pienen radan ja maastossa köröteltyjen loppukäyntien myötä oli aika toivottaa hyvää kotimatkaa muille leiriläisille ja kiittää Yyterin Ratsastuskeskusta mukavasta viikonlopusta!

Kotimata sujui rauhallisesti ja kyllä sitä jotenkin huokaisi syvään kun Paki tallusteli omaan tarhaansa heinähäkille rouskuttelemaan. Oma koti kullankallis!

Show must go on

Hevosmäärän putoaminen parittomaan on tuonut mukanaan niin positiivisia kui negatiivisiakin yllätyksiä. Selväähän on että aikaa ja rahaa säästyy nyt puolet aikaisemmasta enemmän, mutta jotenkin arjessa on iso tyhjä aukko.

Onhan tässä myytäviä hevosia selailtu enemmän ja vähemmän tosissaan, mutta pohdinta 2 kaviokkaan järkevyydestä raastaa mieltä. Toisaalta Pakin kanssa arki on helppoa ja sujuvaa, mutta kaipaus omaa nuorehkoa kisapeliä kohtaan on kova. Sain kuitenkin aikaa päätökse että mitään en etsimällä etsi. Jos se unelmien polle eteen jotain kautta tupsahtaa voidaan tilannetta katsella tarkemmin. Pahimpaan hevoskuumeeseen ovat onneksi auttaneet ratsutettavat hummat, joita tällähetkellä on työnalla 2. Myös ystävän suomenhevosen ratsastelu silloin tällöin pitää mielen virkeänä ja allekirjoittaneen kiireisenä.

Paki on saanut nauttia laidunkauden autuudesta. Ratsasteltu on 3-6 kertaa viikossa ja käyty nauttimassa kesäisistä illoista myös kärryttelyn merkeissä. Kunnonkohotusta on aloitettu tosissaan, sillä Sampan poismenon myötä jäi Pakin tehtäväksi kuskata allekirjoittanutta Lämminveristen ystävät Ry:n viikonloppuleirillä Porin Yyterissä.
Haaveissa on myös Pakin kanssa starttailla mahdollisesti muutamat koulukisat. Treenailut sujuvat mallikkaasti, vaikka ongelmakohtia löytyy tietysti aina. Meillä suunnanvaihdos laukassa tekee tiukkaa, sillä vaihdoista innostunut ruuani tarjoaa hyvin mielellään laukanvaihtoa ennen pisteeseen pääsyä. Vastalaukkatreeneillä näistäkin ehkä päästään.

Hieman on siitepöly kiusanut pappaheppaa ja tukkoisuutta on havaittavissa. Yrttisekoitusta on nyt kovasti hintavertailtu ja etsitty, mutta toimittajiin tuntuu olevan kovin haastavaa saada yhteyttä. Jahka joku vastaa kyselyihini saadaan Pakitsulle jotain limaa irroittavaa, toivottavasti.
Leirille olisi tarkoitus lähteä heinäkuun toisena viikonloppuna, joten ennen sitä on edessä kunnonkohotusta ja treeniä, jotta pappa pääsee täydessä iskussa häikäisemään ainakin oman mammansa, ehkä jopa muitakin kanssaleireilijöitä.

RIP Samu

5.6.2014 tapahtui jotakin täysin odottamatonta. Laitumelle laskun yhteydessä tilanteen jo rauhoituttua Sampan takapää petti yllättäen alta. Eläinlääkärin saavuttua paikalle myös etupää alkoi osoittaa koordinaation katoamisen merkkejä, joten muita mahdollisuuksia ei ollut kuin päästää Samppa ikivihreille. Eläinlääkäri epäili synnynnäistä kaularangan vikaa. Lopetus sujui rauhallisesti ja Samppa nukahti mamman syliin Pakin ollessa läsnä lähes loppuun saakka. Suru ja ikävä on suuri, mutta nyt Samun on hyvä olla.

Herran viimeisistä päivistä jäi onnekseni paljon kuvia, joissa Samu on oma onnellinen itsensä. Juuri tuollaisena haluan rakkaan ruunani aina muistaa. En voi koskaan tarpeeksi kiittää niitä ihmisiä, jotka olivat tukenani yötä myöden ja auttoivat Samun viimeisen matkan onnistumisessa. Kaikki sujui niin hyvin kuin vain tuollaisessa tilanteessa on mahdollista. Kiitos vielä kaikille teille!

Loppuun saakka yhdessä

Kiitos kaikesta Samu<3