Kevään ensiloikat

Kevät jatkaa tuloaan vaikka pieni takatalvi koettiinkin. Kesäkengät olisi tarkoitus saada alle ensiviikolla! Pääsee Naxos tarhasuojistaan.

Viikot ovat kulkeneet tavanomaisissa merkeissä. Vuorotellen maastolenkkejä ja kentällä työstöä erilaisin variaatioin. Valmennukset ovat jääneet nyt vallan pitämättä, milloin kenttä on ollut uima-allas ja milloin valmentaja sairaana.

Pääsiäisenä harvinaista kyllä saimme tallilaistemme kanssa aikataulut sovitettua yksiin ja aikaiseksi irtohypytyskujan.  Naxosille tämä oli tietojeni mukaan ensimmäinen irtohypytys koskaan, joten hieman pelonsekaisin tuntein herraa lähetteli kujalle. Pilke silmäkulmassa Nagge leikitteli matalien ristikoiden kanssa, mutta kun esteitä hieman nostettiin saatiin aikaiseksi jopa jonkinnäköinen keskittyminen.

 

Myös pappaheppa pääsi hieman irrottelemaan ja ottikin tästä mahdollisuudesta kaiken irti. Alkukaahailujen jälkeen malttoi Paki esittää myös muutamat hypyt.

Hyppäämään pääsivät myös tallimme kaksi muuta lv- ratsua Mosse ja Nella, jotka allekirjoittaneen hevosten tapaan ottivat tästä mahdollisuudesta kaiken ilon irti. Hieman estekalusto kärsi ensikertalaisten käsittelyssä, mutta eiköhän tiimityönä saada tehtyä uutta ja ehompaa tilalle.

Loppuun vielä kuvia herrojen edesottamuksista hyppyjen ohessa...

Ratareenejä

Naxos on kevään saavuttua päässyt jatkamaan kouluväännön lisäksi myös estetouhuilua. Sunnuntaina päästiin ratsastelemaan kentällä ja haettiin vain taipumisia ja rentoa fiilistä. Se olikin sitten jo liikaa ja herraa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa koko touhu. Neuvottelujen jälkeen saatiin aikaiseksi edes muutama kohtuullinen askel jokaisessa askellajissa ja muistutin jälleen itseäni, että puolisen vuotta ratsuhommia opiskelleen 7 vuotiaan kanssa tästäkin voisi osata olla tyytyväinen.




Aina ei voi onnistua

Maanantaina sain ystäväni nostelemaan puomeja ja korjaamaan virheitäni estehommien muodossa. Kentälle kasattiin pientä rataa ja ajatus oli tätä yrittää selvittää pätkä kerrallaan.  Työt aloitettiin ravi ja laukkapuomien muodossa ja ottaen huomioon että aikaisempi kokemus Naggella oli näistä viime syksyltä suoriutui polle "pienistä" ylilyönneistä välittämättä suht mallikkaasti.

Sitten nostettiinkin puomit kannattimille ja lähdettiin katsomaan oliko viime syksyltä jäänyt mitään mieleen. Hienoa oli huomata, että vieläkään ei ole nähtävillä minkäänlaista kieltämistä tai kyttäämistä vaan erikoisemmatkin esteviritelmät herra kyllä hyppää jos vaan määrätietoisesti kuski hänet esteelle ratsastaa. Toinen asia josta olin aivan pähkinöinä oli herran yleinen ratsastettavuus. Vaikka laukka on raaka ja helposti kuolee kaarteissa, yritti Naxos ylläpitää laukkaa tiukempienkin kurvien läpi ja myös laukan säätely onnistui mallikkaasti (ottaen huomioon rodun ja laukan laadun).
Loppujen lopuksi jouduin yllättymään vielä siitäkin, että suoritimme tämän hurjan viiden esteen radan alusta loppuun. Hurjat kehut hevoselle ja hymy korvasta korvaan ratsastajalle.

Tänään olisi tarkoitus viedä Naxos ensimmäiseen kouluvalmennukseen. Saapa nähdä mitä tästä tulee. Ranskattaren riemuksi on luvattu vesisadetta, ja kun kyseessä on hevonen, joka voi sadepäivän jälkeen tulla täysin kuivalla loimella sisään koska on seisonut 10h katoksessa, saattaa olla että pientä kiukuttelua on luvassa.

Sunnuntain sileät

Sunnuntaina 15. maaliskuuta kauniin ilman lisäksi myös kenttä oli oikein mallikkaassa kunnossa ja todella oudolta tuntui myös, että saimme Jennan kanssa aikataulumme soviteltua yhteiselle valmennukselle. Siispä soitto Satulle ja kaiken kukkuraksi hänellekin passasi suunnittelemamme aika. Ja eikun tuumasta toimeen.

Aloitimme rauhallisesti käyntitehtävillä ratsastamalla neliötä. Tarkoitus oli kääntää hevosta mahdollisimman suorana, eli jättää siis itselleni niin ominaiset taivuttelut kulmissa tekemättä ja saada hevonen astumaan etujalkansa ristiin. Kyllä tuli taas huomattua, että ratsastuksen tasoni on niinkin hyvällä mallilla, etten osaa edes hevosta kääntää. Lopputulos: Minä hermostun, Paki hermostuu, yhteinen hermostus, --->katastrofi.

 

Tämän "hienosti" sujuneen käyntiharjoituksen jälkeen lähdimme hakemaan tahdikasta ravia. Alkuun tarkoitus oli taivuttaa hevosta jälleen ulos ympyrältä, mutta Pakihan ei tätä kaunista tarkoitusta niin vain sulattanut. Hetken aikaa neuvottelimme ja kun sain edes joitakin apuja läpi alkoi herra asettumaan vuoroin sisälle ja vuoroin ulos.

Laukannosto ja laukka tuntuikin sujuvan puolestaan kohtuullisen vaivattomasti, ja pysytimme valmentajan kanssa keskittymään hieman istuntaani. Minulla kun on paha tapa alkaa "lypsämään" hevosen liikettä eteenpäin ja näin ollen vain häiritä hevosta entisestään. Hetkittäin hyviä pätkiä ja kiva kevyt polle.

Hieman lisävireyttä dieselillä käyvään pappaheppaan haettiin kapteeni käskee leikin varjolla eli siirtymiä valmentajan huudosta kiihtyvällä tahdilla. Heräsihän se pappaheppa työntekoon sieltä! Loppuraveissa alkoikin tuntua oikein mukavalta kun hevonen liikkui koko selän läpi tahdikkaasti ja reippaasti.

Uutta valmennusta toivottavasti pukkaa, mutta niinpä pukkasi imppariakin (vaihteeksi) Auennut rupi vasemman takajalan vuohisessa ja kurakelit ulkona ovat lyömätön yhdistelmä. Onneksi tuntuu tämän kertainen imppari taittuvan ihan betadinehauteella, mutta koputanpa puuta tässä välissä ja olen huutelematta liikoja. Mutta toivottavasti ensi sunnuntaina taas valmentaudutaan!

Maanantai meni Pakin osalta kevyesti palautellen maastakäsin lenkkeillen metsässä Naxosin keskittyessä estetunteiluun. Tästä lisää seuraavassa päivityksessä.

Reenipäivää

Aurinko paistoi taas täydeltä taivaalta eikä rannikolla tutuksi käynyt "myrsky" tuulikaan voinut pilata iloani keväisestä kelistä. Myös hevosilla tuntui olevan kevättä rinnassa ja auringossa seisoskelun lomassa otettiinkin spurtteja ja vähän mittaa tarhakaverista. Naxos on aivan haltioissaan lumen alta paljastuvista oksista ja risuista, niitä se siellä tarhassa kanniskelee ja viskoo. Paki katsoo touhua selvästi oudoksuen...

 

 

Pakin kanssa pääsimme tänään työstämään kentällä jo puoliksi tosissaan. Tahdinmuutoksia, taivutuksia, väistöjä ja siirtymisiä. Pappaheppa oli hyvinkin pirteällä tuulella, mutta itse pidän enemmän herran energisestä kuin eteenpäin potkittavasta olemuksesta. Siirtymät käynti- seis- ravi ja ravi-seis- ravi sujuivat hyvinkin mallikkaasti, mitä nyt paikallaan pysyminen tuntui olevan tässä energian määrässä kovinkin vaivalloista. Peruutukset menivätkin sitten totaalisti penkin alle. Hätäistä ja vinoa, ja voi sitä alahuulen vatkausta kun tällainen pilkun viilaus ei tässä(kään) asiassa olisi herraa yhtään miellyttänyt.
Laukat työstettiin suorilla ja lävistäjällä, sillä en täysin luottanut kentän pohjaan. Nostot sujuivat hienosti ja takapääkin tuntui olevan touhussa jotenkuten mukana. Hieman pyrki Pakitsu pituuslävistäjällä taipumaan jompaan kumpaan kierrokseen, mutta muuten en pysty herraa moittimaan. Kaiken kaikkiaan paketti pysyi tänään kasassa melkos mukavasti ja ratsastajaa hymyilytti vielä hevosta riisuessaankin.

Naxosin viikkosuunnitelmassa oli vuorossa vapaa/rento puuhastelu päivä. Alkuun herra pyörähti liinan päässä sivuohjien avustamana ja hetken työskenneltiin niin käynnissä kuin ravissakin. Täytyy todeta että ahneempaan hevoseen en ole hetkeen törmännyt, sillä kakaraponin palikat menivät aivan sekaisin, kun viereisestä tarhasta tuulen mukana kulkeutui heinätuppo kentälle. Voi sitä kiukuttelun ja syöksymisyritysten määrää...

Kun liinan päässä työskentelyt oltiin saatu sujumaan, riisuin herralta varusteet ja keskityimme maastakäsin työskentelyyn vapaana. Sama show heinänkorsien jahtaamien kanssa jatkui, mutta aika- ajoin saatiin aikaiseksi mukaviakin pätkiä. Käynti ja ravi siirtymät sujuivat hienosti ja peruutus käy oikein vähin avuin. Treeniin otetaan nyt mukaan etujalkojen nosto raippaa apuna käyttäen. Naxos tajusi idean oikein hyvin ja jalka alkoikin nousta jo raipan siirtämisellä etujalan eteen. Nagge tuntuukin pitävän kaikesta tällaisesta puuhastelusta oikeinkin paljon, ja ymmärtää nopeasti mitä siltä pyydetään.

Perjantaina Pakipappa pääsee hierojan käsittelyyn ja viikonloppuna herran päänmenoksi on suunniteltu lasten syntymäpäivillä talutusratsuna toimiminen. Eiköhän siitä muutama porkkana liikene palkkioksi.

Naxosin viikko- ohjelmaan tarvittaisi vielä muutama reipas ja hieman pidempi maasto, ja kentällä täytyisi päästä huolehtimaan hieman jumppapuolestakin. Psyllium kuuri alkaa olla lopuillaan ja vuorossa olisi parin viikon tauko ennen kolmatta kuuria. Tämän jälkeen katsotaan miten herran tila etenee. Toivotaan parasta.

kohti kesää

Talvikelit ovat hellineet länsirannikkoakin ja nyt ollaan päästy kivasti treenaamaan niin maastossa kuin hieman kentälläkin. Hankitreenin ilot taisivat jäädä noin viikon mittaisiksi kun lämpötilan nousu jo sulattikin suurimman lumikerroksen, mutta ollaan iloisia siitäkin vähästä. Molemmat pollet ehtivät toimittaa muutamat syvän hangen treenit ja kyllä intoa tekemiseen riitti.

Naxos alkaa olla hieman parempi, mutta vieläkin on havaittavissa pientä kiukuttelua pohkeesta. Psyllium kuuri jatkuu nyt vielä viikon loppuun ja sitten olisi vuorossa parin viikon tauko, ja jälleen uusi kuuri... Onneksi ruuna on kovin perso ruuan perään, joten pienellä maustamisella tuokin reilu määrä psylliumia uppoaa hyvin. Toivotaan että kiukuttelut tällä loppuvat tai joudutaan pohtimaan seuraavaa lääkitystä. Herra on myös erityisen kunnostautunut jalkojensa rei'ittämisessä ja betadine, pyyhkeet ja kelmu ovat enemmän kuin kulutustavaraa meikäläisen kirjoissa.  Olen jo päässyt kukkahattutäteilyssäni niin pitkälle, että herra ulkoilee tarhasuojat takajaloissaan... Kyllä sitä aamuisin kun niitä ruunalle pukee tulee mietittyä että mitä meikäläiselle on tapahtunut. Mitä vielä, verhot karsinaan...

Treenailut Naggen kanssa kesän matkaratsastus uran alkua ajatellen ovat alkaneet hienosti, jos nyt ei huomioida hiekkaa mahassa ja hokinpolkemia jaloissa. Sport tracker on melko oivallinen kaveri tässä puuhassa, kun matka, keskinopeus ja matkaan kulunut aika ovat kaikki helposti nähtävillä. Eilisen lenkki oli noin 6km pitkä ja aikaa reissuun meni muutama minuutti vajaat 40 min. Tänään ystävän kanssa maastoillessa jäi trackeri laittamatta päälle, mutta kartoilta katsottuna matkaa tuli reilut 8km ja aikaa meni reilu tunti. Sykemittari ja stetoskooppi kun vielä löytyisi niin pääsisi palautumista seuraamaan hieman tarkemmin kuin silmämääräisesti.

Pakitsu treenailee kohti kesälomaa, vai miten asian fiksusti ilmaisisi. Kesällä kutsuu jälleen laidunloma suomenhevostoveri Tuukan kanssa. Lomasta pääsevät nauttimaan myös omistajat, sillä ratsastaen merenrantaan on vajaa tunnin matka jos rauhallisesti menee ja metsät ovat täynnä hiekkapohjaisia reittejä niin paljon kuin kulkea jaksaa.

Hoitaja ratsastelee Pakilla pari kertaa viikkoon ja itse yritän nousta selkään vähintään neljänä päivänä. Laukanvaihdot suoralla ollaan otettu treenin alle ja avotaivutus kaikissa askellajeissa tulee olemaan kevään treenien kestosuosikki. Kevään/kesän aikana olisi haaveena päästä pappahepan kanssa starttaamaan muutamat koulukarkelot ja jos jotain maahankaivettuja esteluokkiakin uskaltaisi haaveilla.  Nyt vaan reipasta maastoilua niin kauan kuin latua riittää ja kelit sallivat niin ollaan kovassa iskussa loman alkaessa.

Naxos Min, haaveita ja hiekkakertymiä

Naxosin vuosi ei ole lähtenyt liikkeelle toivottuun tapaan.  Tammikuun puolen välin paikkeilla herra alko käyttäytyä oudosti; satulavyön kiristäminen alkoi kiukuttamaan, luimistelua ja mulkoilua, ei mitään sen suurempaa, mutta päätin kuitenkin hierottaa kakaraponin ja katsastuttaa satulat.

 

Hieroja kävi Naggen läpi ja ristiselän alueelta löytyi jumia, mutta ei mitään sellaista minkä pitäisi selittää muuttunut käytös. Myös satula sai siunauksen sopivuudestaan, uutta yleispenkkiä lähdetään kuitenkin etsimään koulusatulan kaveriksi.  Käytös ei kuitenkaan ole helpottanut ja muutama päivä takaperin herra alkoi protestoida myös pohjetta ja vatsaa reilusti painelemalla löytyy muutamia kohtia joista Nagge selvästi reagoi. Muuten hevonen on täysin oma itsensä, pirteä, syö ja juo hyvin ja uloste on normaalia.

Tampereen hevosklinikka

Soitin eläinlääkärille, joka oli vahvasti sitä mieltä että suolistossa on hiekkaa. Psyllium kuuri viikoksi ja tämän jälkeen katsotaan helpottaako hevosen tila. Koska en kuitenkaan saa mielenrauhaa ellei tilannetta selvitetä varasin Naxosille ajan Tampereen hevosklinikalle hiekkakuviin.

Klinikalla käytiin maanantaina 2.2 ja kiitokset vain kaikille osallisille etenkin kuskille! Matka sujui hyvin, mitä nyt herra heti kotipihassa näytti mammalle, että ihan kaikkeen tässä ei aleta. Lastaaminen meni leikkimiseksi kunnes tajusin hakea liinan, ja kas kummaa ei herran tarvinnut kuin nähdä että jaahas liina tulossa niin koppiin käveltiin ilman mitään mutinoita.  Mukana reissussa oli talliltamme Jenna tammansa Nellan kanssa.
Klinikalle saavuimme ajallaan ja hevoset saatiinkin heti sisälle karsinoihin odottamaan. Naxos tuttuun tapaansa ei uudesta ympäristöstä hätkähtänyt vaan kaikessa rauhassa katseli ympärilleen. Toinen jo tutuksi käynyt ilmiö nähtiin kun herra kuuli sanan rauhoitus. Hyvä jos neula ehti koskea kaulaan kun herra jo oli hyvin rennossa ja raukeassa olotilassa.
Röntgenin ja raspauksen herra suoritti mallikkaasti, mitä nyt hieman täytyi peruutella kun eläinlääkäri taaimmaisia hampaita rapsutteli. Piikkejä oli kertynyt jo jonkin verran vaikka edellisestä raspauksesta oli aikaa vajaat puoli vuotta, joten pitääpä muistaa raapustaa kalenteriin seuraava raspausaika vajaan puolen vuoden päähän.
Mahdottoman pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen eläinlääkäri näytti kuvat ja selitti tilanteen. Hiekkaa siellä näkyi, mutta hyvin vähän ja sellaisessa muodostelmassa että eläinlääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että hiekka on jo lähtenyt ensimmäisellä psyllium kuurilla liikkeelle. Ei pakollista kontrollikäyntiä, 2 psylliumkuuria, ja jos ei helpota niin puhelinkonsultaatio jossa pohdimme sitten vatsahaavalääkityksen aloittamista.

Miten voi ihminen olla samalla kertaa huojentunut ja pettynyt yhtä aikaa. No mutta toivotaan että hiekka tulee ulos ja herran olo helpottuu. Saimme luvan jatkaa normaalia liikuntaa ja eilisellä lenkillä Nagge olikin hyvin pirteä kaveri (Omalla huojentuneella mielentilallani lienee tähän suurin vaikutus)
Talviaika meneekin nyt todennäköisesti hyvin, mutta kevät ja kurakelit pistävät miettimään, onko sillon taas sama rumba edessä... Toisaalta ennaltaehkäisevänä voisi psylliumkuurit syöttää niin keväällä kuin syksylläkin, jos tältä vältyttäisi.  Aika näyttää.

Koska treenimme saavat jokatapauksessa jatkua,ovat tietysti myös ensi kesän tavoitteet yhä voimassa. Matkaratsastuksen starttikurssi on käyty, ja yhä suurempi palo startata ensimmäisessä kilpailussa heinäkuussa Yyterissä syttynyt. Suunnitemana on 15km matka ja treenit täytyisi nyt saada suunniteltua tätä silmällä pitäen. Onneksi saatiin nyt reilusti lunta, mikä mahdollistaa pitkät maastolenkkeilyt kaikissa askellajeissa. Myös ensimmäiset koulupuolen startit siintävät haaveissa ja estepuolella tavoitteena olisi nyt päästä edes treenaamaan. Lämminveristen ystävät ry:n leirille olen jo ilmoittautunut ja sitä tietysti odotan myös innolla. Paljon on suunnitteilla Naxosin varalle, mutta päästään nyt ensin tästäkin vaivasta niin eiköhän kesään mennessä niitä ole jo monta lisää. Pessimisti ei pety.

Golden Buck

Vuosi vaihtui ja niin sitten tietokonekin vanhan sanottua sopimuksensa irti. Siitä johtuen myös blogin päivittäminen koitui hyvin hankalaksi. Nyt kun piti saada aikaiseksi uusia kuviakin, sain todeta ettei kamera enää yhdistäkään tietokoneeseen ja usb johdon vaihdettuani totesin että vika onkin sitten kameran päässä...

Nyt kuitenkin takaisin asiaan. Pakin vuoteen 2014 ja suunnitelmiin vuodelle 2015. Menneen vuoden alussa muutimme nykyiseen tallipaikkaamme ja tässä vaiheessa Pakin keuhkot olivat melko huonossa kunnossa. Lueskeltuani liikutuskalenteria voin todeta että paljon käveltiin maastossa ja odoteltiin mihin suuntaan tilanne lähtisi kääntymään. Onnekseni hyvin nopeasti herra toipui täyteen iskuun ja pääsimme nauttimaan maastoista jo vauhdikkaammissakin askellajeissa. Pakin kanssa maastoilu on aina yhtä rentouttavaa kun voi luottaa siihen, ettei ylimääräisiä kyttäilyjä tai ratsastajan eliminointiin pyrkiviä liikkeitä ole luvassa.

Kenttäkin suli käyttökuntoon jo yllättävän varhaisessa vaiheessa ja olin niin onnellinen isosta aidatusta kentästä. Kaiken ilon irti otti myös Paki, joka ensimmäisillä este treeni kerroilla otti ilon irti pitkän hyppytauon jäljiltä. Edeltävän kesän jäljiltä turvotelleen hankositeen ja edellisen tallipaikan kentättömyyden johdosta hyppytauko olikin kerennyt venymään melko pitkäksi, jonka huomasi hevosen lisäksi myös ratsastajasta. Koulujalustimet ja kadonnut hyppytuntuma eivät tuoneet sitä kauneinta lopputulosta, mutta hauskaa meillä on aina.
14.3.2014 herra täyttikin sitten jo 18-vuotta ja sain todeta että yhteistä taivalta alkaa olla takana jo likemmäs kymmenen vuotta. Elämäni hevonen monessakin mielessä tuo pappaheppa.

Syntymäpäivän hyppelyt. Riemu oli rajaton.



Kohti kevättä ja kesää mentiinkin hujauksessa ja elin kahden hevosen treenaamisen loukussa. Samppa oli oma persoonallinen itsensä ja Pakin ratsastaminen toi aina sitä tasaista turvallisuutta, jonka voimalla jaksoi taas tahia kuumakallen kakara ruunan kanssa. Oli ilo huomata että Pappa alkoi saamaan kadonnutta lihaskuntoaan takaisin ja treeneissä edettiin vaikeampiin asioihin. 18-vuotias raviraato olikin ilo silmälle, vaikka kovin toisenlaista tuomiota sille ennustettiin vielä alkuvuodesta, kun keuhkojen kunto pisti miettimään aina viimeiselle matkalle lähettämisen vaihtoehtoa.

Laitumelle laskun ilo kesäkuun alussa vaihtui täysin yllättäen elämäni suurimpaan suruun, kun rakas Samppa lopetettiin samaisena iltana 5.6. laitumelle laskun päivänä. Paki seisoi tyynen rauhallisena Samun vierellä lähes loppuun asti, eikä missään vaiheessa tarhasta pois viennin jälkeen huudellut toisen perään. Kyllä se vanha ja viisas jotain ymmärsi.

Suruni keskellä olin jo valmis hetkellisessä mielenhäiriössäni lopettamaan koko hevosharrastuksen ja kirosin maailman epäreiluutta. Onneksi otin itseäni niskasta kiinni ja menin tallille seuraavana päivänä, hain Pakin tarhasta ja nousin ratsaille. Rauhallista laukkaa pitkillä metsäteillä löysin ohjin muutaman kyyneleen vierähtäessä poskille ja olin taas järjissäni. Jälleen kerran Paki tiesi, mitä mamma tarvitsi.

Kesän kohokohdaksi muodostuivat Lämminveristen ystävät ry:n viikonloppuleiri Yyterissä, sekä Pakin laidunloma ystäväni isän tykönä. Ihania merimaisemia, tuntien rantamaastoja, valmentautumisen riemua sekä lomaa. Mitä sitä muuta voisi hevosihminen vaatia.

Laidunlomilta palailun jälkeen saivat lähitallin harjoituskoulukilpailut meitin kisahengen nousemaan ja Pakitsun kanssa suunnattiinkin elämämme toisiin harjoituskoulukisoihin. Suurta menestystä ei odotettu eikä saatukaan, 59% ja risat mutta tulipas osallistuttua. Kisahinkua tyydyttämään saatiin alle vielä kahdet harjoitusestekilpailut, joista matkaan tarttui 3 ruusuketta 50-70cm korkuisissa luokissa.

 Loppuvuodesta valmentauduttiin Satun valvovan silmän alla muutamaan kertaan, ennen kuin siirryttiin muutaman viikon sairaslomalle turvonneen kintereen takia. Ilmeisesti sen isommasta ei ollut kyse, kuin tarhakaverin tai oman toilailun seurauksena saadusta naarmusta ja kurakelien suomasta ilosta saatiin aikaiseksi imppari. Vuodenvaihteessa herra oli jo hyvinkin virkeä ja normaali jalkainen oma itsensä. Kelit nyt vain eivät tue liikutushaaveitamme.

Vuodelle 2015 ei sen suurempia tavoitteita ole, kuin päästä kesälaitumelle. Joitain koulukisoja voidaan kyytien löytyessä käydä kokeilemassa ja miksikös ei jotain maahankaivettuja luokkia estekisojenkin merkeissä. Tärkeintä olisi pitää pappa elämänsä kunnossa, terveenä ja hyvässä lihassa. Tämä polle on jo tähän mennessä antanut minulle niin paljon etten voi enää vaatia siltä mitään, vaan on sen vuoro vaatia minulta. Ehdoton elämäni hevonen.