Reenipäivää

Aurinko paistoi taas täydeltä taivaalta eikä rannikolla tutuksi käynyt "myrsky" tuulikaan voinut pilata iloani keväisestä kelistä. Myös hevosilla tuntui olevan kevättä rinnassa ja auringossa seisoskelun lomassa otettiinkin spurtteja ja vähän mittaa tarhakaverista. Naxos on aivan haltioissaan lumen alta paljastuvista oksista ja risuista, niitä se siellä tarhassa kanniskelee ja viskoo. Paki katsoo touhua selvästi oudoksuen...

 

 

Pakin kanssa pääsimme tänään työstämään kentällä jo puoliksi tosissaan. Tahdinmuutoksia, taivutuksia, väistöjä ja siirtymisiä. Pappaheppa oli hyvinkin pirteällä tuulella, mutta itse pidän enemmän herran energisestä kuin eteenpäin potkittavasta olemuksesta. Siirtymät käynti- seis- ravi ja ravi-seis- ravi sujuivat hyvinkin mallikkaasti, mitä nyt paikallaan pysyminen tuntui olevan tässä energian määrässä kovinkin vaivalloista. Peruutukset menivätkin sitten totaalisti penkin alle. Hätäistä ja vinoa, ja voi sitä alahuulen vatkausta kun tällainen pilkun viilaus ei tässä(kään) asiassa olisi herraa yhtään miellyttänyt.
Laukat työstettiin suorilla ja lävistäjällä, sillä en täysin luottanut kentän pohjaan. Nostot sujuivat hienosti ja takapääkin tuntui olevan touhussa jotenkuten mukana. Hieman pyrki Pakitsu pituuslävistäjällä taipumaan jompaan kumpaan kierrokseen, mutta muuten en pysty herraa moittimaan. Kaiken kaikkiaan paketti pysyi tänään kasassa melkos mukavasti ja ratsastajaa hymyilytti vielä hevosta riisuessaankin.

Naxosin viikkosuunnitelmassa oli vuorossa vapaa/rento puuhastelu päivä. Alkuun herra pyörähti liinan päässä sivuohjien avustamana ja hetken työskenneltiin niin käynnissä kuin ravissakin. Täytyy todeta että ahneempaan hevoseen en ole hetkeen törmännyt, sillä kakaraponin palikat menivät aivan sekaisin, kun viereisestä tarhasta tuulen mukana kulkeutui heinätuppo kentälle. Voi sitä kiukuttelun ja syöksymisyritysten määrää...

Kun liinan päässä työskentelyt oltiin saatu sujumaan, riisuin herralta varusteet ja keskityimme maastakäsin työskentelyyn vapaana. Sama show heinänkorsien jahtaamien kanssa jatkui, mutta aika- ajoin saatiin aikaiseksi mukaviakin pätkiä. Käynti ja ravi siirtymät sujuivat hienosti ja peruutus käy oikein vähin avuin. Treeniin otetaan nyt mukaan etujalkojen nosto raippaa apuna käyttäen. Naxos tajusi idean oikein hyvin ja jalka alkoikin nousta jo raipan siirtämisellä etujalan eteen. Nagge tuntuukin pitävän kaikesta tällaisesta puuhastelusta oikeinkin paljon, ja ymmärtää nopeasti mitä siltä pyydetään.

Perjantaina Pakipappa pääsee hierojan käsittelyyn ja viikonloppuna herran päänmenoksi on suunniteltu lasten syntymäpäivillä talutusratsuna toimiminen. Eiköhän siitä muutama porkkana liikene palkkioksi.

Naxosin viikko- ohjelmaan tarvittaisi vielä muutama reipas ja hieman pidempi maasto, ja kentällä täytyisi päästä huolehtimaan hieman jumppapuolestakin. Psyllium kuuri alkaa olla lopuillaan ja vuorossa olisi parin viikon tauko ennen kolmatta kuuria. Tämän jälkeen katsotaan miten herran tila etenee. Toivotaan parasta.

kohti kesää

Talvikelit ovat hellineet länsirannikkoakin ja nyt ollaan päästy kivasti treenaamaan niin maastossa kuin hieman kentälläkin. Hankitreenin ilot taisivat jäädä noin viikon mittaisiksi kun lämpötilan nousu jo sulattikin suurimman lumikerroksen, mutta ollaan iloisia siitäkin vähästä. Molemmat pollet ehtivät toimittaa muutamat syvän hangen treenit ja kyllä intoa tekemiseen riitti.

Naxos alkaa olla hieman parempi, mutta vieläkin on havaittavissa pientä kiukuttelua pohkeesta. Psyllium kuuri jatkuu nyt vielä viikon loppuun ja sitten olisi vuorossa parin viikon tauko, ja jälleen uusi kuuri... Onneksi ruuna on kovin perso ruuan perään, joten pienellä maustamisella tuokin reilu määrä psylliumia uppoaa hyvin. Toivotaan että kiukuttelut tällä loppuvat tai joudutaan pohtimaan seuraavaa lääkitystä. Herra on myös erityisen kunnostautunut jalkojensa rei'ittämisessä ja betadine, pyyhkeet ja kelmu ovat enemmän kuin kulutustavaraa meikäläisen kirjoissa.  Olen jo päässyt kukkahattutäteilyssäni niin pitkälle, että herra ulkoilee tarhasuojat takajaloissaan... Kyllä sitä aamuisin kun niitä ruunalle pukee tulee mietittyä että mitä meikäläiselle on tapahtunut. Mitä vielä, verhot karsinaan...

Treenailut Naggen kanssa kesän matkaratsastus uran alkua ajatellen ovat alkaneet hienosti, jos nyt ei huomioida hiekkaa mahassa ja hokinpolkemia jaloissa. Sport tracker on melko oivallinen kaveri tässä puuhassa, kun matka, keskinopeus ja matkaan kulunut aika ovat kaikki helposti nähtävillä. Eilisen lenkki oli noin 6km pitkä ja aikaa reissuun meni muutama minuutti vajaat 40 min. Tänään ystävän kanssa maastoillessa jäi trackeri laittamatta päälle, mutta kartoilta katsottuna matkaa tuli reilut 8km ja aikaa meni reilu tunti. Sykemittari ja stetoskooppi kun vielä löytyisi niin pääsisi palautumista seuraamaan hieman tarkemmin kuin silmämääräisesti.

Pakitsu treenailee kohti kesälomaa, vai miten asian fiksusti ilmaisisi. Kesällä kutsuu jälleen laidunloma suomenhevostoveri Tuukan kanssa. Lomasta pääsevät nauttimaan myös omistajat, sillä ratsastaen merenrantaan on vajaa tunnin matka jos rauhallisesti menee ja metsät ovat täynnä hiekkapohjaisia reittejä niin paljon kuin kulkea jaksaa.

Hoitaja ratsastelee Pakilla pari kertaa viikkoon ja itse yritän nousta selkään vähintään neljänä päivänä. Laukanvaihdot suoralla ollaan otettu treenin alle ja avotaivutus kaikissa askellajeissa tulee olemaan kevään treenien kestosuosikki. Kevään/kesän aikana olisi haaveena päästä pappahepan kanssa starttaamaan muutamat koulukarkelot ja jos jotain maahankaivettuja esteluokkiakin uskaltaisi haaveilla.  Nyt vaan reipasta maastoilua niin kauan kuin latua riittää ja kelit sallivat niin ollaan kovassa iskussa loman alkaessa.

Naxos Min, haaveita ja hiekkakertymiä

Naxosin vuosi ei ole lähtenyt liikkeelle toivottuun tapaan.  Tammikuun puolen välin paikkeilla herra alko käyttäytyä oudosti; satulavyön kiristäminen alkoi kiukuttamaan, luimistelua ja mulkoilua, ei mitään sen suurempaa, mutta päätin kuitenkin hierottaa kakaraponin ja katsastuttaa satulat.

 

Hieroja kävi Naggen läpi ja ristiselän alueelta löytyi jumia, mutta ei mitään sellaista minkä pitäisi selittää muuttunut käytös. Myös satula sai siunauksen sopivuudestaan, uutta yleispenkkiä lähdetään kuitenkin etsimään koulusatulan kaveriksi.  Käytös ei kuitenkaan ole helpottanut ja muutama päivä takaperin herra alkoi protestoida myös pohjetta ja vatsaa reilusti painelemalla löytyy muutamia kohtia joista Nagge selvästi reagoi. Muuten hevonen on täysin oma itsensä, pirteä, syö ja juo hyvin ja uloste on normaalia.

Tampereen hevosklinikka

Soitin eläinlääkärille, joka oli vahvasti sitä mieltä että suolistossa on hiekkaa. Psyllium kuuri viikoksi ja tämän jälkeen katsotaan helpottaako hevosen tila. Koska en kuitenkaan saa mielenrauhaa ellei tilannetta selvitetä varasin Naxosille ajan Tampereen hevosklinikalle hiekkakuviin.

Klinikalla käytiin maanantaina 2.2 ja kiitokset vain kaikille osallisille etenkin kuskille! Matka sujui hyvin, mitä nyt herra heti kotipihassa näytti mammalle, että ihan kaikkeen tässä ei aleta. Lastaaminen meni leikkimiseksi kunnes tajusin hakea liinan, ja kas kummaa ei herran tarvinnut kuin nähdä että jaahas liina tulossa niin koppiin käveltiin ilman mitään mutinoita.  Mukana reissussa oli talliltamme Jenna tammansa Nellan kanssa.
Klinikalle saavuimme ajallaan ja hevoset saatiinkin heti sisälle karsinoihin odottamaan. Naxos tuttuun tapaansa ei uudesta ympäristöstä hätkähtänyt vaan kaikessa rauhassa katseli ympärilleen. Toinen jo tutuksi käynyt ilmiö nähtiin kun herra kuuli sanan rauhoitus. Hyvä jos neula ehti koskea kaulaan kun herra jo oli hyvin rennossa ja raukeassa olotilassa.
Röntgenin ja raspauksen herra suoritti mallikkaasti, mitä nyt hieman täytyi peruutella kun eläinlääkäri taaimmaisia hampaita rapsutteli. Piikkejä oli kertynyt jo jonkin verran vaikka edellisestä raspauksesta oli aikaa vajaat puoli vuotta, joten pitääpä muistaa raapustaa kalenteriin seuraava raspausaika vajaan puolen vuoden päähän.
Mahdottoman pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen eläinlääkäri näytti kuvat ja selitti tilanteen. Hiekkaa siellä näkyi, mutta hyvin vähän ja sellaisessa muodostelmassa että eläinlääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että hiekka on jo lähtenyt ensimmäisellä psyllium kuurilla liikkeelle. Ei pakollista kontrollikäyntiä, 2 psylliumkuuria, ja jos ei helpota niin puhelinkonsultaatio jossa pohdimme sitten vatsahaavalääkityksen aloittamista.

Miten voi ihminen olla samalla kertaa huojentunut ja pettynyt yhtä aikaa. No mutta toivotaan että hiekka tulee ulos ja herran olo helpottuu. Saimme luvan jatkaa normaalia liikuntaa ja eilisellä lenkillä Nagge olikin hyvin pirteä kaveri (Omalla huojentuneella mielentilallani lienee tähän suurin vaikutus)
Talviaika meneekin nyt todennäköisesti hyvin, mutta kevät ja kurakelit pistävät miettimään, onko sillon taas sama rumba edessä... Toisaalta ennaltaehkäisevänä voisi psylliumkuurit syöttää niin keväällä kuin syksylläkin, jos tältä vältyttäisi.  Aika näyttää.

Koska treenimme saavat jokatapauksessa jatkua,ovat tietysti myös ensi kesän tavoitteet yhä voimassa. Matkaratsastuksen starttikurssi on käyty, ja yhä suurempi palo startata ensimmäisessä kilpailussa heinäkuussa Yyterissä syttynyt. Suunnitemana on 15km matka ja treenit täytyisi nyt saada suunniteltua tätä silmällä pitäen. Onneksi saatiin nyt reilusti lunta, mikä mahdollistaa pitkät maastolenkkeilyt kaikissa askellajeissa. Myös ensimmäiset koulupuolen startit siintävät haaveissa ja estepuolella tavoitteena olisi nyt päästä edes treenaamaan. Lämminveristen ystävät ry:n leirille olen jo ilmoittautunut ja sitä tietysti odotan myös innolla. Paljon on suunnitteilla Naxosin varalle, mutta päästään nyt ensin tästäkin vaivasta niin eiköhän kesään mennessä niitä ole jo monta lisää. Pessimisti ei pety.

Golden Buck

Vuosi vaihtui ja niin sitten tietokonekin vanhan sanottua sopimuksensa irti. Siitä johtuen myös blogin päivittäminen koitui hyvin hankalaksi. Nyt kun piti saada aikaiseksi uusia kuviakin, sain todeta ettei kamera enää yhdistäkään tietokoneeseen ja usb johdon vaihdettuani totesin että vika onkin sitten kameran päässä...

Nyt kuitenkin takaisin asiaan. Pakin vuoteen 2014 ja suunnitelmiin vuodelle 2015. Menneen vuoden alussa muutimme nykyiseen tallipaikkaamme ja tässä vaiheessa Pakin keuhkot olivat melko huonossa kunnossa. Lueskeltuani liikutuskalenteria voin todeta että paljon käveltiin maastossa ja odoteltiin mihin suuntaan tilanne lähtisi kääntymään. Onnekseni hyvin nopeasti herra toipui täyteen iskuun ja pääsimme nauttimaan maastoista jo vauhdikkaammissakin askellajeissa. Pakin kanssa maastoilu on aina yhtä rentouttavaa kun voi luottaa siihen, ettei ylimääräisiä kyttäilyjä tai ratsastajan eliminointiin pyrkiviä liikkeitä ole luvassa.

Kenttäkin suli käyttökuntoon jo yllättävän varhaisessa vaiheessa ja olin niin onnellinen isosta aidatusta kentästä. Kaiken ilon irti otti myös Paki, joka ensimmäisillä este treeni kerroilla otti ilon irti pitkän hyppytauon jäljiltä. Edeltävän kesän jäljiltä turvotelleen hankositeen ja edellisen tallipaikan kentättömyyden johdosta hyppytauko olikin kerennyt venymään melko pitkäksi, jonka huomasi hevosen lisäksi myös ratsastajasta. Koulujalustimet ja kadonnut hyppytuntuma eivät tuoneet sitä kauneinta lopputulosta, mutta hauskaa meillä on aina.
14.3.2014 herra täyttikin sitten jo 18-vuotta ja sain todeta että yhteistä taivalta alkaa olla takana jo likemmäs kymmenen vuotta. Elämäni hevonen monessakin mielessä tuo pappaheppa.

Syntymäpäivän hyppelyt. Riemu oli rajaton.



Kohti kevättä ja kesää mentiinkin hujauksessa ja elin kahden hevosen treenaamisen loukussa. Samppa oli oma persoonallinen itsensä ja Pakin ratsastaminen toi aina sitä tasaista turvallisuutta, jonka voimalla jaksoi taas tahia kuumakallen kakara ruunan kanssa. Oli ilo huomata että Pappa alkoi saamaan kadonnutta lihaskuntoaan takaisin ja treeneissä edettiin vaikeampiin asioihin. 18-vuotias raviraato olikin ilo silmälle, vaikka kovin toisenlaista tuomiota sille ennustettiin vielä alkuvuodesta, kun keuhkojen kunto pisti miettimään aina viimeiselle matkalle lähettämisen vaihtoehtoa.

Laitumelle laskun ilo kesäkuun alussa vaihtui täysin yllättäen elämäni suurimpaan suruun, kun rakas Samppa lopetettiin samaisena iltana 5.6. laitumelle laskun päivänä. Paki seisoi tyynen rauhallisena Samun vierellä lähes loppuun asti, eikä missään vaiheessa tarhasta pois viennin jälkeen huudellut toisen perään. Kyllä se vanha ja viisas jotain ymmärsi.

Suruni keskellä olin jo valmis hetkellisessä mielenhäiriössäni lopettamaan koko hevosharrastuksen ja kirosin maailman epäreiluutta. Onneksi otin itseäni niskasta kiinni ja menin tallille seuraavana päivänä, hain Pakin tarhasta ja nousin ratsaille. Rauhallista laukkaa pitkillä metsäteillä löysin ohjin muutaman kyyneleen vierähtäessä poskille ja olin taas järjissäni. Jälleen kerran Paki tiesi, mitä mamma tarvitsi.

Kesän kohokohdaksi muodostuivat Lämminveristen ystävät ry:n viikonloppuleiri Yyterissä, sekä Pakin laidunloma ystäväni isän tykönä. Ihania merimaisemia, tuntien rantamaastoja, valmentautumisen riemua sekä lomaa. Mitä sitä muuta voisi hevosihminen vaatia.

Laidunlomilta palailun jälkeen saivat lähitallin harjoituskoulukilpailut meitin kisahengen nousemaan ja Pakitsun kanssa suunnattiinkin elämämme toisiin harjoituskoulukisoihin. Suurta menestystä ei odotettu eikä saatukaan, 59% ja risat mutta tulipas osallistuttua. Kisahinkua tyydyttämään saatiin alle vielä kahdet harjoitusestekilpailut, joista matkaan tarttui 3 ruusuketta 50-70cm korkuisissa luokissa.

 Loppuvuodesta valmentauduttiin Satun valvovan silmän alla muutamaan kertaan, ennen kuin siirryttiin muutaman viikon sairaslomalle turvonneen kintereen takia. Ilmeisesti sen isommasta ei ollut kyse, kuin tarhakaverin tai oman toilailun seurauksena saadusta naarmusta ja kurakelien suomasta ilosta saatiin aikaiseksi imppari. Vuodenvaihteessa herra oli jo hyvinkin virkeä ja normaali jalkainen oma itsensä. Kelit nyt vain eivät tue liikutushaaveitamme.

Vuodelle 2015 ei sen suurempia tavoitteita ole, kuin päästä kesälaitumelle. Joitain koulukisoja voidaan kyytien löytyessä käydä kokeilemassa ja miksikös ei jotain maahankaivettuja luokkia estekisojenkin merkeissä. Tärkeintä olisi pitää pappa elämänsä kunnossa, terveenä ja hyvässä lihassa. Tämä polle on jo tähän mennessä antanut minulle niin paljon etten voi enää vaatia siltä mitään, vaan on sen vuoro vaatia minulta. Ehdoton elämäni hevonen.

Ken kuuseen kurkottaa...

Eipä tullut valmennuksesta kuvamateriaalia, mutta eipä tuo kovinkaan paljon jäänyt harmittamaan. Hevonen oli edestä vahva ja virtaa olisi riittänyt vaikka koko suomen maalle. Huumorintaju loppui kesken ensin hevoselta ja lopulta ratsastajaltakin, ja valmentajakin totesi, että nyt ylitettiin Pakin sietokyky ja reilusti. Hetkellisiä hyviä pätkiä, Pakin ryhdikkyyttä ja istuntaani laukassa sentään saatiin muutamalla lauseella kehaistua, mutta kyllä taas tiesi paikkansa tämän lajin tiimoilta. No heikosti mennyt valmennus ei ole tällähetkellä murheista päällimmäinen, vaan viikko ennen kisareissua pullahtanut kinner...

Tosiaan ajatus oli lähteä Pakin kanssa toisen tallimme hevosen seurana Porin ratsastuskeskuksen jäjestämiin kouluratsastuksen harjoituskilpailuihin tuuppaamaan He C harrasteluokan kouluohjelmaa. Kotitreenit sujuivat mallikkaasti, mitä nyt laukasta raviin siirtymisen jälkeen siirtyminen askeleen pidennykseen ravissa meinasi mennä herralta yli hilseen. No, sunnuntaina viikkoa ennen kisoja ei tarvinnut enää miettiä ehtisikö Pakitsu kasaamaan aivosolunsa askeleenpidennykseen, vaan edessä olisi viikon kylmäys rupeama ja ehkä jo jonkin näköiset rukoukset jokaiselle mahdolliselle uskontokunnan johtohahmolle, Löytyipä sieltä kintereestä pieni naarmukin, joten toivotaan ettei rahapussin tyhjentäminen apteekkiin oriprimin saamiseksi ollut turha reissu. Ontumista ei ole ollut, mutta omaan hysteeriseen silmääni kinner ei vieläkään ole ns. normaali, vaikka nyt viikon levon ja kylmäilyn jälkeen laskenut onkin. Oriprim kuuria olisi vielä muutama päivä jäljellä ja sitten ihmetellään vielä viikon levon verran mitä tapahtuu. Vasen kinner se tuntuu vainoavan meitin hevosia tänä epäonnen vuonna 2014.

Naxos nyt toistaiseksi (koputan kaikkia puisia pintoja mitä löydän) on pitänyt itsensä terveiden kirjoissa. Tämä on tällähetkellä mainittava saavutus, sillä talliltamme 3/5 hummaa viettää sairaslomaa erinäisten jalkaepisodien johdosta. Saisivat nämä kurakelit ja vesisateet loppua.
Palatakseni Naxosiin niin kakaran kohdalla hommat etenevät tasaiseen tahtiin. Vallinneen ilmaston johdosta treenimahdollisuudet ovat täysin onnettomat. Milloin upottaa ja milloin maailma on jäässä... Maastossa ollaan päästy menemään jonkun verran ja kakara heppa on kasannut rohkeuttaan eikä kaikkia mahdollisia pikkulintuja ja pilven liikahduksia tarvitse säikkyä. Nyt maastoilukavereiden sairastaessa myös yksinään maastoon lähtemistä on jouduttu harjoittelemaan ja täytyy kehaista, että tämän päivän reissu sujui mahdottoman mallikkaasti. Mamman urheiluhenkeä ei kokeiltu kuin muutamien pystyyn hyppelyiden verran. Ovathan ne solisevat ojat pelottavia kenen tahansa mielestä.

Tässä sitä nyt sitten odotellaan pappahepan jalan ulkonäön muutoksia ja pyritään keksimään Naxosin kanssa monipuolista tekemistä haastavista sääoloista huolimatta. Valkoista jouluakaan tuskin kovasti kannattaa haikailla ja ottaa melkein päähän laitattaa hummille hokkikenkää, kun joka toinen päivä sää muistuttaa enemmän juhannusta kuin joulua. No jospa valo paistelisi tähänkin risukasaan edes ohimennen niin eiköhän mielikin tästä kirkastu. Joulutunnelmaa haettiin tänään kuvailujen muodossa,Kiitos Jenna kuvista!

 Kaikesta kitinästäni huolimatta Hyvää Joulun odotusta lukijoille!

Rokotereaktioita ja vauhdin hurmaa

Kakaran ensimmäinen este

Päivät kuluvat hurjaa vauhtia ja joulu lähenee ehkä turhankin nopeasti.  Lumi ja pakkaset ne puolestaan antavat odottaa itseään ja säät tuovat mieleen pikemminkin kylmät kesäkelit kuin joulukuun. Molemmat hevoset olen varustanut talven tuloon kantahokeilla, mutta melkolailla turhaan nuo tuolla mukana kiikkuvat. No, eipä tarvitse ponien kompuroida jos vaikka joku yöpakkanen onkin sattunut länsi rannikolle eksymään.

Naxosin ratsun rokoteohjelma onkin sitten taas puoleksi vuodeksi mallillaan. Yllättäen kakara ruuna kehitti rokotteesta voimakkaan paikallisreaktion joka teki herran kaulasn pistopuolelta todella kosketusaraksi. Yllättävää tässä oli se, ettei edelliskerran rokote aiheuttanut minkäänlaista reaktiota vaikka samaa merkkiä olikin. Ensi kerralla rokotellaan herraa jollain muulla merkillä ja katsotaan auttaako vaihto asiaa.

Kaulakipuilunsa johdosta Naxos jäi sivuun varaamaltani tunnilta ja tuttu ja turvallinen Paki sai tuurata kakaraa. Tosiaan, varasimme Jennan kanssa kaksoistunnin johon tarkoitukseni oli osallistua Naxosilla. Heti alkuun sain sanomista siitä kuinka askartelen pohkeillani aivan liikaa ja yritän lypsämällä ja ylimyötäämällä Pakin liikettä saada sitä käynnissä aktiivisemmaksi. Siispä tunnin teemaksi muodotui pohkeet irti hevosesta ja liikut täysin hevosen liikkeen mukaan, ei edistystä eikä liioittelua. Huomattiin myös että sorrun helposti keventämään varpaillani, eli liioittelen tämänkin asian suhteen. JES! tätä olin kaivannut että joku oikeasti korjaa sähellystäni!

Maneesiretki talli Pikkuhelmeen 17.11.

Pakin osalta tunti oli kamala...Herra painoi ohjille, kaahaili ja kiukutteli. Hoitaja ja edellisen päivän iltatallilainenkin tiesivät kertoa että virtaa oli Paki pappassa ollut nyt muutaman päivän. Lienee silläkin vuodenajat sekaisin ja kevättä rinnassa kun pajunkissatkin tarhan vieressä kukkivat... Laukassa paketti vasta räjähtikin käsiin kun herra nosti häntänsä sekä päänsä pystyyn ja sitten sitä mentiin, loikka sinne toinen tänne. Hoh hoh, no mutta hetkittäisiä pätkiä meni hienosti ja Paki sai valmentajalta kehuja voimakkaasta liikkeestään ja kokoamiskyvystään. Ensi viikolla uudestaan!

Naxosin reenailuja ennen rokotusta

Naxoskin väläytteli rokoteen jälkeisen huilailun jälkeen vallan uusia puolia. Lähdimme maastoon toisen tallilaisemme Anskun ja hänen 6-v lv ruunansa Mossen seurana. Kun pääsimme syvemmälle metsäteille ja otimme ravia löytyikin mamman 5v hölköttelijä Naxosista uusi vaihde; päätä rullalla, takamus korkealle ilmaan, keula pystyyn ja menoks! Onneksi sen verran oli nöyryyttä unohtunut korvien väliin, että herra antoi kyllä aina muutaman metrin jälkeen kiinni muutaman tasajalkaloikan saattelemana. Onneksi Mosse 6v otti tilanteet tasaisen rauhallisesti eikä mitään joukkopaniikkeja päässyt syntymään.

Talliin on saapunut joulu ja joulukuun tallivuorotkin on jaettu. Muutaman kuvan voisin yrittää jouluisesta tallistamme napata. Kisoja ei ainakaan toistaiseksi ole suunnitteilla, mutta mieli kyllä tekisi, ei niin väliä koulu vai estepuolelle.  Valmentaja toivottavasti saadaan käymään kerran viikkoon pitämään minut ja Jenna kurissa. Ensi valmennukseen toivottavasti saadaan joku kuvaamaan, jotta olisi jotain todistusmateriaalia niin itselle kuin teillekin.

Täällä taas

Päivittäminen se on venynyt tässäkin blogissa tietokoneen hajoamisen myötä. Muutto ja remontointi se vei entisestään vähäisestä aikatauluttamattomasta ajasta niin suuren osan, että eipä koneen ehjänä säilyminenkään sen aktiivisempaa päivittelyä olisi taannut. Nyt on kuitenkin muutto ja remontointi hoidettu ja paluu normaaleihin arkirytmityksiin alkanut.

kaksi päiväinen talvi

Hevosten sijaintiin muutto ei vaikuttanut mitään ja kaksikko pitää edelleen majaa Noormarkun rauhassa. Pakin ja Naxosin yhteiselo se vain toimii eikä sen ihmeellisempiä välienselvittelyjä ole ollut. Ja nyt kun tämän julkisesti ilmaisin niin tänään illalla todennäköisesti paikkaan hokin reikiä ja korjaan tarhoja.

18.10 pappaheppa käväisi hypähtelemässä Kullaalla ratsutalli Cruisen harjoituskisoissa. Tuloksiksi saatiin puhdas 60 cm rata ja vähemmän puhdas 70cm rata. Korkeammassa luokassa kun tuotiin pappahepan suuret kauhut muuri ja portti ja sehän nyt vasta oli jännittävää. Muurista ja portista etujalat pystyttiin nostamaan yli, mutta takapää unohtui matkasta ja esteet kerättiin mukaan. Ratsastajan taidottomuus ja jännitys mukaan luettuna voidaan kaiketi olla tyytyväisiä että selvittiin rata enemmän ja vähemmän kunnialla loppuun.

Naxos lapsi edistyy tasaiseen tahtiin. Tämänhetkiset sääolosuhteet vaikeuttavat treenailuja kummasti,;kun kenttä on tekojärvi ja pelto on suo ja maastossa totaalinen pimeys iskee viiden jälkeen alkavat vaihtoehdot kummasti loppua kesken. Kakara polle onkin joutunut nyt kovasti treenaamaan maastoilua niin yksin kuin kaverin kanssa. Kaverin kanssa lähdettäessä ongelmat ovatkin kadonneet jo täysin ja lyhyen talven vieraillessa länsirannikolla kävimmekin yli kahden tunnin metsäreissun Jennan&Nellan kanssa.

Herrat pääsivät marraskuun alun kunniaksi myös hevoshieroja Jessica Jokisen käsittelyyn. Molemmat pollet käytiin läpi ja meitin onneksi mitään ihmeempää ei löytynyt. Paki pappan selkä oli kuulemma parempi kuin aikaisemmilla kerroilla ja Naxos oli pysynyt uudesta uravalinnasta huolimatta vetreänä, mitä nyt takajalkoihin saatiin venyttelyohjeita. Syksyn alussa sattuneesta potkusta kintereeseen ei ole jäljellä mitään huomattavaa ja hyvin venyivät ja vanuivat kintut. Tällä erää siis kaikki lihashuollon saralla hyvällä mallilla.

Kisareissua oli suunnitteilla 29.11 koulukisojen merkeissä, mutta olin buukannut itseni jo koirien kanssa kisailemaan, joten tällä erää koulutuupparoinnit jäävät väliin. Maneesimatkailua ollaan pohdittu tämän viikon lopulle ja toivottavasti myös jatkossa tähdet ovat suotuisissa asemissa maneesille pääsyn suhteen. Kelit näyttävät jatkuvan epätoivoisina, vettä ja kuraa on kaikkialla ja ratsastuksen kannalta pohjat ovat surkeita.Paljoon sitä pystyy hevoshommissa vaikuttamaan, mutta nämä ilmat vetävät kyllä mielen maahan. No ei auta kuin leuka rintaan ja kohti uusia vesisateita.